Julkaistu

Malofiej – infografiikan Pulitzerit

Artikkeli on julkaistu lyhennettynä Grafia-lehden numerossa 2/2013.

Infografiikan alan ykköstapahtuma on loistava tilaisuus kuulla huippuluokan puhujia ja verkostoitua, mutta itse palkintogaala kaipaisi lisää glamouria. 

Espanjan Pamplonassa jaettiin maaliskuun puolivälissä Malofiej-infografiikkakilpailun palkinnot. Koska kilpailun tuomaristo koostuu monipuolisesti alan huipputekijöistä, on  palkintojenjaon yhteydessä keksitty ryhtyä järjestämään myös seminaaria, jonka puhujina toimivat juryn jäsenet. Lopputuloksena on poikkeuksellisen kovatasoinen seminaariohjelma ja infografiikan tekijöiden kansainväliset kokoontumisajot vailla vertaa.

Ensi kertaa vuonna 1993 järjestetty tapahtuma – oman määritelmänsä mukaan ”infografiikan Pulitzer-palkinnot” – on vuosien varrella kasvanut ja monipuolistunut, mutta edelleen varsin kompaktin kokoinen. Seminaarin osallistujaluettelo mahtuu siististi muutamalle A4-arkille. Painotus on edelleen journalistisessa infografiikassa eikä Pamplonassa juuri nähdä esimerkiksi tieteellisiä visualisointeja. (Niille on omat tapahtumansa kuten USA:ssa vuosittain järjestettävä IEEE VIS.)

Malofiej-seminaari järjestettiin Navarran yliopiston viestinnän laitoksen tiloissa Pamplonassa.
Malofiej-seminaari järjestettiin Navarran yliopiston viestinnän laitoksen tiloissa Pamplonassa.

Seminaaripuheenvuorot tarjosivat mahdollisuuden päästä näkemään luonnosvaiheesta alkaen kuinka maailmanluokan visualisoinnit syntyvät. Eräänä yhdistävänä teemana olikin juuri huolelliseen luonnostelun merkitys niin isoissa kuin pienissäkin medioissa. Argentiinalaisen La Voz del Interior -lehden piskuinen kolmen(!) hengen grafiikkadeski tuottaa jatkuvalla syötöllä maailmanluokan tietokuvituksia, joiden pohjana on huolellista luonnostelutyötä. Juan Colombato kertoi tutkijoita ja muita asiantuntijoita haastatellessaan pyytävänsä heitä luonnostelemaan itse miten aihe heistä kannattaisi esittää.

National Geographicilla yksittäistä grafiikkaa saatetaan työstää luonnoksina puolikin vuotta. Projekteja venyttää ennen kaikkea faktojen tarkistuksen perusteellisuus. ”Moni ajattelee että National Geographicin kuvitukset ovat vain ’taiteilijan näkemyksiä’. Eivät ne ole. Pienimmätkin yksityiskohdat on tarkistettu”, kertoi Amanda Hobbs ja näytti kuvitusversioita jotka oli asiantuntijoiden kommenttien perusteella piirretty uusiksi moneen kertaan pientenkin yksityiskohtien oikeellisuuden varmistamiseksi.

Omaa elämäänsä Feltron report -”vuosikertomuksen” muotoon dokumentoiva Nicholas Felton esitteli tiedonkeruun ja sen esityskuntoon työstämisen vaiheita. Feltonin esityksessä kiinnostavaa oli uudenlainen työskentelytapa jossa lyijykynän sijaan luonnostelun välineenä on ohjelmakoodi. Muuttamalla parametreja ja kokeilemalla eri tapoja käsitellä dataa syntyy luonnosmaisia versioita joista sitten lopuksi jokin valitaan viimeisteltäväksi julkaisukuntoon.

Myös liikkuvan grafiikan tuotanto vaatii lukuisia luonnostelukierroksia storyboard-vaiheesta ensimmäisiin animointikokeiluihin. The New York Timesin Graham Roberts näytti hauskoja making of -videoita lehden nettisivuille mm. liikkeenkaappaustekniikalla toteutetuista 3d-animaatioista. Videografiikan erityisenä haasteena on, että tarjolla olevat työkalut on yleensä suunniteltu fiktioelokuvan ja pelien tarpeisiin ja niiden uutisviestimen tarpeisiin soveltaminen vaatii välillä luovaa hakkerointia.

