Julkaistu

Pyöräilyvisualisointeja

Juuso ja minä suunnittelimme Måndagin kanssa Laituriin Helsinki-päivänä 12.6. avautuneen ja nyt jo runsaasti yleisöä keränneen kaupunkisuunnitteluviraston Fiilari-näyttelyn, johon teimme myös pyöräilyaiheisia visualisointeja. Pyöräilyn edistäminen on paremman kaupunkiympäristön ja liikennekulttuurin kehittämistä ja koemme, että tiedon visualisointi on hyvä keino osaltaan edistää sitä.

Näyttelyssä on ensimmäistä kertaa julkisesti esillä mm. vasta hyväksytty suunnitelma Helsingin kantakaupungin pyöräreittien tavoiteverkosta vuoteen 2025. Siitä ilmenee, että kaupungin puolesta on aitoa tahtoa muuttaa myös sellaiset ikävät kadut kuin Hämeentie ja Runeberginkatu pyöräily-ystävällisiksi. Kantavana teemana näyttelyssä on osoittaa on että pyöräily ei ole vain ulkoilua tai liikuntaa, vaan myös tehokas urbaani liikennemuoto.

Teimme myös visualisoinnin, josta käy ilmi että pyöräilyn lisääntyminen Helsingissä on todellinen ilmiö (kuva suurenee klikkaamalla). Lisäksi koostimme hyödyllisen taulukon siitä, miten polkupyörää saa kuljettaa julkisissa liikennevälineissä. Yksityiskohtaista pyöräilydataa on toistaiseksi vielä tarjolla laihanlaisesti, mutta sitä kerätään koko ajan lisää, joten tulevaisuudessa on odotettavissa paljon uusia mahdollisuuksia visualisointeihin.


Visualisointien lisäksi näyttelyssä on nähtävänä viiden pitkän linjan pyöräilijän haastattelut ja Krista Keltasen heistä kuvaamat muotokuvat, Fiilari-video jossa esitellään kolme polkupyörän käyttöönsä saanutta helsinkiläistä sekä useita erilaisia pyörämalleja. Mukana näyttelysuunnittelussa avustamassa oli myös Tiina Koivusalo.

* * *

Informaatiomuotoilun kannalta kiinnostava on myös näyttelyssä ainakin 21.6. asti esillä oleva Geodeettisen laitoksen Tassu-niminen kosketusnäytöllä toimiva karttasovellus, kokeellinen ulkoilupalvelukarttojen prototyyppi. Tassussa on käytetty Geodeettisen laitoksen omaa laserkeilausdataa Nuuksion kansallispuistosta ja siinä voi muun muassa vertailla erilaisia karttaesitystapoja ja maastovarjostuksia, jotka on suunniteltu vaikkapa juuri pyöräilyn tai talviurheilun karttatarpeet huomioiden. Karttapalvelussa olevia kohteita on myös linkitetty Facebookiin, jossa niitä voi kommentoida. Tutustuminen paikan päällä on suositeltavaa ja prototyypistä kerätään myös käyttäjämielipiteitä.

Näyttely on auki Helsingin kaupungin näyttelytilassa Laiturilla 4.8. asti.

Julkaistu

Apps4Finland 2012

Tämänvuotinen Apps4Finland-kilpailu on julkistettu. Kyseessä on siis suomalainen avoimen datan sovelluskilpailu, eräänlainen ”avoimen datan Vuoden Huiput”. Kisaan voi ilmoittaa mitä hyvänsä vuoden 2012 aikana julkaistuja kotimaista avointa dataa hyödyntäviä sovelluksia, visualisointeja tai ideoita sellaisiksi. Palkintoja jaetaan myös datan avaajille ja tämän vuoden uutuutena ”dataopas”-sarjassa avoimen datan käyttöön opastaville ohjeillle. Viime vuotisen kisan tulosten perusteella ja avoimen datan ympärillä käyvän pöhinän perusteella uskallan arvata, että tänä vuonna tullaan näkemään todella korkeatasoinen kattaus kilpailutöitä.

Kilpailun deadline on 28.10. eli vielä ei tarvitse sännätä kilpailutöitä jättämään (niiden vastaanotto alkaakin vasta 1.8.), mutta kannattaa jo nyt laittaa kisa mieleen. Viime vuonna visualisointisarjan kärki oli terävä mutta kapea, joten tasokkailla visualisoinneilla on uskoakseni hyvät mahdollisuudet palkintosijoille. Toki tänä vuonna kisa saattaa olla aiempaa kovempi, koska meiltä (Informaatiomuotoilu.fi) on tänä vuonna ensimmäistä kertaa tulossa jokunen kilpailutyö. ;) Kannattaa silti osallistua! Kilpailu on hyvä tapa saada näkyvyyttä projekteilleen ja syksyllä järjestettävä Apps4Finland-gaala on myös erinomainen tilaisuus verkostoitua alan muiden toimijoiden kanssa.

