Julkaistu

Pakkaussuunnittelukin on informaatiomuotoilua

Pentagram-suunnittelutoimisto kehitti 70-luvulla käsitteen information design, informaatiomuotoilu, kuvaamaan omaa toimintaansa. Alkujaan informaatiomuotoilussa ei ollut siis kyse omasta erityisalastaan, vaan Pentagram halusi yksinkertaisesti sanavalinnoillaan korostaa graafisen suunnittelun roolia tiedon esitysasun muotoilussa. Ajatus siitä, että kaikki graafinen suunnittelu on oikeastaan informaation muotoilua, tuli jälleen kerran mieleen lukiessani Suomen Kuvalehden verkkosivuilta juttua toisiaan muistuttavien lääkepakkausten aiheuttamista vaaratilanteista. Otsikoissa olleiden vastasyntyneille käyneiden ikävien tapausten lisäksi jutussa kerrotaan, että kahdessa kolmasosasta apteekeista vähintään kerran kuukaudessa potilasturvallisuus vaarantuu tai on lähellä vaarantua toisiaan muistuttavien pakkausten vuoksi.

Pakkaussuunnittelua ei yleensä mielletä osaksi informaatiomuotoilua. Tämä näkyy myös tehdyissä suunnitteluratkaisuissa. Pakkaukset luovat mielikuvia ja emootioita, mutta tiedonvälityksessä olisi usein petraamista. Itsekin olen joskus erehdyksessä ostanut vääriä tuotteita samankaltaisten pakkausten takia. Kuluttajatuotteissa kuitenkin pakkausten erottuvuuteen edes yritetään panostaa. Ammattilaisille suunnatuissa pakkauksissa suunnittelufilosofia näkyy olevan sen suuntainen, että ammattikäyttäjät ovat kuin robotteja, jotka toimivat täydellisen loogisesti ja huomaavat pienimmätkin yksityiskohdat. Todellisuus on kaukana tästä. Sairaanhoidossa pakkauksia käytetään toisaalta nopeaa toimintaa vaativissa tilanteissa, joissa päätökset on tehtävä muutamassa sekunnissa, sekä toistaalta päivästä toiseen samanlaisina toistuvissa puuduttavissa rutiinitehtävissä. Molemmissa kyky havaita pieniä yksityiskohtia heikenee ja samankaltaisten pakkausten aiheuttamat sekaannukset lisääntyvät. Kun vielä väärän lääkeen valinnan aiheuttamat haitat ovat potentiaalisesti varsin vakavia, on erikoista, ettei lääkepakkausten erottuvuuteen ole käytetty enempää suunnitteluresursseja.

SK:n jutussa heitetään ilmaan ajatus lääkepakkauksia yhdistävistä visuaalisista standardeista. Se on erinomainen ja toivoa sopii, etteivät kilpailuviranomaiset lähde torppaamaan hanketta jos lääkevalmistajat ja -tukkurit ryhtyvät tuumasta toimeen. Toivottavaa on myös, että jos tämä aivan erinomainen idea toteutetaan, suunnittelijaksi valitaan taho, joka ymmärtää tiedonvälityksen ongelmia ja erityiskysymyksiä paremmin kuin tähänastisesta lääkepakkausten suunnittelusta vastanneet mainostoimistot.

Julkaistu

Opastusta Kampissa

Kävin pari päivää sitten Kampin kauppakeskuksessa. Olin etsimässä tiettyä kauppaa, joten yritin löytää infotaulun, jossa kiinteistön kaupat olisi sijoitettu kartalle. Pienen etsiskelyn jälkeen minulle valkeni, että kaikki perinteiset infotaulut oli korvattu isoilla kosketusnäytöillä. Olin aluksi vain kävellyt niiden ohi koska en halunnut vuorovaikuttaa päätteen kanssa, vaan ainoastaan nähdä kartan. Infotaulut näyttävät lepotilassa vain näytönsäästäjäkuvaa, ja päästäkseen kauppakeskuksen karttaan joutuu painamaan näyttöä vähintään kahdesti. Siltä varalta, että näytönsäästäjäkuva ei ole riittävän ilmeinen, näyttöjen reunaan on lisätty pienet jälkiviisaat tarrat: ”Infotaulu löytyy koskettamalla ruutua!”. Tästäkään huolimatta en heti tajunnut, mihin infotaulut olivat kadonneet.

Näyttöjen kuva ei myöskään päivity järin nopeasti ja sen tarkkuus on turhan matala lähikatseluun. Sinänsä kosketusnäyttöjen käytössä infotauluina ei ole mitään vikaa. Ne myös helpottavat muuttuneiden tietojen päivittämistä verrattuna painettuihin opastauluihin. Kampin näyttöjen suurin ongelma on, että oletuskuvan informaatioarvo on nolla ja käyttäjä pakotetaan navigoimaan entuudestaan tuntematonta valikkorakennetta ennen kuin pääsee varsinaiseen tietonäkymään, eli karttaan.

Ensimmäinen valikko.

Kun kartan saa auki, huomaa ettei se ole järin selkeästi toteutettu, varsinkin liikkeiden sijainnin hahmottaminen on turhan hankalaa. Helppo keino lisätä havainnollisuutta olisi käyttää värikoodausta eri palveluiden merkitsemiseen.

E-kerroksen karttanäkymä.

