Are carbohydrates really the culprit behind the obesity epidemic?

Obesity is a global health problem. It is obiviously linked to diet in some way, but the exact nature of this link is the subject of volumes of research, and also of heated exchanges online. One school of thought, occasionally exhibiting quasi-religious tendencies in some of its advocates, claims that the obesity epidemic is mainly caused by our diet being too rich in carbohydrates from cereals and other such sources, as well as vegetable oils. As a solution, they advocate changing to a diet rich in animal fats, meat, eggs and so on.

Inspired by the coverage of a recent piece in The Lancet about rising obesity rates, as well as a somewhat uncritical book review in The Economist I decided to see myself if the publicly available data on obesity and diets could be tortured into confessing something on the issue.

I need to emphasize that this is not a scientific study. Describing the methods used as rigorous would be a stretch, to say the least. A few potential problems with the data and with my handling of it are outlined in the end of this article, and the list is by no means exhaustive. What this is, is a bit of light-weight data journalism that will hopefully inspire discussion and possibly more serious research into the data.

I used this WHO data on obesity (the same used by the Lancet authors), combined with agricultural statistics from FAO to see if the number of overweight and obese people in a country was correlated with the intake of various foods.

To capture the effect of changing diets, I used the data from several different years within a single country as separate data points where historical data was available. If you disagree with this choice, you can switch the view to show only the most recent data.

The end result is below, an interactive scatterplot that shows how the consumption of various foods correlates with the number of overweight and obese people in each country. The idea of the visual presentation is that the reader can look at the full dataset and not need to rely on single numbers such as averages or correlation coefficients.

In light of these numbers, there is no evidence that high cereal consumption is linked with obesity on a country level. If anything, the correlation between the share of overweight adults and cereal consumption is mildly negative (r = –0.18). With starchy roots (such as potato) there is no correlation whatsoever (r = 0.08).

The correlation between vegetable oils and overweight is moderate (r = 0.33), though not much greater than with the consumption of animal fats (r = 0.23). It should be noted, though, that the consumption of animal fats is very small in most non-Western countries, so not very many conclusions can necessarily be drawn from this comparison.

The strongest correlation in the data with the share of overweight adults is with meat consumption (r = 0.5). Not surprisingly, the correlation with sugar and sweeteners is also reasonably strong (r = 0.43).

The correlation with meat consumption and obesity is probably at least partially due to the fact that higher meat consumption is typical of higher living standards overall, which also often means a higher total calorie intake and less physical work. The existence of these types of confounding variables is amply demonstrated by the fact that the correlation of overweight with the consumption of fruits is also moderate (r = 0.32). Practically no one believes eating fruits makes you fat, so the explanation is probably that fruit intake is also simply correlated with higher living standards.

So what’s the take-home messge? I would interpret the data so that no single group of foods is responsible for the obesity epidemic by itself, certainly not cereals. This sort of population-level comparison using somewhat patchy data can hardly settle the matter by itself, but I would still argue that if cereals (and carbohydrates in general) were really so bad, there should be a sliver of the effect visible in the data even on this coarse level. Which there isn’t, as you can see.

The jury is still out on vegetable oils, but if we want to explain away the high correlation of meat consumption with the share of overweight adults, I would argue similar confounding factors are to be found here; the use of vegetable oils in the West has risen with the overall rise of living standards. So if you want to argue that the correlation of obesity with meat intake is spurious, the same should probably said of the clearly weaker correlation with vegetable oils – and vice versa.

The next step would be to compare the calorie intake from different kinds of foods instead of the absolute numbers (kg/capita/year), which could possibly help to overcome the fact that a rise in living standards affects both the total calorie intake and the mix of different types of foods consumed.

Potential sources of error

Apart the whole project being executed within the span of two working days, and by a designer with no scientific training to speak of, there are some specific details in the data and how it was processed that can be sources of error.

FAO’s data shows the “food supply”, that is, the food theoretically available for human consumption, not the actual food intake. Factors such as wastage are not taken into account, and may vary from country to country.

WHO’s data on obesity is collected using methods and samples differing from country to country and may thus not be directly comparable. There were some examples in the data where a change in the numbers was clearly an artifact of the data collection process, not representative of the change in the facts on the ground; for example the share of overweight people dropping from 59.8 to 46.2 percent in a single year in Australia 2000–2001. In such cases the most recent data was assumed to be reliable, and the older data was discarded.

The selection of countries for which the data is available is much better representative of high-income Western countries than world’s other regions, which is bound to effect the overall picture.