Julkaistu

Koska suomalaiset saavat alkunsa?

Matt Stiles julkaisi The Daily Viz -blogiissan joitain päiviä sitten visualisoinnin joka kuvaa eri syntymäpäivien yleisyyttä Yhdysvalloissa. Ongelmallista Stilesin toteutuksessa oli, että se perustui dataan joka ei sisältänyt varsinaisia syntyvyyslukuja, vaan ainoastaan eri päivämäärien yleisyysjärjestyksen. Tästä syystä Stiles teki vielä uuden version joka perustuu absoluuttisiin lukuihin. Uudesta kuviosta käy ilmi, että kuukausittainen vaihtelu syntyvyydessä on lopulta varsin pieni.

Juttu herätti kysymyksen siitä, miltä syntyvyyden kuukausittainen vaihtelu mahtaisi näyttää Suomessa. Parahiksi Tilastokeskuksella on syntyvyydestä tarjolla varsin tarkkaa dataa. Syntymäkuukautta kiinnostavampaa on ehkäpä se, milloin lapset saavat alkuunsa. Yhdeksän kuukauden siirto lukuihin onnistuu toki päässälaskunakin, mutta hieman hankalasti. Siksi päätin sopivasti näin alkukesän tienoilla tehdä kuvion, joka esittää syntyvyyden kuukausittain ja jossa tämä muutos on tehty valmiiksi. Kuviosta voidaan lukea joko syntymäkuukausi (himmeällä suluissa), tai sen alla voimakkaammalla tekstityypillä ladottu oletettu hedelmöityskuukausi.

 

Koska alkuperäinen data kertoo vain syntyvyydestä, kuvio on lähinnä suuntaa antava, koska se ei huomioi keskimääräistä lyhyempiä tai pidempiä raskauksia. Kuvioon merkityt eri vuodet viittaavat samasta syystä syntymävuoteen, eivät siihen vuoteen jolloin lapsi on saanut alkunsa. Aiheen syklisyydestä johtuen kuviotyypiksi soveltui poikkeuksellisesti tutkakuvio. Kuvion katkaistu asteikko ylikorostaa vaihtelua tarkoituksellisesti.

Kuviosta voidaan havaita, että ajatus juhannuslapsista ei ole täysin tuulesta temmattu: kesäkuussa alkunsa saaneita lapsia on vertailun joka vuonna selvästi enemmän kuin toukokuussa. Muutoin suvunjatkaminen vaikuttaisi painottuvan pikemminkin syksyn ja talven puolelle. Esimerkiksi vuoden 2011 elokuussa, jolloin oli eniten syntyneitä, maailmaan tuli peräti 853 uutta suomalaista enemmän kuin saman vuoden joulukuussa. Vuoden 2011 lapsista oli siis laitettu alulle peräti 18% enemmän marras- kuin maaliskuussa.

Entäpä miltä kuvio näyttäisi, jos vaihtelua ei korosteta asteikkoa katkaisemalla? Tein Stilesin esimerkkiä seuraen tällaisen kuvion, johon on laskettu kuukausien päiväkohtaiset keskiarvot:

Kuukausittainen vaihtelu  näyttäisi tämän perusteella olevan Suomessa aavistuksen suurempi kuin Yhdysvalloissa. Huippukuukausi on sama (syyskuussa syntyneet eli joulukuussa alkunsa saaneet), mutta joulukuun alhainen syntyvyysluku poikkeaa amerikkalaisesta datasta. Mitäköhän Suomessa ja USA:ssa siis tapahtuu maaliskuussa?

______________________________

Päivitys 23.5.2012 

Kommenteissa esitettyjen hyvien huomioiden perusteella päätin tehdä pienen päivityksen. Ensimmäisessä tutkakuviossa oli tosiaan suoraan käytetty absoluuttisia syntyvyyslukuja, joten kuukausien eri pituuksia ei ollut kompensoitu. Pylväskuviossa tämä oli huomioitu, se näyttää syntyneet per kuukausi jaettuna kuukauden pituudella. Alla oleva uusi kuvio näyttää nyt samalla tavalla syntyneet per kuukausi, unohtamatta vuoden 2008 karkauspäivää. Voidaan huomata että helmikuun syntyneiden kohdalla aiemmassa grafiikassa ollut notkahdus on hävinnyt, mutta muutoin yleiskuva on varsin samannäköinen.