Kilpailun parhaana verkkotyönä palkittiin The New York Timesin aitajuoksija Lolo Jonesin juoksutekniikkaa esittelevä video. (ruutukaappaus)
Kilpailun parhaana verkkotyönä palkittiin The New York Timesin aitajuoksija Lolo Jonesin juoksutekniikkaa esittelevä video. (ruutukaappaus)

Viimeisen seminaaripäivän lopuksi tapahtunut palkintojen julkistaminen oli lähestulkoon antikliimaksi intensiivisen ja huippukiinnostavan seminaariohjelman jälkeen. Jury luetteli kultamitalistit lyhyin perusteluin ja loput palkitut saimme lukea jaetusta tulosteesta. Ensi kertaa kilpailun historiassa Suomeenkin saatiin mitali kun Suomen Kuvalehden Hannu Kyyriäisen Kutistunut Palestiina voitti pronssia.

Palkintojen saajien julkistaminen ei tuntunut herättävän yleisössä juuri minkäänlaisia reaktioita. Keskustelin tästä myöhemmin pöytäseurueeni kanssa gaalaillallisella, jossa kultamitalien ja erikoispalkintojen voittajat saivat kunniakirjansa. Viime vuonna paikalla olleiden mukaan palkintojenjako oli silloin kuumentanut tunteet lähes tappeluksi asti. Ehkäpä juuri konfliktien välttämiseksi kultamitaleita olikin sitten jaettu tänä vuonna ennätysmäärä eikä yleisökään lähtenyt julkisesti kommentoimaan juryn valintoja.

Palkittujen töiden joukossa korostuvat urheiluaiheiset grafiikat, jotka keräsivät peräti kolmasosan kaikista kultamitaleista. Eikä ihme: esimerkiksi kisassa hyvin pärjännyt The New York Timesin olympialajeja esittelevä How to win -sarja saa vähemmänkin urheilusta kiinnostuneen innostumaan.

Malofiej-21-award-ceremony-©-Juuso-Koponen
Googlen Fernanda Viégasilla ja freelancerina toimivalla Frédérik Ruysillä oli hauskaa kilpailun palkintojenjakoa odotellessa. Vasemmalla kilpailun järjestäjän, SND-E:n puheenjohtaja Javier Errea.

Tapahtuman antia pohtiessa nousee mieleen väistämättä vertailu suomalaisiin vastaaviin kilpailuihin. Omaa infografiikkakilpailuahan meillä ei tietysti ole eikä esimerkiksi Vuoden Huipuissa ole omaa sarjaa tiedon visualisoinnille. Vuoden parhaat sivut -kilpailussa infografiikkaa arvioidaan lehtien ulkonäkökilpailun puitteissa, Apps4Finlandin visualisointisarjan arviointikriteerit taas tuntuvat painottavan teknisiä ja datalähtöisiä kysymyksiä eivätkä niinkään kuvallista viestintää. Ehkä jonkun näistä kilpailuista olisi aika toteuttaa kunnollinen infografiikkasarja.

Saatiin kotimaisiin kisoihin tulevaisuudessa omaa sarjaa infografiikalle tahi ei, idea tuomariston osaamista hyödyntävästä seminaarista on mainio ja pitäisi mielestäni ehdottomasti kopioida meillekin. Malofiej voisi vuorostaan ottaa oppia esimerkiksi Vuoden Huipuista siinä miten itse palkintojenjakoon saadaan draamaa ja glamouria.

Teksti ja kuvat: Juuso Koponen

* * *

Malofiej-kilpailun palkitut

Pääpalkinto/verkko
The New York Times (USA)
Lolo Jones, cleared for takeoff
Verkkoon tehtyjen töiden parhaana palkittiin olympialajeja esittelevien verkkojuttujen How to win -sarjaan kuuluva aitajuoksua käsittelevä video.

Pääpalkinto/printti
National Geographic Magazine (USA)
An army for afterlife
Painettujen julkaisujen pääpalkinnon voitti 500-luvulta peräisin olevasta kiinalaisesta terrakotta-armeijasta kertova feature-kokonaisuus.