Because the number of years for which historical data was available varied greatly between different countries, not all years for which data was available were used. A more balanced subset was instead attempted by picking only some years, far apart enough to exhibit clear changes in dietary patterns. The method used is extremely arbitrary, and probably effects the end result.

The final dataset used for the visualization was created with a custom Python script from messy original data by a non-programmer, a process which is a highly probable source of error. The final data was superficially examined for flaws (and the script corrected several times accordingly), but it has not been rigorously and thoroughly scrutinized in the way required for e.g. scientific publication and thus scripting errors remain a potential source of errors in the data. For those interested in assessing the data quality themselves, the processed data can be downloaded as a tsv file (which is similar to csv, except using tabs instead commas as separators) here.

Eurovaalien kovin kilpailu käytiin vihreiden ja demarien välillä

Eurovaalituloksen ensimmäisissä analyyseissä on noussut vahvasti esiin arvio, että viime eurovaaleihin nähden huonosti menestyneet vihreät menettivät ääniä ennen kaikkea hallitusvastuusta keväällä luopuneelle vasemmistoliitolle. Koko maan lukuja katsoessa tämä on houkutteleva tulkinta, olihan vasemmiston vaalivoitto suunnilleen vihreiden tappion suuruinen.

Ilmeisin selitys ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa tarkemman analyysin valossa. Jos vihreät olisivat menettäneet äänestäjiään ennen kaikkea vasemmistoliitolle, tämän pitäisi näkyä äänestysaluekohtaisessa tarkastelussa niin, että vihreiden tappio olisi suurin niillä alueilla joissa vasemmisto on onnistunut houkuttelemaan eniten äänestäjiä. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan.

Tein vertailun sunnuntain eurovaalien ja vuoden 2012 kunnallisvaalien tuloksesta äänestysalueittain. (Vertailu edellisiin eurovaaleihin ei onnistu yhtä helposti, koska ainakaan vielä tätä kirjoittaessa oikeusministeriö ei ole julkaissut vuoden 2009 äänestysaluekohtaisia tuloksia yhtä kätevässä kootussa koneluettavassa muodossa kuin vuoden 2012 kuntavaaleista ja 2014 eurovaaleista on saatavilla. Tieto on sinänsä saatavilla ja ajan salliessa koitan myöhemmin ottaa sen mukaan analyysiin.) Satunnaisvaihtelun karsimiseksi otin mukaan vain sellaiset äänestysalueet, joilla molemmissa vaaleissa oli annettu yhteensä vähintään tuhat ääntä.

Käytin korrelaation mittarina helposti laskettavaa Pearsonin korrelaatiokerrointa, joka ei välttämättä ole paras mahdollinen tilastollinen analyysimenetelmä, mutta olen sen oheen tehnyt myös interaktiivisen grafiikan, jonka avulla lukija voi itse arvioida, kertovatko pelkät numerot koko totuuden vaalituloksesta.

Grafiikassa voi valita vaaka- ja pystyakselille yhden kahdeksasta isoimmasta eduskuntapuolueesta, muiden puolueiden yhteisen äänisaaliin tai yleisen äänestysaktiivisuuden. Akselien arvot ovat siis muutoksia puolueen kyseisen äänestysalueen äänistä saamassa prosenttiosuudessa vuoden 2012 kuntavaalien ja viime sunnuntain eurovaalien välillä. Renkaiden värit viittaavat vaalipiiriin. Tarkemmat tiedot äänestysalueesta saa viemällä hiiren sitä kuvaavan renkaan päälle.

Jos vaaka- ja pystyakselille valittujen puolueiden vaalituloksen välillä on vahva yhteys niin, että toinen on selvästi vienyt ääniä toiselta, äänestysalueita kuvaavien renkaiden muodostaman pistepilven pitäisi muodostua kuvion lävistäjän ympärille. Vaaka- tai pystysuuntainen pilvi viittaa siihen, ettei yhteyttä puolueiden vaalimenestyksen välillä ole. (Tällaista kuviotyyppiä kutsutaan parvikuvioksi.)

Vihreiden ja vasemmistoliiton vaalimenestystä kuvaava kuvio on voimakkaasti pystysuuntainen, joka tarkoittaa, että vihreiden ääniosuus on vaihdellut paljon edellisistä vaaleista äänestysalueesta riippuen, kun taas vasemmistoliitto on parantanut ääniosuuttaan keskimäärin melko tasaisesti eri puolilla maata. Vahvaa yhteyttä ääniosuuden muutoksien välillä ei näy, korrelaatiokerroin saa arvon r = –0,15 jota ei voi pitää kovin suurena.

