Lisää Open Data Kitchen -videoita

HRI:n visualisointiblogi julkaisi vielä pari videota lisää taannoisesta Open Data Kitchenistä. Näissä äänessä ovat Informaatiomuotoilu.fi:n lisäksi We Love Open Datan Miska sekä mm. Pikseliähky-festarista tuttu Juha Huuskonen. Ensimmäisessä videossa puhutaan avoimen datan visualisoinnista yleisemmällä tasolla ja tässä toisessa spesifimmin siihen käytetyistä työkaluista. Videotuotanto on, tuota, hieman karu (ei, silmäni eivät oikeasti ole noin turvoksissa :D), mutta mielestäni sisältävät ihan mielenkiintoista jutustelua, jos aihe sattuu kinnostamaan.

Tietosivu kaupunginosista

Helsingin kaupungin tietokeskuksella on varsin paljon dataa Helsingistä kaupunginosien tasolla. Yksittäisistä taulukoista tai edes Tilastollisesta vuosikirjasta ei kuitenkaan ole aina helppoa hahmottaa kokonaiskuvaa yksittäisistä kaupunginosista. Siksi päätimme viime viikonlopun Open Data Kitchenissä yhdessä Janne Aukian ja We Love Open Datan kanssa tehdä pienen työkalun, jonka avulla voi luoda tietosivuja kaupunginosadatasta.

Työkalu ei ole valmis, mutta se on toimiva prototyyppi jolla pystyy visualisoimaan erilaista dataa kaupunginosista, kunhan se on ensin käsitelty sopivasti muotoilluiksi csv-tiedostoiksi. Mielenkiintoinen jatkokehitysmahdollisuus työkalulle olisi esimerkiksi verkkopohjainen versio, jonka avulla kävijä voisi tulostaa tai jakaa valitsemansa dataa omasta kaupunginosastaan.

Projekti on rakennettu Nodeboxilla ja on ladattavissa kokonaisuudessaan Githubista: https://github.com/jaukia/odk-localdata.
Pdf-tulosteet kaikista kaupunginosista löytyvät täältä.

Kartta perustuu kaupungin avoimeen seutukarttaan, joka on Qgisin ja kml-to-svg-konvertterin avulla muutettu svg-muotoon.

English summary: We made a tool for creating local data sheets from Helsinki city district level data in collaboration with  Janne Aukia ja We Love Open Data. It is made in Nodebox  and is available on Github: https://github.com/jaukia/odk-localdata

Open Data Kitchen Korjaamolla 4.2.

Tänän viikonloppuna eri puolilla kaupunkia on mitä erilaisimpia Helsinkin designpääkaupunkivuoteen liittyviä tapahtumia. Mekin kannamme oman kortemme kekoon. Olemme huomenna, lauantaina 4.2. pyörittämässä yhdessä We Love Open Data -porukan kanssa avoimen datan Open Data Kitchen -workshoppia Korjaamolla klo 14–20 osana Invisible City -tapahtumaa.

Tarkoitus olisi pyöritellä Helsingin kaupungin tilastojulkaisujen dataa sekä äänestystulosdataa ja tehdä kaupunginosakohtaisia visualisointeja. Konseptia kokeiltiin viime syksynä menestyksekkäästi Amsterdamissa ja nyt sitä on hiottu vielä vähän lisää. Tule tsekkaamaan meininki ja tarkistamaan miltä oma kaupunginosasi näyttää tilastojen valossa! Vapaa pääsy, ei vaadi ennakkoilmoittautumista.

Tiedon visualisointia Helsingin katukuvassa

Tänään alkoi Helsingin designpääkaupunkivuoteen liittyvä tiedon visualisoitia tunnetuksi tekemään pyrkivä kampanja joka pyörii vaiheittain keskustan ulkomainospaikoilla kolme viikkoa. Me toteutimme kampanjaan 8 julistetta, joiden lisäksi sisältöä on tuottanut Wonderwater-porukka. Designpääkaupunkihankkeen ja meidän sisällöntuottajien lisäksi kamppikseen ovat olleet myötävaikuttamassa Idealist Group ja BOTH. Monta kokkia siis, mutta lopputuloksena ihan kelpo soppa.

Julkaisemme kampanjaa varten toteutetut visualisoinnit myös verkossa Creative Commons nimeä-tarttuva 1.0 suomi -lisenssillä, olkaapa hyvät.