Mielestäni voi turvallisesti olettaa, että yleisin tieto, jota kauppakeskusken kävijä kaipaa tällaiselta infonäytöltä on juuri opaskartta. Digitaalisen kartan tulisi toimia päänäkymänä ja aukioloaikojen, hakujen ynnä muun hyödyllisen, mutta toissijaisen tiedon avautua sen päälle. Kauppakeskuksen kartta on jo itsessään usein tuntematon käyttöliittymä, jota pitää tutkia melko huolella vaikka tietäisikin mitä hakee. Kampin näytöissä joutuu lisäksi näkemään vaivaa vielä siihen, että edes löytää koko kartan.

Kampin opastaulujen päivittäminen kosketusnäytöiksi olisi ollut tilaisuus parantaa käytettävyyttä. Tämä mahdollisuus on hukattu, mikä on harmillista varsinkin kun Kamppi on aikoinaan palkittu esteettömyydestä näkövammaisille suunniteltujen opasteiden takia. Esteettömyys ja käytettävyys eivät kuitenkaan ole taineet pysyä kauppakeskuksen prioriteeteissa enää yhtä korkealla rakentamisvaiheen jälkeen.

 

Julkaistu

Käytettävät katukyltit

Epäilen, etten ole ainut joka vieraassa kaupungissa on onnistunut kadottamaan täysin käsityksensä ilmansuunnista ja kävellyt satoja metrejä väärää katua väärään suuntaan. Erityisen helposti näin käy kun on saapunut paikalle metrolla, joka on aivan erityisen omiaan suuntavaiston sekoittamiseen. Tilannetta pahentavat usein lisäksi huono kartta ja puutteelliset opasteet – ei ole tavatonta että joutuu kävelemään pitkään ennen kuin löytyy edes järjellinen katukyltti.

Vielä hankalampaa on löytää joku tietty katunumero. Numerointikäytäntö tunnetusti vaihtelee maiden ja kaupunkienkin välillä. Oikean numeron löytäminen ja niiden järjestyksen hahmottaminen ei aina ole helppoa. (Helsingissä uusien katujen numerointi noudattaa seuraavanlaista logiikkaa: ”numerot kasvavat etelästä pohjoiseen ja idästä länteen tai liikenteen päätulosuunnasta lukien siten, että parittomat numerot ovat oikealla ja parilliset vasemmalla puolen katua.” Käytäntö on vaihdellut eri aikoina, eikä kaikkien vanhempien katujen numerointi vastaa tätä.) Tämä synnyttää informaatiomuotoiluhaasteen: onko mahdollista suunnitella sellainen katukyltitys, että suuntansa kadottanut löytää itsensä helposti kartalta niiden avulla? Tai vielä mieluummin: kaupunki, joka on itsessään niin ”luettava”, ettei karttaa välttämättä edes aina tarvita entuudestaan tuntemattomassa paikassa suunnistaessakaan.

Asiaa on helppo pitää yhdentekevänä, koska gps-paikantimella ja karttaohjelmistolla varustetut älypuhelimet ovat nykyisin verrattain yleisiä. Toistaiseksi datasiirron kustannukset kuitenkin rajoittavat niiden käyttöä ulkomailla – jossa pahimmat harhailut yleensä tapahtuvat. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että helposti hahmotettava kaupunki on parempi ratkaisu kuin edellyttää ihmisten suunnistavan gps-laitteiden varassa.

Kävin äskettäin Shanghaissa, joka on Kiinan suurin ja nopeimmin kehittyvä metropoli. Kaupungissa on parhaiten toimiva katukyltitys, jota olen missään nähnyt. Lähes jokaisessa risteyksessä on selkeä ja näkyvä kyltti, jossa lukee kadun nimi kiinaksi ja latinalaisin kirjaimin, pinyin-järjestelmän mukaisesti translitteroituna:

Tämän lisäksi joka kylttiin on myös merkittu kadun ilmansuunnat. Tämä varsin oivaltava ratkaisu, ottaen huomioon että pahimmat suunnistusvirheet tuntuvat johtuvan nimenomaan ilmansuunnissa sekaantumisesta. Jokaisessa nimikyltissä lukee myös kyseisen korttelinpätkän katunumerot, mikäli sellaisia on. (Myös itse taloihin numerot on merkitty yhtenäisesti ja johdonmukaisesti). Koska Shanghaissa on useita erittäin pitkiä katuja, numerotieto on varsin hyödyllinen. Helpottavaa on myös että pitemmät kadut on jaettu kolmeen osaan (mallia läntinen, keskimmäinen ja itäinen, esim. ”复兴东路 / Fuxing Rd. (E)”). Päättyvä katu on merkitty punaisella ympyrällä.

Katukylttien perinpohjainen ja onnistunut toteutus (”chinglishiä” kylteissä ei näy lainkaan) oli osa kaupungin ponnisteluja sen valmistautuessa Expo 2010-maailmannäyttelyyn. Maailmannäyttely on siis nähtävästi tuottanut pysyvääkin hyötyä kaupungin kehitykselle. Yhdistettynä mittavaan, tehokkaaseen metrojärjestelmään (jonka opaskartta verrattain toimivasti hyödyntää tuttua Lontoon metron karttakaaviota esikuvanaan) kyltitys tekee suunnistamisen valtavassa kaupungissa huomattavan yksinkertaiseksi. Koko kaupungista on näin tehty luettava.