Sen sijaan vihreiden ja SDP:n vaalimenestyksen välillä näkyy huomattavasti vahvempi yhteys, r = –0,48. Vihreiden menestys korreloi melko voimakkaasti myös äänestysaktiivisuuden muutoksen kanssa: r = –0,41. Nopea tulkinta on, että SDP on menettänyt äänestäjiään vihreille, mutta vihreät toisesta päästä nukkuvien puolueelle. (Korjaus: Ensimmäisessä versiossa tähän oli lipsahtanut ajatusvirhe. Jos vihreät olisi menettänyt ääniä ennen kaikkea äänestysaktiivisuuden laskun kautta, korrelaatiokertoimen pitäisi olla positiivinen. Nyt tilanne on päin vastoin niin, että vihreät ovat erityisesti menestyneet niillä äänestysalueilla joilla äänestysaktiivisuus laski paljon kuntavaaleihin verrattuna.) Muitakin potentiaalisia selityksiä luvuille varmasti löytyy, mutta selkeästi yhteys vihreiden ja demarien äänimenestyksen välillä on paljon vahvempi kuin vihreiden ja vasemmiston välillä.

Muiden puolueiden vaalituloksen väliltä ei löydy yhtä vahvoja yhteyksiä. Vahvimmat yksittäiset taisteluparit ovat RKP & kokoomus (r = –0,29) ja perussuomalaiset & kokoomus (r = –0,30). Mielenkiintoinen yllätys on myös vasemmistoliiton ja keskustan pieni kilvoittelu (r = –0,23). Vasemmiston tuore meppi Merja Kyllönen menestyi erinomaisesti juuri Pohjois-Suomessa ja kilpaili äänistä varmasti paljon esimerkiksi Paavo Väyrysen kanssa.

Grafiikassa on vielä pieniä teknisiä virheitä, mutta sen muodostama yleiskuva lienee oikea. Eri asia on kuinka pitkälle meneviä johtopäätöksiä lukujen perusteella voi vielä tehdä. Kuntavaalit ja eurovaalit ovat luonteeltaan erilaisia ja äänestäjät saattavat valita puolueensa näissä vaaleissa kovinkin eri perustein. Toimikoon tämä kuitenkin pienenä datajournalistisena keskustelunavauksena vaalituloksen syvempään analyysiin. Lukijoilla on myös epäilemättä paljon kommentteja valittuihin analyysimenetelmiin ja grafiikan toteutukseen, jotka koitan sitten parhaani mukaan huomioida sitten seuraavassa versiossa. :)

Lisäys 28.4.: Työkaluun on nyt lisätty mahdollisuus tarkastella aiemman ääniosuuden absoluuttisen muutoksen (%-yksikköä) myös äänimäärän absoluuttista muutosta (kpl) sekä ääniosuuden suhteellista muutosta (% suhteessa kuntavaaleihin). Absoluuttisten äänimäärien tarkastelu tarjoaa heikompia korrelaatioita kuin aiempi ääniosuuden muutos, mutta edelleen vihreiden vahvin korrelaatio säilyy nimenomaan demareihin ja vihreät on myös ainut puolue jonka kanssa SDP:n tuloksella on selvästi nollasta poikkeava negatiivinen korrelatio, vaikka kerroin onkin pieni (r = –0,26). Vihreiden ja vasemmistoliiton valtakunnallinen korrelaatio on edelleen heikko. Vihreiden vahvimmilla alueilla Helsingissä ja Uudellamaalla vasemmisto näyttäisi ehkä jonkin verran rokottaneen vihreiden tulosta, mutta vihreiden tappio absoluuttisissa äänissä mitattuna on suurempi kuin vasemmiston voitto.

(Huomautettakoon että absoluuttisen äänimäärien vertaaminen äänestysaktiivisuuteen – joka tässä on annettujen äänten määrän prosentuaalinen lasku kuntavaaleista, ei muutos prosenttiyksikköinä – ei anna järkeviä tuloksia, koska äänestysaktiivisuuden ja isojen puolueiden absoluuttisen äänimäärän korrelaatio on suuri ja pienten puolueiden pieni johtuen ihan siitä miten korrelaatio lasketaan.) Itse asiassa näin ei ole, vaan absoluuttisten äänimäärien vertailu äänestysaktiivisuuteen paljastaa että vihreät ja RKP kärsivät vähiten laskeneesta äänestysaktiivisuudesta, kun taas muiden puolueiden tulos korreloi positiivisesti äänestysaktiivisuuden muutoksen kanssa.