Epätarkkuutta lisää tietysti se seikka, että hedelmöityskuukausi voi olla erimittainen kuin syntymäkuukausi. Vaihtelu kuukausien pituudessa on kuitenkin pientä verrattuna raskauksien tavalliseen pituusvaihteluun: raskauden keston arviointi heittää parhaimmassakin tapauksessa 8-9 päivää ja vähemmän kuin viisi prosenttia lapsista syntyy tarkalleen 40 viikon raskauden jälkeen. 80% syntymistä tapahtuu kahden viikon sisällä 40 viikosta. Näin kuvio on hyvin karkeasti suuntaa antava siittämiskuukauden kohdalla. Tarkan tieton saamiseksi siitä milloin suomalaiset lapset on pantu alulle vaatisi siis enemmin kyselytutkimusta. Liekö sellaista tehty?

Aiempien vuosien ja pitkän ajan muutosten visualisointi on ehdottomasti mielessä ja siihen tulen varmasti vielä palaamaan vastaisuudessa, data kun ulottuu aina vuoteen 1900 asti.

Julkaistu

Helsingin Sanomat perustaa datajournalismin ryhmän

Helsingin Sanomat uutisoi tänään perustavansa ensimmäisenä suomalaisena mediana datajournalismin ryhmän, jota ryhtyy vetämään talossa jo pitempään datajournalismihankkeita luotsannut ja mm. vuoden journalistisesta innovaatiosta äskettäin palkittu Esa Mäkinen. Onnittelut Esalle ja myös Hesarille, joka jälleen kerran osoittaa olevansa journalististen trendien etulinjassa. Uusi datajournalismiryhmä ei alkuun ole kovin suuri, mutta enpä ihmettelisi jos siitä kehittyisi vähitellen esimerkiksi The Guardianin datatoimituksen veroinen tekijä Hesarin sisällä ja suomalaisen journalismin kentässä laajemminkin. Yle ja muut kilpailijat, ottakaa oppia!

Julkaistu

OKFestivalin ohjelmahaku käynnissä, visualisoinnit mukana yhtenä aihealueena

Helsingissä ensi syksynä järjestettävän maailman suurimman avoimen datan tapahtuman, OKFestivalin ohjelmahaun ensimmäinen kierros saatiin päätökseen jo jokin aika sitten. Nyt luvassa on toinen kierros ja ensimmäisen kierroksen perusteella syntyneet festivaalin sisältöteematkin on julkistettu. Lisää tietoa löytyy OKFestivalin sivuilta.

Yhtenä teemoista on ”Data Journalism and Data Visualization” ja allekirjoittaneella on kunnia toimia yhtenä tämän teeman ”guest programme plannerista” Jens Finnäsin, Johanna Vehkoon, Miska Knapekin, Lucy Chambersin ja Liliana Bounegrun ohella. Eli nyt niitä loistavia ideoita tulemaan! Luentoja, paneelikeskusteluja, työpajoja, taide-esityksiä ja installaatioita… Kunhan liittyy avoimen datan hyödyntämiseen jollain tapaa. Erityisesti heitän palloa nyt tässä designereille. Avoin data on perinteisesti ollut teknisemmin orientoituneiden ihmisten leikkikenttä ja uskon että tekniikkavetoisista ohjelmaehdotuksista ei tule olemaan pulaa. Design-lähtöistä tekemistä olisi mukava saada ohjelmaan myös kunnollinen kattaus.

Julkaistu

Parhaat visualisointityökalut yhteen paikkaan koottuna

Interactive Things -suunnittelutoimiston ylläpitämä Datavisualization.ch-blogi on tuottanut erinomaisen koosteen parhaista tarjolla olevista ilmaisista visualisointityökaluista. Listassa on niin javascript-kirjastoja (esim. D3.js, Kartograph), online-työkaluja (Many Eyes, Google Fusion Tables) kuin täysiverisiä ohjelmointiympäristöjä (Processing, Nodebox) ja -kieliäkin (R). Luettelo on hyvin kuratoitu: siinä on mukana kaikki työkalut, jotka itsekin olisin nostanut, eikä ainakaan äkkiseltään silmään sattunut mitään puolivillaisia viritelmiä. Kaikki valikoiman minulle entuudestaan tutut poiminnat ovat oikeasti käyttökelpoisia ja lisäksi on jokunen uusi, kiinnostavan oloinen tuttavuus.