Paras kartta/verkko
ProPublica (USA)
Stateface-fontti
Eniten keskustelua gaalaillallisella herätti parhaan verkkokartan palkinnon myöntäminen fontille(!). Vapaasti ladattava Stateface sisältää kirjainten sijaan kaikkien Yhdysvaltain osavaltioiden ja itsehallintoalueiden ääriviivat.

Paras kartta/printti
The New York Times (USA)
Counties blue and red move to the right (verkkoversio)
Printtikarttojen pääpalkinnon voittaja analysoi piirikunnittain Yhdysvaltain presidentinvaalien tulosta uudenlaisella tavalla.

Kultamitalien voittajat:

The New York Times (USA) •••••••
National Geographic Magazine (USA) ••••
El Correo (Espanja) ••
In Graphics (Saksa) ••
South China Morning Post (Kiina) •
ElMundo.es (Espanja) •
El Telégrafo (Ecuador) •
Golden Section Graphics (Saksa) •
Prensa Libre (Guatemala) •
O Estado de S. Paulo (Brasilia): •

Yhteensä 21 kpl.
Hopeamitaleja jaettiin 52 kpl ja pronssimitaleja 74 kpl. Yhteensä kilpailuun osallistui 1 191 työtä 154 eri julkaisulta 28 eri maasta.

 Täydellinen luettelo palkituista töistä

* * *

Kilpailun tuomaristo

Puheenjohtaja: Jaime Serra, La Vanguardia (Espanja) @ja_serra
Wilson Andrews, The Washington Post (USA) @wilsonandrews
Jen Christiansen, Scientific American (USA) @ChristiansenJen
Juan Colombato, La Voz del Interior (Argentiina) @jcolombato
Nicholas Felton, Facebook (USA) @feltron
Amanda Hobbs, freelancer/National Geographic (USA) @AmandaHobbs427
Artem Koleganov, Infografika (Venäjä) @infographer_ru
Fabricio Miranda, Superinteressante (Brasilia) @FabricioMiranda
Stefanie Posavec, freelancer (USA/Iso-Britannia) @stefpos
Graham Roberts, The New York Times (USA) @Grahaphics
Frédérik Ruys, Vizualism (Alankomaat) @fruys
Jan Willem Tulp, freelancer (Alankomaat) @JanWillemTulp
Fernanda Viégas, Google (Brasilia/USA) @viegasf

Julkaistu

Apps4Finland-kisan tuloksista

Eilen julkistettiin vihdoin tämänvuotisen Apps4Finland-kilpailun voittajat. Koko kisan epävirallisen pääpalkinnon eli sovellussarjan ykkössijan nappasi odotetusti näkövammaisille suunnattu paikannuspalvelu BlindSquare, suurimman määrän palkintoja (3 kpl) voitti suunnistusharrastajille maastokarttoja automaattisesti tuottava Karttapullautin.

Informaatiomuotoilu.fi-porukalla oli visualisointisarjan finaalissa mukana peräti kolme työtä: designpääkaupunkivuoden ulkomainoskampanjaan toteutetut Ta-daa, dataa! -julisteet, Asuntokuume-blogiin toteuttamani datajournalistinen artikkeli Omistusasuminen kannattaa aina, jos on aikaa odottaa sekä yhteistyössä FloAppsin kanssa Kuntaliitolle toteuttamani KuntaNavigaattori-eksploraatiotyökalu. Visualisointisarjassa ei tällä kertaa palkintosijoille ylletty, mutta toinen Asuntokuumeelle laatimani artikkeli, Katso kartta: Täältä löytyy edullisin koti urbaanille lapsiperheelle voitti Helsingin kaupungin tilastodatan erikoispalkinnon vaikkei päässytkään visualisointisarjassa finalistien joukkoon.