Kuntavaaleissa oli vain häviäjiä

Kuntavaalien vaalistudiota katsellessa vaikutti siltä, että liki jokaisen puolueen puheenjohtaja oli sitä mieltä, että juuri hänen puolueensa selviytyi näistä vaaleista voittajana: suurin ääniosuus, eniten valtuutettuja, pienin pudotus ääniosuudessa, liikkuvaan junaan hypänneeltä uudelta puheenjohtajalta huima tulos… Käytännön politiikan teon kannalta valtuustopaikat ratkaisevat ja siinä valossa moni näistä selityksistä voi olla järkeenkäypä. Jos kuitenkin katsotaan eri puolueiden kansalaisilta saamaa mandaattia, voi todeta, ettei näissä vaaleissa ollut kuin häviäjiä.

Vaalien äänestysprosentti, 58,2 %, on aivan surkea. Puolueet paukuttelevat nyt henkseleitään kun ovat saaneet ison siivun pienestä kakusta. Mutta kun katsotaan kuinka moni äänestäjä antoi kullekin puolueelle äänensä, lopputulos on että mikään, siis mikään puolue ei onnistunut keräämään lisää äänestäjiä verrattuna sekä edellisiin kuntavaaleihin 2008 että viimeisimpiin vaaleihin, jotka olivat siis vuoden 2011 eduskuntavaalit. (Presidentinvaaleja en pidä vertailukelpoisena koska niissä puoluetaustan rooli on vähäisempi.) Perussuomalaiset paransivat kyllä äänisaalistaan viime kuntavaaleihin verrattuna, mutta eduskuntavaaleihin verrattuna puolueen äänestäjien määrä on lähes puolittunut.

Oheiseen taulukkoon ja sen lukujen pohjalta laadittuun grafiikkaan on listattu nämä madonluvut. (Luvut on painotettu kussakin vaalissa äänioikeutettujen määrän mukaan, eli tarkalleen ottaen ilmoitettu muutos on puolueen saamassa osuudessa kaikkien äänioikeutettujen äänistä, ei absoluuttisissa äänimäärissä.)

muutos 2008– muutos 2011–
Kokoomus –11,4 % –12,1 %
SDP –12,5 % –16,1 %
Perussuomalaiset +58,7 % –47,0 %
Keskusta –11,8 % –3,0 %
Vihreät –9,4 % –3,7 %
Vasemmistoliitto –13,4 % –19,4 %
RKP –4,7 % –9,6 %
Kristillisdemokraatit –15,2 % –24,1 %
Suomen Työväenpuolue –27,5 % –72,8 %
Itsenäisyyspuolue –13,8 % –60,8 %
Köyhien Asialla –47,8 % –58,8 %
Piraattipuolue –61,8 %
Vapauspuolue –99,7 %
Muutos 2011 –83,8 %
Suomen Kommunistinen Puolue –22,1 % +17,1 %
Kommunistinen Työväenpuolue –35,5 % –56,7 %
Muut ryhmät –37,4 % +83,5 %

Ainoat puolueet, joiden saama äänimäärä on laskenut alle kymmenyksellä molemmista vertailuvaaleista ovat vihreät ja rkp ja nekin vain juuri ja juuri. Eipä ole hurraamista.

Kyllä poliitikoilla on tässä iso peiliin katsomisen paikka. Koko demokraattisen järjestelmämme legitimiteetti on koetuksella, jos tällainen kehitys jatkuu.


Lisäys 29.10.2012 

Tässä vielä painottamattomat luvut, eli siis muutokset puolueiden saamien äänten kappalemäärissä. Yleiskuva säilyy aika pitkälti samana. Keskusta ja vihreät ovat nollatuloksessa edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna ja kaikki miinusprosentit pienenevät hieman painotettuihin lukuihin verrattuna, mutta aika surkealta tulos näyttää näinkin arvioituna.

muutos 2008– muutos 2011–
Kokoomus –9,1 % –9,1 %
SDP –10,1 % –13,2 %
Perussuomalaiset +61,5 % –45,1 %
Keskusta –9,4 % +0,3 %
Vihreät –7,0 % –0,4 %
Vasemmistoliitto –11,1 % –16,6 %
RKP –2,1 % –6,5 %
Kristillisdemokraatit –12,9 % –21,5 %
Suomen Työväenpuolue –25,6 % –71,8 %
Itsenäisyyspuolue –11,5 % –59,5 %
Köyhien Asialla –46,4 % –57,5 %
Piraattipuolue –60,4 %
Vapauspuolue –99,7 %
Muutos 2011 –83,2 %
Suomen Kommunistinen Puolue –20,1 % +21,1 %
Kommunistinen Työväenpuolue –33,8 % –55,2 %
Muut ryhmät –35,7 % +88,1 %

Kiitokset seminaarissa käyneille!