Käsityönä Illustratorissa tai vastaavassa ohjelmassa kuvioita puunaamalla pystyy toteuttamaan vain osan kaikista niistä mahdollisuuksista, joita tiedon visualisointi tarjoaa. Siksi myös graafisten suunnittelijoiden ja journalistien olisi hyvä ottaa ainakin alkeistasolla haltuun ohjelmointipohjaisia työkaluja. Datavisualization.ch:n kuratoiman listan työkaluista monet (valitettavasti eivät kaikki) on suunniteltu tietoisesti niin helppokäyttöisiksi, että myös taidekoululainen ja humanisti niitä oppivat käyttämään. Kannattaa tutustua ennakkoluulottomasti.

Julkaistu

Student Works From our Course, Part II

In the previous post about the course, I shared a few works by our great students at Aalto University. They were all from the first assignment, Improve Wikipedia!

The second assignment was Visualizing Democracy. Every student would pick a facet of the democratic process or a related phenomenon in his or her home country and produce a visualization. The idea was to go for a deep analysis so that the end result wouldn’t be a simple graphic of a party’s membership roster, for instance. We gave the option to make a poster, animation or an interactive visualization. I won’t show all of the works here due to technical limitations, but here are a few examples of what the students came up with.
(click images to enlarge)

 

India is a huge country and the scale of misappropriated funds is equally massive. Prashant Coakley made this chart showing the ten biggest scandals by monetary value.

 

 

The Parliamentary Ombudsman is a very Nordic public office that deals with citizens’ grievances with officials. This visualization by Unto Helo shows how many of these claims led to action being taken.

 

 

Finland has an exceptionally long history of women in politics. In this poster by Irmeli Iivonen, female Members of Parliament are color-coded based on party affiliation.

 

 

Emilia Ahonen designed this ambitious timeline of the rulers of Finland, reaching back to the earliest (somewhat) reliable figures. It ended up being too wide for a regular poster, but the scope was so impressive that we didn’t mind.

 

 

The population pyramid is a well-established way to demonstrate the age structure of a population. Jutta Joutjärvi uses it in her poster to show how the Parliament and its member parties and parliamentary groups differ from the age structure of Finland itself. I had thought of the Social Democrats as a party of old men, but apparently this is not true (at least for MPs).

 

 

The problematic relationship between the two Koreas is illustrated in this set of timelines by Jinhee Kim. The period labeled with yellow was marked by the Sunshine Policy, an effort by the Republic of Korea to seek cooperation with the Juche regime.

 

 

(click on the image to start visualization)
Antti Vuorela created this interactive display that maps the ebb and flow of Finnish politics from 1945 to 2011. In addition to changes in the number of Parliament seats, it shows how parties move between the government and the opposition. None of the major ones are truly perpetual cabinet parties. Antti is refining this further, so I’ll update this entry when the next version is done.

Julkaistu

Malofiej20-kisan voittajat

20. toimintavuottaan juhlivan Malofiej’n voittajat julistettiin muutama päivä sitten. Malofiej on kenties paremmin härkäjuoksustaan tunnetussa Pamplonassa vuosittain järjestettävä uutisgrafiikkakilpailu, joka luonnehtii itseään epävirallisesti ”tietografiikan Pulitzer-palkinnoksi”. Hieman kriittisempi tarkkailija voisi tehdä vertauksen pikemminkin mainosalan Cannes Lionsiin – samalla lailla kuin Cannes’ssa palkitut mainokset eivät yleensä ole niitä, jotka tuovat eniten myyntiä asiakkaille, eivät Malofiej’ssä kultamitaleja napanneet työtkään aina palvele tiedonvälitystarkoitusta parhaalla mahdollisella tavalla. Männävuosina infografiikkapioneeri Peter Sullivanin mukaan nimetyn pääpalkinnon on joskus napannut jopa suorastaan poikkeuksellisen epäselvä käppyrä. Kehitys on mielestäni kuitenkin kulkenut hyvään suuntaan ja tiedonvälitys on viime vuosien palkinnoissa näytellyt jo selkeästi suurempaa roolia kuin vau-kerroin. Tämänvuotisen pääpalkinnon voitti The New York Timesin visuaalisesti yksinkertainen, jopa riisuttu, mutta tietosisällöltään rikas esitys Guantánamon vankien määrän kehityksestä. Printtijutun nettiin tehty rinnakkaisversio pokkasi myös kultamitalin.