Erikoispalkinto tuli itselleni hienoisena yllätyksenä. Helsinki on suomalaisten kuntien joukossa ollut selkeä edelläkävijä tilastotietojen tuottamisessa ja niiden avaamisessa vapaasti käyttöön, niin Helsinki Region Infoshare -palvelun, Aluesarjat.fi-palvelun kuin kaupungin tietokeskuksen omien julkaisukanavien kautta. Kokemukseni mukaan tietokeskuksen henkilökunta suhtautuu todella ystävällisesti myös suoraan heiltä tilastotietoja kyseleviin wannabe-datajournalisteihin. Helsingin kaupunkia koskevaa laadukasta tilastotietoa on siis todella runsaasti helposti saatavilla ja niinpä olisin kuvitellut että sitä hyödyntäviä töitäkin olisi kisassa ollut enemmän. Mutta en valita! :)

Sen sijaan pikkuisen haluaisin purnata visualisointisarjan palkinnoista. Asiaan vaikuttaa tietysti hieman sekin ettei palkintoa sattunut omalle kohdalle, mutta väittäisin että kevyttä rakentavaa kritiikkiä voisi perustellusti antaa riippumatta siitä oliko kisassa omia töitä mukana vai ei.

Sarjan voittaja, Ilmanlaadun mukaan vaihtuva kännykän taustaväri on yksinkertaisuudessaan nerokas, ”miksen keksinyt tätä itse” -reaktion aiheuttaja ja ehdottomasti palkintonsa ansainnut. Siitä ei sen enempää. Kaksi muuta palkintoa menivät HS.fi:ssä julkaistuille visualisoinneille: Hesarin työryhmän koostamalle Kuntavaaliehdokkaiden mielipiteiden arvokartalle ja Jaakko Salosen Sidonnaisuuskytkökset Käypä Hoito -suosituksissa -grafiikalle.

HS on ollut datajournalismin edelläkävijä Suomessa ja olisi ollut suorastaan skandaali jos se ei olisi palkintoa sarjassa voittanut. (Nimestään huolimatta visualisointisarja on samalla myös datajournalismisarja. Nimenmuutos esimerkiksi muotoon ”visualisointi- ja datajournalismisarja” voisi muuten olla harkitsemisen arvoinen.) Kuntavaaliehdokkaiden mielipiteiden arvokartta on varsin kelvollinen kokonaisuus, vaikka tosin kuten Osmo Soininvaara huomauttaa grafiikan yhteydessä julkaistussa artikkelissa, vaalikoneen kysymyksiä on kuitenkin aika pieni määrä joten tuloksiin yksittäisten ehdokkaiden kohdalla kannattaa suhtautua varauksella. Puoluetasolla grafiikan antama kokonaiskuva lienee oikea.

Sidonnaisuuskytköksiä kuvaava grafiikka on kinkkisempi tapaus. Siihen pohajutuva, HS:n painetussa lehdessä julkaisema artikkelikokonaisuus samasta aiheesta on arvokasta datajournalismia, mutta pelkkä visualisointi itsessään on mielestäni epäselvä eikä kerro juuri mitään muuta kuin että sidonnaisuuksia on paljon. Kyseessä on klassinen ”karvapallo”, verkostomalli jossa on niin paljon tavaraa että metsää ei enää näe puilta. Mielestäni palkinnon olisi sidonnaisuuskytkös-karvapalloa ennemmin ansainnut vaikkapa Suomen Kuvalehden Tulvakartta.

Tietysti kun hyviä töitä on paljon, käy niin että kaikki eivät voi voittaa. Jos kilpailutöiden määrä vastaisuudessakin kasvaa, tulisi minusta harkita myös kunniamainintojen jakamista varsinaisten palkintojen lisäksi. Mutta hieman herättäisin keskustelua siitä että jos kerran kilpailussa on visualisointisarja, miksei sinänsä erinomaisen ansioituneista osaajista koostuvassa tuomaristossa ole mukana ensimmäistäkään visualisointieksperttiä?

Itseään ei ole kohteliasta ehdottaa (sitä paitsi luulenpa että haluan osallistua kisaan tulevina vuosinakin ihan kilpailijana), mutta onneksi valinnanvaraa riittää ilmankin. Potentiaalisina tuomariehdokkaina alan kovista kotimaisista tekijöistä voisi mainita esimerkiksi seuraavat: Jens Finnäs, Tuomas Siitonen, viime vuoden visualisointisarjan voittaja Lauri Vanhala, Miska Knapek, visualisoinnin lehtori Markku Reunanen, kartografian lehtori Paula Ahonen-Rainio, tilastotieteilijä Kimmo Vehkalahti, Readingin yliopiston Jasso Lamberg tai vaikkapa runsaasti jurykokemusta graafisen suunittelun kilpailuista kerännyt professori emeritus Tapio Vapaasalo.