Tieto näkyväksi -seminaarimme järjestettiin 17.9. Kauppakorkeakoulun juhlasalissa OKFestivalin satelliittitapahtumana. Yleisön kiinnostus ylitti kaikki odotuksemme ja vahvisti käsitystä, että tiedon kuvallinen esittäminen on ajankohtainen aihe monella alalla. Tärkein tavoitteemme oli saada muutkin kuin visuaalisten alojen ihmiset kiinnostumaan aiheesta, ja tässä onnistuimme mielestäni oikein hyvin.

Ohjelmaan kuului suomen- ja englanninkielisiä puheenvuoroja ja päivän puhujat jaettiin kielen mukaan etteivät suomea osaamattomat seminaarikävijät joutuisi seuraamaan esitystä kielellä, jota eivät osaa. Tapahtuman videotaltioinnista haluaisimme kiittää Infocrean Jarmo Lahtea. Seminaarivieras Kaisa Kyläkoski on Storify-palvelussa puolestaan koostanut kätevän yhteenvedon seminaarista, josta näkee yleisön kommenteja twitterissä ja muualla verkossa

Kun vieraat olivat kirjautuneet ja saaneet kahvia, Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila toivotti kaikki tervetulleiksi. OKFestivalin hengessä puheenvuoro käsitteli tiedon käytettävyyttä yhteiskunnassa: julkinen tieto ei tosiaankaan kulu käytössä.
Ensimmäinen seminaaripuhe oli Paula Ahonen-Rainion Kun tiedolla on sijainti – kartan mahti ja sen rajat. Saimme kuulla eri valinnoista, joita karttaa laatiessa joutuu tekemään sekä karttojen uusista muodoista ja käyttökohteista. Jos jollakulla oli käsitys kartoista arvoneutraalina välineenä, mieli toivottavasti muuttui esityksen aikana.

Tapio Vapaasalo ja Terike Haapoja

Kuvataiteilija Terike Haapojan esityksessä nähtiin tiedon käyttämistä elämysten luomiseen. Hänen alaansa on joskus datataiteeksi kutsuttu ilmaisun muoto, jossa eri välineillä ja tekniikoilla tehdään koettavaksi sellaisia ilmiöitä, jotka ovat arkikokemuksessa näkymättömiä. Olimme seminaarin sivuilla kertoneet jo hänen Hiilipuu-hankkeestaan, mutta vieraita kiinnosti ehkä sitäkin enemmän Entropia-videoteos, jossa näkyy lämmön hiipuminen kuolleen hevosen ruhosta.

Eri EU-maita kuvaavat Chernoffin naamat Vehkalahden esityksessä.

Kimmo Vehkalahden esitys palasi informaatiomuotoilun yleisimmän raaka-aineen eli tilastojen pariin. Niinkin monimutkaista aihetta kuin maan talouden vointia voi esittää yhdellä kuvalla eri keinoin, joista oli esimerkkinä Chernoffin naamat. Vehkalahti on kokenut esiintyjä ja avasi hyvin aihetta maallikkoyleisöllekin.
Tilastojen ymmärtämisen jälkeen kuultiin sarjakuvataiteilija Ville Tietäväisen puhe, jossa hän kertoi tekemistään kerronnallisista valinnoista kuvituksissa ja sarjakuvissa. Tietäväinen on sarjakuvaihmiseksikin harvinaisen analyyttinen tekijä ja oli kiinnostavaa kuulla, miten hienovaraisimpien tyylivalintojen taustalla vaikuttivat monimutkaiset syyt. Esitystä ei ole videotaltioinnilla.
Tuomas Siitosen puheenvuorossa nähtiin kahdet esimerkkitapaukset tiedon havainnollistamisesta. Ensimmäinen oli helsinkiläisille suunniteltu näyttely, jossa asukkaiden omista valinnoista johtuvia ilmastovaikutuksia visualisoitiin ymmärrettävällä tavalla: ostoskorilla, jossa jokaisen esineen tilavuus vastasi jokaisen kulutusvalinnan hiilidioksidipäästömäärää. Toinen hanke oli kirja, jonka tarkoitus oli rohkaista Selkämeren alueen kestävää kehitystä.
Stefania Passeran ja Helena Haapion selkeyttämistä käsittelevä esitys oli ensimmäinen englanninkielinen osa ohjelmaa. Heillä on kiinnostava ja kunnianhimoinen tavoite tehdä sopimukset helpommin ymmärrettäviksi osin visualisoinnin avulla. Sopimusten selkeyden puutteesta oli varoittava esimerkkitapaus, jossa yhdestä pilkusta seurasi kriittinen tulkintaero ja miljoonien hintainen oikeusjuttu. Aiheesta kirjoitti vieraamme Harri Juntunen blogissaan.