Kirja-arvio: Willard C. Brinton – Graphic methods for presenting facts

Willard C. Brinton: Graphic methods for presenting facts (The Engineering Management Company, 1914. 371 sivua.)

* * *

(Lainaukset kirjasta allekirjoittaneen vapaita suomennoksia.)

Graphic methods for presenting facts on ensimmäinen englanninkielinen informaatiomuotoilun yleisteos (vaikka tuota sanaa ei toki vielä kirjan julkaisuaikaan käytettykään). Spesifimpiä aiheita käsitteleviä teoksia oli tietysti julkaistu myös englanniksi jo aiemmin ja varsinkin ranskalaiset olivat jo 1800-luvun puolella tuottaneet jo laajoja yleisesityksiäkin tiedon visualisoinnin kentästä (esim. Étienne-Jules Marey: La Méthode graphique, 1878). Brinton erosi edeltäjistään paitsi kielen, myös näkökulman osalta. Hänen missionaan oli tuoda tiedon visualisointi tieteen ja tekniikan maailmasta myös yrityselämään ja politiikkaan.

Brintonin kirja on samaan aikaan sekä tiedon visualisoinnin myyntipuhe (esim. s. 2: ”Jos tosiasioita ei esitetä selkeästi ja kiinnostavasti, ne ovat jokseenkin yhtä vaikuttavia kuin äänilevy ilman levysoitinta.”) että varsin käytännönläheinen ”tee näin” -opas. Monilta osin se on kestänyt aikaa varsin hyvin. Voisi sanoa, että tietyssä mielessä liiankin hyvin. Sadassa vuodessa hyvien suunnitteluperiaatteiden tuntemus tuntuu lisääntyneen yllättävän vähän. Samat perusvirheet joista Brinton kirjoittaa, kuten pituuden ja pinta-alan sotkeminen keskenään, ovat edelleen valitettavan yleisiä. ”Graafinen vertailu tulisi tehdä vain yhden ulottuvuuden mukaan jos se vain on mahdollista.” (s. 22) Tätä ei voi liikaa takoa suunnittelijoiden päähän. Valitettavan tutulta kuulostaa myös: ”Ketä hyvänsä meistä pidettäisiin hulluna eikä suinkaan nerona, jos hän yrittäisi keksiä aivan uusia sääntöjä englanninkieliseen ilmaisuun ja luoda tekstiinsä täysin ennenkuulumattoman sanajärjestyksen. Silti monet toimivat melko lailla tähän tapaan koittaessaan kehittää jonkin uuden ja oudon graafisen esittämisen tavan.” (s. 361)

Jatka lukemista ”Kirja-arvio: Willard C. Brinton – Graphic methods for presenting facts”

HRI-visualisointiblogi

Helsinki Region Infoshare (HRI) julkaisi tänään visualisointibloginsa. Informaatiomuotoilu.fi-porukkakin on päässyt parrasvaloihin videot-osiossa, jossa on kolme Stadi.tv:n tuottamaa videota Open Data Kitchen -workshopistamme Amsterdamin PICNIC-festivaalilta syyskuulta. :) Jäämme suurella mielenkiinnolla odottamaan tulevia sisältöpäivityksiä! Jo nyt varsinkin osio visualisointityökaluista on erinomaisen hyödyllistä sisältöä.

Pientä napinan aihetta tulee taas kerran siitä, että tiedon visualisointia ei blogin sisällöissä kunnolla ole erotettu datataiteesta. Hieman hassusti nimetyssä Visualisointiesimerkkejä-osiossa olevat henkilöesittelyt sisältävät mm. Aaron Koblinin joka aivan selvästi on (erittäin kiinnostava) taitelija eikä visualisti, sekä Tatjana Plahovan, jonka tuotanto myös määrittyy enemmän visuaalisen näyttävyyden kuin tiedonvälityksellisten kysymysten kautta. (Jos datataiteen ja tiedon visualisoinnin ero askarruttaa, Robert Kosara määrittelee sen aika näppärästi.)

Tästä kauneusvirheestä huolimatta voi sanoa, että kokonaisuutena HRI-visualisointiblogi vaikuttaa hyvin kiinnostavalta avaukselta. Sisältö on verrattain hyvin toimitettua ja HRI:n laaja toimintakenttä ja kontaktiverkosto taannee sen, että blogiin saadaan kiinnostavaa sisältöä vastaisuudessakin.