Julkaistu

Apps4Finland-kilpailutöitä

Töiden jättö Apps4FInland-kilpailuun loppui tänään kello 15. Vähän viime metreille meni ja sunnitteilla ollut New York Timesin puoluekokousissa pidettyjen puheiden sisältöanalyysiin pohjautuvan visualisoinnin innoittama, Suomen monipuoluejärjestelmään sovellettu versio joka käyttäisi aineistonaan Puheenvuorot-palveluun kerättyjä kansanedustajien puheenvuoroja ei valmistunut ajallaan. Tästä lienee syyttäminen paitsi viime tinkaan jätettyä aikataulua, allekirjoittaneen ruosteiseksi päässeitä koodaustaitoja. Ehkäpä teen sen joskus vielä loppuun, mutta tähän kisaan se ei nyt ehtinyt.

Ideasarjaan jätin Smithsonian-museon Michael Edsonin OKFestivalilla pitämän mainion keynote-puheenvuoron jäljiltä takaraivoon muhimaan jääneen idean siitä, miten kulttuurilaitokset, museot ja kirjastot voisivat hyödyntää joukkoistamista verkkosisältöjen linkittämisessä. Wikilinkit-nimen viiden minuutin brainstormauksen jälkeen saanut idea sai myös leiskansa ja projektikuvauksensa vain hetkeä ennen deadlineä.

Onneksi meillä oli tarjota kilpailuun myös vähän viimeistellympi satsi vuoden mittaan valmistuneita duuneja. Kisaan päätyivät Designpääkaupunkivuoden hankkeena toteutetut Ta-daa, dataa! -julisteet, viime talven Open Data Kitchenissä syntyneet  Tietosivut Helsingin kaupunginosista sekä sarja Asuntokuume-blogiin kirjoittamiani juttuja grafiikoineen: 1, 2, 3, 4, 5. Olin lisäksi itse mukana suunnittelemassa KuntaNavigaattoria, joka on myös ehdolla visualisointisarjassa.

Kilpailutöitä voi tykkäillä Facebook-tunnuksilla, mutta varsinaiseen yleisöäänestykseen osallistutaan erilllisellä lomakkeella. Kannattaa tsekata jos haluaa olla mukana vaikuttamassa yleisöpalkinnon jakamiseen. :) Mukana kisaamassa on siis paljon muutakin kiintoisaa kuin vain meidän duunimme. Kilpailun tulokset julkistetaan 4.12. Helsingin kaupungintalolla, tilaisuuteen on vapaa pääsy ja ohjelma näyttää varsin kiintoisalta joten kannattaa ilmoittautua mukaan.

Julkaistu

Apps4Finland 2012

Tämänvuotinen Apps4Finland-kilpailu on julkistettu. Kyseessä on siis suomalainen avoimen datan sovelluskilpailu, eräänlainen ”avoimen datan Vuoden Huiput”. Kisaan voi ilmoittaa mitä hyvänsä vuoden 2012 aikana julkaistuja kotimaista avointa dataa hyödyntäviä sovelluksia, visualisointeja tai ideoita sellaisiksi. Palkintoja jaetaan myös datan avaajille ja tämän vuoden uutuutena ”dataopas”-sarjassa avoimen datan käyttöön opastaville ohjeillle. Viime vuotisen kisan tulosten perusteella ja avoimen datan ympärillä käyvän pöhinän perusteella uskallan arvata, että tänä vuonna tullaan näkemään todella korkeatasoinen kattaus kilpailutöitä.

Kilpailun deadline on 28.10. eli vielä ei tarvitse sännätä kilpailutöitä jättämään (niiden vastaanotto alkaakin vasta 1.8.), mutta kannattaa jo nyt laittaa kisa mieleen. Viime vuonna visualisointisarjan kärki oli terävä mutta kapea, joten tasokkailla visualisoinneilla on uskoakseni hyvät mahdollisuudet palkintosijoille. Toki tänä vuonna kisa saattaa olla aiempaa kovempi, koska meiltä (Informaatiomuotoilu.fi) on tänä vuonna ensimmäistä kertaa tulossa jokunen kilpailutyö. ;) Kannattaa silti osallistua! Kilpailu on hyvä tapa saada näkyvyyttä projekteilleen ja syksyllä järjestettävä Apps4Finland-gaala on myös erinomainen tilaisuus verkostoitua alan muiden toimijoiden kanssa.