Rob Waller

Lounaan jälkeen Rob Waller jatkoi selkeämmän esittämisen teemaa keynote-puheessaan. Vaikka brittiläisen ja suomalaisen selkokielisyysliikkeen välillä on eroja, tavoitteet ovat samat. Ymmärrettävyys lisää yksilön valtaa omasta elämästään. Wallerin työstä voi lukea lisää Simplification Centren sivuilta.
Yannick Assogban esitys koski myös inhimillistä aihetta. Hän esitteli kuvallista mikroblogihanketta, jossa visualisoitiin ihmisten jokapäiväisiä asioita kuten työntekoa, nukkumista ja mielialaa. Näistä avautuu tarinoita ja totuuksia ihmisten elämästä, joista tullaan tietoisiksi vasta kun niille annetaan muoto.
Moritz Stefaner esitteli seuraavaksi kahta projektiaan, Emotoa ja dataruuanlaittoa. Emoto kartoitti Twitter-viestien pohjalta yleisön tunteita Lontoon olympialaisista. Eri aiheista syntyi tietokuvioita tuntemusten laadun mukaan. Ruuanlaittotyöpaja oli kokeileva tapa esittää dataa kulinaarisin keinoin. Raaka-aineilla on maistettavia suureita ja jatkumolle sijoitettavia ominaisuuksia kuten datallakin, ja työpajaan osallistuvat ihmiset yhdistelivät niitä koekeittiössä. Tästä syntyi esimerkiksi diagrammikiisseli ja kahdella muhennoskaaviolla toimiva datavertailu.

Farida Vis taustanaan Youtube-käyttäjien verkostoja.

Farida Vis oli myös käyttänyt Twitter-viestejä tutkimuksen aineistona. Hän oli seurannut Britannian mellakoiden käsittelyä ja keskustelun aiheiden muutoksia käyttäjien viesteissä. Visin mukaan datajournalismissa on hyvä ymmärtää laadullisen tiedon merkitys määrällisen lisäksi. Kuva ei itsessään puhu puolestaan vaan vaatii usein tarinan saadakseen rakennetta. Farida Visin luentokalvot löytyvät myös Slidesharesta: What do data visualisations want? 
Viimeisenä esityksenä kuultiin Jer Thorpin keynote-puhe, jossa hän esitteli äärimmäisen vaikuttavia visualisointejaan (vaikutteina muun muassa Minority Report -elokuvan elekäyttöliittymä) ja kannusti ihmisiä ottamaan henkilökohtaisen datansa paremmin haltuun ympäristössä, jossa palveluntarjoajat ja laitevalmistajat keräävät sitä jatkuvasti.

Jer Thorp luennoi

Kiitämme kaikkia seminaarissa käyneitä sekä paikallaolosta että mielenkiintoisista kysymyksistä ja keskusteluista. Olitte loistava yleisö. Toisin kuin ehdin pelätä, tapahtuma pysyi jopa melko hyvin aikataulussa suuresta kävijämäärästä huolimatta, mistä kiitän avustajiamme.

Valokuvat: Katri Naukkarinen

* * *

Alla myös tilastotietoa seminaarikävijöistä. Tiedot on kerätty useista lähteistä ja niissä voi olla pieniä epätarkkuuksia. Seminaari-ilmoittautumisista suurin osa tuli Aallon eAge-ilmoittautumisjärjestelmän kautta, mutta tämän lisäksi ryhmäilmoittautumisia, kutsuvieraita sekä OKFestival-lippuvaihdon kautta tulleita ja viime hetken lisäyksiä, peruutuksia ja muutoksia tuli sen verran että numerot eivät liene aivan täsmällisen tarkkoja.

OKFestivalin koko ohjelma julkistettu

Helsingissä 17.–22.9. järjestettävä maailman suurin avoimen datan tapahtuma OKFestival on viimein julkistanut koko ohjelmistonsa. Kiinnostavaa on vaikka kuinka paljon, mutta jos nyt muutama erityinen tärppi nostetaan tiedon visualisoinnista kiinnostuneille, niitä ovat tietenkin järjestämä Tieto Näkyväksi -seminaari maanantaina 17.9., Datajournalism/Datavisualization topic streamin ohjelmisto (pääosin tiistaina 18.9.), Hans Roslingin keynote-puheenvuoro torstaina 20.9. ja Helsingin Sanomien HSOpen-työpaja perjantaina 21.9.