Ylipäänsä kilpailu oli – jälleen kerran – The New York Timesin juhlaa. Jaetusta kahdeksasta kultamitalista kuusi meni joko NYT:n printti- tai nettiversiolle. Kisaa järjestävän Society of News Designersin sivulta löytyy tarkempi esittely vain kultamitalisteista, ja niin kauan kunnes aiempina vuosina hyvän koonnin kaikista palkituista tehnyt Chiqui Esteban tai joku muu saa tehtyä koosteen palkituista, on hopea- ja pronssimitalistien osalta tyytyminen siihen mitä Malofiej’n omalta kököltä saitilta löytää. Toistaiseksi siellä on vain luettelo palkituista. (Painettu katalogi on toki myös tulossa.) Listalla juhlivat tutut nimet: NYT, National Geographic sekä muutamat lattarilehdet, kuten costaricalainen La Nación.

Mikä selittää The New York Timesin menestystä? Tuomaristossa istuneen Robert Kosaran mainio blogipostaus valottaa aihetta hieman. Hänen mukaansa keskeisiä syitä on kolme. Ensinnäkin NYT:n grafiikkatoimituksella on laaja toimituksellinen vapaus. Heihin ei suhtauduta resurssina vaan itsenäisinä journalisteina. (Tähän kiinnitti huomiota jo Ole Munk vuonna 1992 tekemässään tutkimuksessa uutisgrafiikan laatimisen työprosesseista. Jo tuolloin NYT erosi muista tutkituista lehdissä siinä, millainen rooli uutisgrafiikan tekijöillä oli suhteessa muuhun toimitukseen.) Toisekseen NYT ei aliarvioi lukijoitaan vaan luottaa siihen, että he ovat kiinnostuneita ja kykeneviä vastaanottamaan suuria määriä tietoa. Tämä ”tuftelainen” asenne (sitä kirjoissaan voimallisesti esiin tuoneen Edward R. Tuften mukaan) sopii varmasti hyvin eliittilehden maineessa olevan NYT:n lukijakunnalle. Kolmantena tekijänä Kosara näkee grafiikkatoimituksen teknisen osaamisen. Hyvän uutisgrafiikan tekeminen on nykypäivänä yhä vähemmän käsityötä piirto-ohjelman kanssa ja yhä enemmän datan koneellista prosessointia ja muotoiluohjelmointia (engl. computational design). Tämä osaaminen monista muista toimituksista puuttuu kokonaan, mutta NYT on panostanut myös tekniikkaosaajiin.

The New York Timesin ja massiivisesti tietokuvituksiinsa panostavan National Geographicin menestys kilpailussa ei ole yllättävää, mutta laajemmin ajateltuna voi kysyä, miksi vuosittain niin suuri osa voittajista tulee englanninkielisestä maailmasta, Espanjasta sekä Latinalaisesta Amerikasta. Ilmeinen syy on ainakin isomman kielialueen isompi potentiaalinen yleisö ja siitä seuraavat isommat budjetit. Osansa lienee myös näiden kulttuuripiirien pitkillä infografiikan perinteillä – USA:n lehdistö on ollut uutisgrafiikassa suunnannäyttäjä jo vuosisadan verran ja toisaalta koko kisahan on nimetty argentiinalaisen infografiikan uranuurtajan Alejandro Malofiej’n mukaan. Esimerkiksi se, että arabiankieliset lehdet ovat alkaneet kerätä voittoja kisassa vasta aivan viime vuosina, voi johtua hyvinkin ihan siitä, ettei grafiikkaa ole noissa lehdissä perinteisesti julkaistu yhtä paljon kuin vaikka amerikkalaisissa. Mutta miksi myöskään saksalaiset ja ranskalaiset lehdet, joilla on todella pitkät perinteet ja isot levikit eivät pärjää kisassa yhtä hyvin kuin lattarit? Voisiko kyse olla tiedostamattomasta kotiin päin vetämisestä? Vaikka kisan järjestäjät ovat pitkälti amerikkalaisia ja espanjalaisia, juryn kokoonpano on edustanut joka vuosi kohtuullisen hyvin myös muita eurooppalaisten kielten puhujia, joten ehkäpä ei. Vaikea sanoa, mistä on kyse. Ehkäpä vain siitä, että kilpailu yksinkertaisesti tunnetaan paremmin toisissa maissa ja palkittujen jakauma heijastelee osallistujien jakaumaa. Malofiej’n blogin mukaan kisaan osallistui tänä vuonna peräti 21 brasilialaista yritystä, mutta vain yksi ranskalainen. (Kilpailutöiden määrä on tätä suurempi, sillä useimmat yritykset osallistuvat monella eri työllä.)