Käsittämättömän kuvaaminen

Teksti on julkaistu lyhennettynä Grafia-lehdessä.

Informaatiomuotoilun voima on asioiden näyttäminen niiden todellisissa mittasuhteissa. Se on verrattain helppoa silloin, kun esitettävät asiat ovat jollain tavalla katsojan arkikokemukseen verrattavia, mutta usein näin ei ole. Valaisivimmat näkemäni esitykset ovat onnistuneet voittamaan käsityskyvyn rajoitukset ja antaneet realistisemman näkökulman asioihin kuin pelkät asiantuntijoiden selitykset.

Kuten tästä dvice.comin kuvasta näkyy, kuuluisan Virgin Galacticin avaruuskoneen lentokorkeus peittoaa saman sarjan kilpailijat, mutta on mainettaan mitättömämpi ainakin verrattuna valtiollisten ohjelmien saavutuksiin.

Yleisimmät vaikeaa mittakaavaa käyttävät esitykset liittyvät avaruuden sijaan tavalla tai toisella talouteen. Vuoden 2008 velkakriisin laajetessa syntyi joukko huonoja uutisia. Niiden myötä ilmestyi uutisiin lukumääriä, jotka ovat satoja kertaluokkia suurempia kuin mitä arkielämässä yleensä kohtaa. Kuukausien sisällä päätettiin satojen miljardien dollarien suuruisten rahamäärien kohtalosta. Pelastuspakettien vastustajat Yhdysvalloissa käyttivät pitkiä puheenvuoroja, jotka vilisivät lukusanoja, joita yleensä käytetään vain tähtitieteessä. Niillä ei kuitenkaan ollut samaa selittävää voimaa kuin hyvillä visualisoinneilla, jotka laittoivat luvut oikeaan asiayhteyteen. Lukijan on helpompi hahmottaa vuoden aikana talouteen kaadetun rahan määrä, kun koko paketti on eritelty ja laitettu vierekkäin maan suurimpien menoerien kanssa kahden vuosisadan ajalta. Tällainen visualisointi on tehokasta ja puhuttelevaa sisältöä ja vaatii suunnittelijalta samaa vastuuta kuin toimittajalta.

Vaikka esitys saisi olla visuaalisesti hiotumpi, se auttaa hahmottamaan elvytyspaketin suuruutta. Kuva ei aivan ehtinyt Bailout Nation -kirjan kovakantiseen painokseen, mutta se osoittaa tekijöidensä kyvyn esittää asiat ymmärrettävässä asiayhteydessä.

Toinen ihmiselle vaikeasti hahmottuva asia on todennäköisyys (tähän lottoamisenkin suosio perustuu). Olemme luonnostamme taitamattomia arvioimaan harvinaisten tapahtumien todennäköisyyksiä. Seuraavanlaisia kuvia voisi jakaa kaikille luulotautisille ja kroonisesti pelokkaille.

(klikkaa päästäksesi suurempaan versioon)

Hyvän viestinnän ohjeen mukaan ihmisen havaintokyky on kaventuva ja tarkentuva: havaitsemme suuripiirteisesti laajoja kokonaisuuksia ja niiden pienempiä osasia yksityiskohtineen, mutta emme kumpaakin yhtä aikaa. Kirjoittajalle tämä tarkoittaa, että uudet asiat esitellään aloittamalla yleisistä piirteistä ja päätymällä lopulta yksityiskohtiin. Informaatiomuotoilussa sama johdattelu tehdään käyttämällä kuvan sisäistä visuaalista kielioppia. Siinä yleinen taso on se, jonka lukija huomaa ensinäkemältä. Se määrittää mittakaavan ja esitettävän tiedon eri tyypit. Yksityiskohtaisin taso näyttää tarkimman tiedon, jonka parhaassa tapauksessa voi suhteuttaa saumattomasti kuvan muihin osiin. Pelkkä datatiheys ei tee kuvasta arvokasta, sillä ilman yhdistäviä vinkkejä se on vain tiedon saareke. Edellä näytetyissä esimerkeissä johdattelu yleisen ja yksityisen välillä tapahtui yksinkertaisesti visualisoimalla luvut eri asiayhteyksiin. Saman voi tehdä monipolvisesti, kuten itse kokeilin tässä puretussa aikajanassa, joka havainnollistaa geologisen ajan jakotapaa:

 

(kuva suurenee klikkaamalla)

Harmittavan yleinen tapa graafikoilla on tekstin välttäminen informaatiomuotoilussa. Ehkä kyse on liiasta itsevarmuudesta (tai turhamaisuudesta). Tekijä luottaa kuvakerrontansa vahvuuteen niin paljon, että tekstin käyttäminen tuntuu luovuttamiselta. Ehkä kyseessä on myös jonkinlainen tiedostamaton reviirijako kuvittavan ja kirjoittavan väen välillä. Joka tapauksessa on harvoin mitään oikeaa syytä olla käyttämättä tekstiä osana esitystä. Uudet asiat on joka tapauksessa avattava sanallisesti, ja parhaiten se onnistuu kun selitys on osa kuvitusta. Typografian hierarkiaa luovat keinot ovat kuvallisia kerrontatapoja muiden rinnalla.

Kun visuaalinen kielioppi on johdonmukainen ja helppo hahmottaa, sitä voi jatkaa eri mittakaavojen lisäksi eri kuviin. Kun samaan raamiin laadittuja kuvallisia tietokokonaisuuksia järjestetään kuvasarjaksi, niitä vertaamalla voi nähdä pieniäkin muutoksia lukumäärien ja muiden arvojen välillä. Edward Tufte käyttää näistä nimitystä small multiples, toistokuvio. Tämän keinon vahvuus vaikeasti hahmotettavien asioiden kuvaamisessa on sen kyky kertoa muutoksen laatu ja määrä hyvin tarkasti. Tällaiset esitykset näyttävät sommittelunsa puolesta hieman sarjakuvilta, ja niissä toimii lukemisen johdattelun kannalta pitkälti sama logiikka. Tufte on sitoutunut pelkistettyyn ja hienovaraiseen esittämiseen ja perustelee mieltymyksensä hyvin, mutta sarjakuvakerronnan keinoilla olisi paljon annettavaa informaatiomuotoilulle. Etenkin aikasarjaan järjestetyissä kuvissa sarjakuvateoreetikko Scott McCloudin ohjeet ruutusommittelusta tekisivät esityksistä parempia. Ne ovat yhtä avartavaa luettavaa kuin mikä tahansa informaatiomuotoilun teorian klassikoista, mutta ikävä kyllä yhtä huonosti saatavilla suomeksi. Hänen nettisivunsa ovat kuitenkin hyvää luettavaa kaikille graafikoille. McCloud jakaa ruutuvaihdosten tyypit kuuteen luokkaan riippuen ajallisen ja tilallisen muutoksen määrästä ruutujen välillä. Hetkestä hetkeen tapahtuva muutos on näistä välittömin, kun taas suurin muutos vaihtaa kohtauksen tapahtumapaikan ja -ajan täysin. Mikään teoria ei tietenkään korvaa kokeneen suunnittelijan visuaalista rytmitajua, mutta ruutukerrontaan liittyy yllättäviä ja helppotajuisia lainalaisuuksia, joita avataan lyhyesti kirjassa Sarjakuva – näkymätön taide.

Tilastografiikassa mitta-asteikon yhdenmukaisuus on selkeyden kulmakivi. Siitä tulee kuitenkin rasite, kun esitetään yhdessä kuvassa täysin eri kertaluokkien lukuja. Tällaisiin tarkoituksiin ei ole sellaisia valmiita ratkaisuja, joita muut kuin asiantuntijat osaisivat lukea. Tämä ei estä hyvää tarkoittavia valistajia yrittämästä. Välillä suurelle yleisölle tarkoitettuihin julkaisuihin eksyy jopa tilastokuvia, joissa käytetään logaritmista asteikkoa. Ne kertovat tekijöiden oppineisuudesta, mutta harvoin avaavat sisältöä lukijalle. Eri mittakaavojen asioita vertailtaessa onkin välillä luovuttava yhtenäisestä mitta-asteikosta. Rinnastus on silti mahdollista, jos muut kuvalliset mittarit ovat yhtenäiset. Väri on tässä yleinen apu, samoin kuin typografinen hierarkia. Isotype-kuvista tutut yksikkösymbolit ovat myös tapa kuvata lukumääriä vertailukelpoisesti. Kun jokainen symboli on suunniteltu hyvin skaalautuvaksi, rinnastettavilla kuvilla voi olla suurikin määrällinen ero. Mittakaavaongelman ratkaisemiseksi osiin purettu kuva vie usein enemmän tilaa ja esittää edelleen saman datamäärän, mutta tiheyden menetystä korvaa sen saama kerronnallinen arvo. Vaikka infokuvan ei pidäkään olla kuvitusta, tällaiset koostetut esitykset ovat usein esteettisestikin kiinnostustavia.