Kannattaa tsekata koko ohjelmisto ja hankkia lippu pikimmiten, toistaiseksi niitä on vielä jäljellä, mutta ei loputtomiin. :) Lippuja voi ostaa päiväkohtaisesti tai koko viikoksi ja tarjontaan nähden ne ovat hyvinkin kohtuuhintaisia. Osa sessioista vaatii erillisen ennakkoilmoittautumisen (esim. HSOpenin ilmoittautumislomake on täällä) eivätkä kaikki halukkaat välttämättä mahdu mukaan vaikka festivaalilippu olisikin plakkarissa. Tämä kannattaa tarkistaa sessiokohtaisesti tapahtuman nettisivuilta. Tieto Näkyväksi -seminaariinhan pitää hankkia kokonaan erillinen lippu, joskin pieni erä seminaarilippuja tulee jossain välissä nopeat syövät hitaat -periaatteella jakoon myös viikon festaripassin hankkineille.

Nähdään Arabianrannassa!

PS. Tulkaa ihmeessä nykäisemään hihasta tapahtuman aikana, olen ainakin maanantaina ja tiistaina paikalla koko päivän ja vaihdan mielelläni ajatuksia blogin lukijoiden kanssa. Lisäksi teen myös vähän dj-hommia useampanakin päivänä tapahtuman yhteydessä… ;)

OKFestivalin ohjelmisto alkaa rakentua, tähtipuhujana Hans Rosling

Helsingissä syyskuussa järjestettävän maailman suurimman avoimen datan tapahtuman OKFestivalin ohjelmisto alkaa hahmottua. Tänään julkistettiin tapahtuman ohjelman perusrakenne ja ensimmäiset kansainväliset puhujavieraat. Datajournalismista ja tiedon visualisoinnista kiinnostuneille on luvassa herkkua koko rahan edestä: Lauantaina 15.9., sunnuntaina 16.9. ja maanantaina 17.9. on aihetta sivuavat satelliittitapahtumat, tiistaina 18.9. varsinainen virallisen ohjelmiston datajournalismi- ja visualisointipäivä ja torstaina 21.9. vielä Hans Roslingin keynote-puheenvuoro! Jos Hans Rosling ei vielä ole tuttu nimi, kannattaa heti tutustua hänen TED-konferensseissa pitämiin esitelmiinsä, joista varsinkin vanhin, vuoden 2006 TEDissä pidetty ja jo yli neljä miljoonaa kertaa katsottu esitys on vakuuttava esimerkki siitä miten tiedon visualisointi voi muuttaa sitä, miten näemme maailman.

Kuten aiemmin tuli mainittua, olen itse mukana suunnittelemassa OKFestivalin datajournalismi- ja datavisualisointiohjelmistoa ja maanantain 17.9. satelliittitapahtuma, laajalle yleisölle suunnattu tiedon kuvallisen esittämisen eri tapoja tunnetuksi tekevä Tieto näkyväksi -seminaari on kokonaan tuottama. Viime mainitusta lisää aivan lähipäivinä, kannattaa olla kuulolla. ;) Myös muusta ohjelmasta alkanee tippua lisätietoa tasaiseen tahtiin aivan näinä päivinä ja paljon kiinnostavaa löytyy myös festivaalin 12 muun sisältöteeman alta.

Myös liput tapahtumaan ovat myynnissä nyt. Early bird -hinta (40 € / päivä tai 100 € / koko viikko) on voimassa 31.7. asti, tosin eivät normaalihintaisetkaan liput kalliita ole varsinkaan huomioiden tapahtuman erittäin korkeatasoisen ohjelmiston. Itse suosittelen ehdottomasti koko viikon pakettia jos vain aikataulu mitenkään antaa myöten.

Helsingin Sanomat perustaa datajournalismin ryhmän

Helsingin Sanomat uutisoi tänään perustavansa ensimmäisenä suomalaisena mediana datajournalismin ryhmän, jota ryhtyy vetämään talossa jo pitempään datajournalismihankkeita luotsannut ja mm. vuoden journalistisesta innovaatiosta äskettäin palkittu Esa Mäkinen. Onnittelut Esalle ja myös Hesarille, joka jälleen kerran osoittaa olevansa journalististen trendien etulinjassa. Uusi datajournalismiryhmä ei alkuun ole kovin suuri, mutta enpä ihmettelisi jos siitä kehittyisi vähitellen esimerkiksi The Guardianin datatoimituksen veroinen tekijä Hesarin sisällä ja suomalaisen journalismin kentässä laajemminkin. Yle ja muut kilpailijat, ottakaa oppia!