Pohjoismaista ruotsalaiset ovat pärjänneet Malofiej’ssä parhaiten. Vuonna 2010 Svenska Dagbladet nappasi peräti pääpalkinnon Euroviisujen äänestyskäyttäytymistä kuvaavalla interaktiivisella grafiikallaan. Tänäkin vuonna Ruotsiin meni kolme pronssia ja Norjaan yksi. Suomalaiset mediat eivät ole pystejä Pamplonasta ainakaan viime vuosina päässeet kotiin tuomaan. Tänä vuonna kisaan osallistui kaksi suomalaista yritystä verrattuna Ruotsin neljään, joten tietysti voittomahdollisuuksiakin on ollut vähemmän.  NYT:n 30-henkinen infografiikkaosasto tai National Geographicin satoihin tuhansiin nousevat budjetit yksittäiselle grafiikkafeaturelle ovat asioita, joiden kanssa suomalaisilla resursseilla ei kilpailla. Mitalisijoille on monina vuosina kuitenkin ylletty myös toteutukseltaan kevyillä, mutta sisällöllisesti oivaltavilla töillä. Eikävätkä Hesarin monet grafiikkafeaturet tai vaikkapa Tekniikka&Talouden Supergraafit sinänsä jää panostuksessa jälkeen hyvästä kansainvälisestä tasosta. Antakaa siis hyvät päätoimittajat graafisille journalisteillenne Robert Kosaran peräänkuuluttamaa itsenäisyyttä, niin eiköhän joku vuosi suomalaisillakin tärppää. ;)

Tämänvuotisessa Malofiej-juryssä istunut Moritz Stefaner on muuten tulossa luennoimaan Aalto-yliopiston Media Factoryyn 9.5. Luento on tietääkseni avoin kaikille kiinnostuneille.

Julkaistu

Journalistista infografiikkaa Asuntokuumeessa ja Ylioppilaslehdessä

Kukas kissan hännän jne. Ajattelin, että olisi jälleen hyvä hetki mainostaa hieman omia tekemisiään.

Tämänkertaisen omakehun aiheena on journalistinen infografiikka. Tiedon visualisoinnin perinteisimpiä käyttöyhteyksiähän on nimenomaan uutisten ja muiden ajankohtaisten aiheiden havainnollistaminen journalistisessa kontekstissa. Viime vuosina on kovasti päätään nostanut datajournalismi, jossa kyse on siitä että juttu syntyy suurta datamassaa analysoimalla. Tässä visualisointi näyttelee usein merkittävää roolia.

Olen itsekin pistänyt lusikkani tähän visuaalisen journalismin soppaan paitsi mm. kouluttamalla uutisgrafiikan tekijöitä Aalto PRO -täydennyskoulutuskeskuksessa yhdessä Jonatanin kanssa, myös toimittamalla infografiikkapalstaa Ylioppilaslehteen.

Ensi perjantaina julkaistavassa numerossa nähdään yllä oleva kuvioni YK:n ihmisoikeusenuvoston päätöslauselmista, joiden valossa tosiaan näyttää siltä, että Israelia ei kohdella aivan tasapuolisesti muihin maihin verrattuna. Aikaisemmat juttuni ovat käsitelleet mm. vuotuista työaikaa eri Euroopan maissa, onnellisuuden ja julkisen sektorin roolin suhdetta sekä polkupyöräkypärän käytön merkitystä pyöräilijöiden turvallisuudelle.

Uutena aluevaltauksena aloitin tänä maanantaina myös Asuntokuume-sivuston infografiikkakolumnistina. Tästä pestistä olen hyvin innoissani! Tarkoituksena olisi joka viikko esitellä tekstin ja grafiikan voimin erilaista asumiseen ja asuntomarkkinoihin liittyvää tilastotietoa meiltä ja muualta. Ensimmäinen artikkelini käsittelee omistus- ja vuokra-asumisen yleisyyttä eri EU-maissa. Jos teillä on hyviä ideoita siitä, millaisia aiheita tulevissa postauksissa voitaisiin käsitellä tai palautetta tästä ensimmäisestä jutusta, niin laittakaa ihmeessä tulemaan. Kaikki palaute on kullanarvoista ja otetaan taatusti huomioon!