Julkaistu

Malofiej20-kisan voittajat

20. toimintavuottaan juhlivan Malofiej’n voittajat julistettiin muutama päivä sitten. Malofiej on kenties paremmin härkäjuoksustaan tunnetussa Pamplonassa vuosittain järjestettävä uutisgrafiikkakilpailu, joka luonnehtii itseään epävirallisesti ”tietografiikan Pulitzer-palkinnoksi”. Hieman kriittisempi tarkkailija voisi tehdä vertauksen pikemminkin mainosalan Cannes Lionsiin – samalla lailla kuin Cannes’ssa palkitut mainokset eivät yleensä ole niitä, jotka tuovat eniten myyntiä asiakkaille, eivät Malofiej’ssä kultamitaleja napanneet työtkään aina palvele tiedonvälitystarkoitusta parhaalla mahdollisella tavalla. Männävuosina infografiikkapioneeri Peter Sullivanin mukaan nimetyn pääpalkinnon on joskus napannut jopa suorastaan poikkeuksellisen epäselvä käppyrä. Kehitys on mielestäni kuitenkin kulkenut hyvään suuntaan ja tiedonvälitys on viime vuosien palkinnoissa näytellyt jo selkeästi suurempaa roolia kuin vau-kerroin. Tämänvuotisen pääpalkinnon voitti The New York Timesin visuaalisesti yksinkertainen, jopa riisuttu, mutta tietosisällöltään rikas esitys Guantánamon vankien määrän kehityksestä. Printtijutun nettiin tehty rinnakkaisversio pokkasi myös kultamitalin.

Ylipäänsä kilpailu oli – jälleen kerran – The New York Timesin juhlaa. Jaetusta kahdeksasta kultamitalista kuusi meni joko NYT:n printti- tai nettiversiolle. Kisaa järjestävän Society of News Designersin sivulta löytyy tarkempi esittely vain kultamitalisteista, ja niin kauan kunnes aiempina vuosina hyvän koonnin kaikista palkituista tehnyt Chiqui Esteban tai joku muu saa tehtyä koosteen palkituista, on hopea- ja pronssimitalistien osalta tyytyminen siihen mitä Malofiej’n omalta kököltä saitilta löytää. Toistaiseksi siellä on vain luettelo palkituista. (Painettu katalogi on toki myös tulossa.) Listalla juhlivat tutut nimet: NYT, National Geographic sekä muutamat lattarilehdet, kuten costaricalainen La Nación.

Mikä selittää The New York Timesin menestystä? Tuomaristossa istuneen Robert Kosaran mainio blogipostaus valottaa aihetta hieman. Hänen mukaansa keskeisiä syitä on kolme. Ensinnäkin NYT:n grafiikkatoimituksella on laaja toimituksellinen vapaus. Heihin ei suhtauduta resurssina vaan itsenäisinä journalisteina. (Tähän kiinnitti huomiota jo Ole Munk vuonna 1992 tekemässään tutkimuksessa uutisgrafiikan laatimisen työprosesseista. Jo tuolloin NYT erosi muista tutkituista lehdissä siinä, millainen rooli uutisgrafiikan tekijöillä oli suhteessa muuhun toimitukseen.) Toisekseen NYT ei aliarvioi lukijoitaan vaan luottaa siihen, että he ovat kiinnostuneita ja kykeneviä vastaanottamaan suuria määriä tietoa. Tämä ”tuftelainen” asenne (sitä kirjoissaan voimallisesti esiin tuoneen Edward R. Tuften mukaan) sopii varmasti hyvin eliittilehden maineessa olevan NYT:n lukijakunnalle. Kolmantena tekijänä Kosara näkee grafiikkatoimituksen teknisen osaamisen. Hyvän uutisgrafiikan tekeminen on nykypäivänä yhä vähemmän käsityötä piirto-ohjelman kanssa ja yhä enemmän datan koneellista prosessointia ja muotoiluohjelmointia (engl. computational design). Tämä osaaminen monista muista toimituksista puuttuu kokonaan, mutta NYT on panostanut myös tekniikkaosaajiin.