OKFestivalin ohjelmahaku käynnissä, visualisoinnit mukana yhtenä aihealueena

Helsingissä ensi syksynä järjestettävän maailman suurimman avoimen datan tapahtuman, OKFestivalin ohjelmahaun ensimmäinen kierros saatiin päätökseen jo jokin aika sitten. Nyt luvassa on toinen kierros ja ensimmäisen kierroksen perusteella syntyneet festivaalin sisältöteematkin on julkistettu. Lisää tietoa löytyy OKFestivalin sivuilta.

Yhtenä teemoista on ”Data Journalism and Data Visualization” ja allekirjoittaneella on kunnia toimia yhtenä tämän teeman ”guest programme plannerista” Jens FinnäsinJohanna Vehkoon, Miska KnapekinLucy Chambersin ja Liliana Bounegrun ohella. Eli nyt niitä loistavia ideoita tulemaan! Luentoja, paneelikeskusteluja, työpajoja, taide-esityksiä ja installaatioita… Kunhan liittyy avoimen datan hyödyntämiseen jollain tapaa. Erityisesti heitän palloa nyt tässä designereille. Avoin data on perinteisesti ollut teknisemmin orientoituneiden ihmisten leikkikenttä ja uskon että tekniikkavetoisista ohjelmaehdotuksista ei tule olemaan pulaa. Design-lähtöistä tekemistä olisi mukava saada ohjelmaan myös kunnollinen kattaus.

Journalistista infografiikkaa Asuntokuumeessa ja Ylioppilaslehdessä

Kukas kissan hännän jne. Ajattelin, että olisi jälleen hyvä hetki mainostaa hieman omia tekemisiään.

Tämänkertaisen omakehun aiheena on journalistinen infografiikka. Tiedon visualisoinnin perinteisimpiä käyttöyhteyksiähän on nimenomaan uutisten ja muiden ajankohtaisten aiheiden havainnollistaminen journalistisessa kontekstissa. Viime vuosina on kovasti päätään nostanut datajournalismi, jossa kyse on siitä että juttu syntyy suurta datamassaa analysoimalla. Tässä visualisointi näyttelee usein merkittävää roolia.

Olen itsekin pistänyt lusikkani tähän visuaalisen journalismin soppaan paitsi mm. kouluttamalla uutisgrafiikan tekijöitä Aalto PRO -täydennyskoulutuskeskuksessa yhdessä Jonatanin kanssa, myös toimittamalla infografiikkapalstaa Ylioppilaslehteen.

Ensi perjantaina julkaistavassa numerossa nähdään yllä oleva kuvioni YK:n ihmisoikeusenuvoston päätöslauselmista, joiden valossa tosiaan näyttää siltä, että Israelia ei kohdella aivan tasapuolisesti muihin maihin verrattuna. Aikaisemmat juttuni ovat käsitelleet mm. vuotuista työaikaa eri Euroopan maissa, onnellisuuden ja julkisen sektorin roolin suhdetta sekä polkupyöräkypärän käytön merkitystä pyöräilijöiden turvallisuudelle.

Uutena aluevaltauksena aloitin tänä maanantaina myös Asuntokuume-sivuston infografiikkakolumnistina. Tästä pestistä olen hyvin innoissani! Tarkoituksena olisi joka viikko esitellä tekstin ja grafiikan voimin erilaista asumiseen ja asuntomarkkinoihin liittyvää tilastotietoa meiltä ja muualta. Ensimmäinen artikkelini käsittelee omistus- ja vuokra-asumisen yleisyyttä eri EU-maissa. Jos teillä on hyviä ideoita siitä, millaisia aiheita tulevissa postauksissa voitaisiin käsitellä tai palautetta tästä ensimmäisestä jutusta, niin laittakaa ihmeessä tulemaan. Kaikki palaute on kullanarvoista ja otetaan taatusti huomioon!


Tiedon visualisointia Helsingin katukuvassa

Tänään alkoi Helsingin designpääkaupunkivuoteen liittyvä tiedon visualisoitia tunnetuksi tekemään pyrkivä kampanja joka pyörii vaiheittain keskustan ulkomainospaikoilla kolme viikkoa. Me toteutimme kampanjaan 8 julistetta, joiden lisäksi sisältöä on tuottanut Wonderwater-porukka. Designpääkaupunkihankkeen ja meidän sisällöntuottajien lisäksi kamppikseen ovat olleet myötävaikuttamassa Idealist Group ja BOTH. Monta kokkia siis, mutta lopputuloksena ihan kelpo soppa.

Julkaisemme kampanjaa varten toteutetut visualisoinnit myös verkossa Creative Commons nimeä-tarttuva 1.0 suomi -lisenssillä, olkaapa hyvät.