Vaikeasti hahmotettavien asioiden tulkitsemisessa kuviksi pelkät äärimmäiset mittakaavat eivät ole ainoa ongelma. Suunnittelijan oma ymmärrys aiheesta on kapein pullonkaula. Parhaissa esityksissä tekijä on hankkinut vähintään perustiedot aiheesta ennen kuvan luonnostelua, mikä näkyy oivaltavina ja genren rajoja rikkovina ratkaisuina. On parempi, että aineistoon perehtyy graafinen suunnittelija kuin että kuvan tekisi visuaalisuuteen perehtymätön aiheen asiantuntija. Moni tärkeä uutinen on joka tapauksessa vaikea käsittää, ja hyvä kuva avaa sen sisällön tavalla, johon pelkkä teksti ei kykene.

Helsinki Public Transport Visualized

Apps4Finland-kilpailun visualisointisarjan voitti odotetusti Lauri Vanhalan Helsinki Public Transport Visualized -animaatio. Toteutukseltaan työ oli selvästi sarjan paras, mutta sisällöllisesti huomattavasti rikkaampia esityksiä olisi kilpailussa riittänyt (esim. Suomen kansantaloudellinen elämänpuu, busbus, Seismi ja Budjettikone). Informaatiomuotoilu.fi-porukasta kellään ei ollut kilpailussa töitä mukana, mutta ehkä ensi vuonna sitten! ;)

Kaikki kunnia Laurille, animaatio on upeasti toteutettu ja esimerkiksi täysin allekirjoittaneen teknisten taitojen yläpuolella. Hauskassa kiitospuheessa palkintojenjakogaalassa kuultiin myös kuinka paljon työtä ja sitkeyttä esityksen valmiiksi saattaminen vaati. Mutta mielestäni esityksen täysi potentiaali ei toteudu. Video on selkeästi tehty visuaalisen näytävyyden ehdoilla ja siinä se onnistuu upeasti. Mutta tiedonvälitystehtävässään se ei onnistu yhtä hyvin. Animaation tuottamiseen on vaadittu valtava määrä dataa, mutta kuinka suuri osa tuosta datasta välittyy katsojalle asti?

Jos kysyy itseltään videon katsottuaan, mitä nyt tietää jota ei vielä kolme minuuttia sitten tiennyt, vastaus on valitettavasti, ettei kauhean paljon. Helsingin sisäänajotiet ehkä hahmottuvat animaatiosta kiinnostavasti jos niitä ei entuudestaan tunne. Mutta liikenteen määrä näytetään vain muutamalta aamun ensimmäiseltä tunnilta, eli ajallista vertailua koko vuorokauden kaarella ei pääse tekemään ja jo animaation lopussa liikennemäärät ovat niin suuria, ettei eroja esimerkiksi tasaisen kirkkaina hehkuvien eri pääväylien välillä erota. Videon tarkkuus ei oikein riitä koko pk-seutua kuvaavan näkymän yksityiskohtien hahmottamiseen ja lähikuvat taas jäävät irrallisiksi kun ei helposti hahmota, edes että mistä päin kaupunkia ne ovat. Värikoodaus ei erottele busseja raitiovaunuista eikä metroa paikallisjunista.

Joka tapauksessa Helsinki Public Transport Visualized on palkintonsa ansainnut. Ja hatunnoston todella kansainvälisen tason visualisoinnista, joita Suomessa ei ole montaa vielä nähty. Toivon kuitenkin, että projekti ei pääty palkinnon saamiseen, vaan jo tehtyä työtä hyödynnettäisiin vahvemmin tiedonvälityksellisiä arvoja korostavien lisävisualisointien tuottamiseen. Lähes kaikki tarvittavat palikat ovat valmiina, joten suhteellisen pienillä muutoksilla esityksestä saisi näyttävän ja informatiivisen.