The New York Timesin ja massiivisesti tietokuvituksiinsa panostavan National Geographicin menestys kilpailussa ei ole yllättävää, mutta laajemmin ajateltuna voi kysyä, miksi vuosittain niin suuri osa voittajista tulee englanninkielisestä maailmasta, Espanjasta sekä Latinalaisesta Amerikasta. Ilmeinen syy on ainakin isomman kielialueen isompi potentiaalinen yleisö ja siitä seuraavat isommat budjetit. Osansa lienee myös näiden kulttuuripiirien pitkillä infografiikan perinteillä – USA:n lehdistö on ollut uutisgrafiikassa suunnannäyttäjä jo vuosisadan verran ja toisaalta koko kisahan on nimetty argentiinalaisen infografiikan uranuurtajan Alejandro Malofiej’n mukaan. Esimerkiksi se, että arabiankieliset lehdet ovat alkaneet kerätä voittoja kisassa vasta aivan viime vuosina, voi johtua hyvinkin ihan siitä, ettei grafiikkaa ole noissa lehdissä perinteisesti julkaistu yhtä paljon kuin vaikka amerikkalaisissa. Mutta miksi myöskään saksalaiset ja ranskalaiset lehdet, joilla on todella pitkät perinteet ja isot levikit eivät pärjää kisassa yhtä hyvin kuin lattarit? Voisiko kyse olla tiedostamattomasta kotiin päin vetämisestä? Vaikka kisan järjestäjät ovat pitkälti amerikkalaisia ja espanjalaisia, juryn kokoonpano on edustanut joka vuosi kohtuullisen hyvin myös muita eurooppalaisten kielten puhujia, joten ehkäpä ei. Vaikea sanoa, mistä on kyse. Ehkäpä vain siitä, että kilpailu yksinkertaisesti tunnetaan paremmin toisissa maissa ja palkittujen jakauma heijastelee osallistujien jakaumaa. Malofiej’n blogin mukaan kisaan osallistui tänä vuonna peräti 21 brasilialaista yritystä, mutta vain yksi ranskalainen. (Kilpailutöiden määrä on tätä suurempi, sillä useimmat yritykset osallistuvat monella eri työllä.)

Pohjoismaista ruotsalaiset ovat pärjänneet Malofiej’ssä parhaiten. Vuonna 2010 Svenska Dagbladet nappasi peräti pääpalkinnon Euroviisujen äänestyskäyttäytymistä kuvaavalla interaktiivisella grafiikallaan. Tänäkin vuonna Ruotsiin meni kolme pronssia ja Norjaan yksi. Suomalaiset mediat eivät ole pystejä Pamplonasta ainakaan viime vuosina päässeet kotiin tuomaan. Tänä vuonna kisaan osallistui kaksi suomalaista yritystä verrattuna Ruotsin neljään, joten tietysti voittomahdollisuuksiakin on ollut vähemmän.  NYT:n 30-henkinen infografiikkaosasto tai National Geographicin satoihin tuhansiin nousevat budjetit yksittäiselle grafiikkafeaturelle ovat asioita, joiden kanssa suomalaisilla resursseilla ei kilpailla. Mitalisijoille on monina vuosina kuitenkin ylletty myös toteutukseltaan kevyillä, mutta sisällöllisesti oivaltavilla töillä. Eikävätkä Hesarin monet grafiikkafeaturet tai vaikkapa Tekniikka&Talouden Supergraafit sinänsä jää panostuksessa jälkeen hyvästä kansainvälisestä tasosta. Antakaa siis hyvät päätoimittajat graafisille journalisteillenne Robert Kosaran peräänkuuluttamaa itsenäisyyttä, niin eiköhän joku vuosi suomalaisillakin tärppää. ;)

Tämänvuotisessa Malofiej-juryssä istunut Moritz Stefaner on muuten tulossa luennoimaan Aalto-yliopiston Media Factoryyn 9.5. Luento on tietääkseni avoin kaikille kiinnostuneille.