Opastusta Kampissa

Kävin pari päivää sitten Kampin kauppakeskuksessa. Olin etsimässä tiettyä kauppaa, joten yritin löytää infotaulun, jossa kiinteistön kaupat olisi sijoitettu kartalle. Pienen etsiskelyn jälkeen minulle valkeni, että kaikki perinteiset infotaulut oli korvattu isoilla kosketusnäytöillä. Olin aluksi vain kävellyt niiden ohi koska en halunnut vuorovaikuttaa päätteen kanssa, vaan ainoastaan nähdä kartan. Infotaulut näyttävät lepotilassa vain näytönsäästäjäkuvaa, ja päästäkseen kauppakeskuksen karttaan joutuu painamaan näyttöä vähintään kahdesti. Siltä varalta, että näytönsäästäjäkuva ei ole riittävän ilmeinen, näyttöjen reunaan on lisätty pienet jälkiviisaat tarrat: ”Infotaulu löytyy koskettamalla ruutua!”. Tästäkään huolimatta en heti tajunnut, mihin infotaulut olivat kadonneet.

Näyttöjen kuva ei myöskään päivity järin nopeasti ja sen tarkkuus on turhan matala lähikatseluun. Sinänsä kosketusnäyttöjen käytössä infotauluina ei ole mitään vikaa. Ne myös helpottavat muuttuneiden tietojen päivittämistä verrattuna painettuihin opastauluihin. Kampin näyttöjen suurin ongelma on, että oletuskuvan informaatioarvo on nolla ja käyttäjä pakotetaan navigoimaan entuudestaan tuntematonta valikkorakennetta ennen kuin pääsee varsinaiseen tietonäkymään, eli karttaan.

Ensimmäinen valikko.

Kun kartan saa auki, huomaa ettei se ole järin selkeästi toteutettu, varsinkin liikkeiden sijainnin hahmottaminen on turhan hankalaa. Helppo keino lisätä havainnollisuutta olisi käyttää värikoodausta eri palveluiden merkitsemiseen.

E-kerroksen karttanäkymä.

Mielestäni voi turvallisesti olettaa, että yleisin tieto, jota kauppakeskusken kävijä kaipaa tällaiselta infonäytöltä on juuri opaskartta. Digitaalisen kartan tulisi toimia päänäkymänä ja aukioloaikojen, hakujen ynnä muun hyödyllisen, mutta toissijaisen tiedon avautua sen päälle. Kauppakeskuksen kartta on jo itsessään usein tuntematon käyttöliittymä, jota pitää tutkia melko huolella vaikka tietäisikin mitä hakee. Kampin näytöissä joutuu lisäksi näkemään vaivaa vielä siihen, että edes löytää koko kartan.

Kampin opastaulujen päivittäminen kosketusnäytöiksi olisi ollut tilaisuus parantaa käytettävyyttä. Tämä mahdollisuus on hukattu, mikä on harmillista varsinkin kun Kamppi on aikoinaan palkittu esteettömyydestä näkövammaisille suunniteltujen opasteiden takia. Esteettömyys ja käytettävyys eivät kuitenkaan ole taineet pysyä kauppakeskuksen prioriteeteissa enää yhtä korkealla rakentamisvaiheen jälkeen.

 

Argentiinan inflaatiotilastot

The Economist kirjoittaa uusimmassa numerossaan Argentiinan hallituksen harjoittamasta inflaatiotilastojen vääristelystä sekä pääkirjoituksessaan että syvemmälle aiheeseen paneutuvassa feature-arikkelissa. Tämä on hyvä muistutus siitä, että tilastot eivät aina kerro koko totuutta edes silloin kun ne tulevat melko demokraattisen maan viranomaisilta. Inflaatio ei ole mikään täydellisen neutraalisti mitattavissa oleva asia, vaan sen määrittämiseen liittyy aina valintoja, joilla on suuri vaikutus lopputulokseen. Sama pätee muihinkin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin tilastoihin. Luonnontieteissä asiat voi yleensä määritellä melko objektiivisesti, mutta kun tarkastellaan ihmisten toimintaa, ei voida välttyä valinnoilta ja tulkinnoilta.

Terve kriittisyys kuuluu siis kaikkeen tilastojen kanssa työskentelemiseen, myös tilastotiedon visualisointiin. Ja kriittisyys vaatii asiantuntemusta. Jos ei itse ole aiheen asiantuntija, on otettava selvää siitä, mitä varsinaiset asiantuntijat ovat mieltä tämän tai tuon tutkimuksen tai tilaston luotettavuudesta. (Terve kriittisyys ei toki tarkoita sitä, että pelkkään omaan ja/tai kaverien näppituntumaan perustuen kyseenalaistetaan tutkittu tieto vailla kunnon perusteita ja luetaan tilastoja kuin lukihäiriöinen piru Raamattua.) Valitettava tosiasia on, että visualisointitaidot ja tieteellinen asiantunemus eivät yleensä kulje käsi kädessä, eikä tietenkään ole mahdollista ottaa erikseen selvää joka ikisestä asiasta, joka töitä tehdessä tulee vastaan. Siksi meidän visualistien olisi hyvä aina keskustella asiantuntijoiden kanssa, kun työskentelemme sellaisten tietojen parissa, joita emme aivan suvereenisti hallitse. Onneksi asiantuntijat yleensä tykkäävät puhua omasta aiheestaan aina kun tilaisuus vain tulee. ;)

Lisää Open Data Kitchen -videoita

HRI:n visualisointiblogi julkaisi vielä pari videota lisää taannoisesta Open Data Kitchenistä. Näissä äänessä ovat Informaatiomuotoilu.fi:n lisäksi We Love Open Datan Miska sekä mm. Pikseliähky-festarista tuttu Juha Huuskonen. Ensimmäisessä videossa puhutaan avoimen datan visualisoinnista yleisemmällä tasolla ja tässä toisessa spesifimmin siihen käytetyistä työkaluista. Videotuotanto on, tuota, hieman karu (ei, silmäni eivät oikeasti ole noin turvoksissa :D), mutta mielestäni sisältävät ihan mielenkiintoista jutustelua, jos aihe sattuu kinnostamaan.

Tietosivu kaupunginosista

Helsingin kaupungin tietokeskuksella on varsin paljon dataa Helsingistä kaupunginosien tasolla. Yksittäisistä taulukoista tai edes Tilastollisesta vuosikirjasta ei kuitenkaan ole aina helppoa hahmottaa kokonaiskuvaa yksittäisistä kaupunginosista. Siksi päätimme viime viikonlopun Open Data Kitchenissä yhdessä Janne Aukian ja We Love Open Datan kanssa tehdä pienen työkalun, jonka avulla voi luoda tietosivuja kaupunginosadatasta.

Työkalu ei ole valmis, mutta se on toimiva prototyyppi jolla pystyy visualisoimaan erilaista dataa kaupunginosista, kunhan se on ensin käsitelty sopivasti muotoilluiksi csv-tiedostoiksi. Mielenkiintoinen jatkokehitysmahdollisuus työkalulle olisi esimerkiksi verkkopohjainen versio, jonka avulla kävijä voisi tulostaa tai jakaa valitsemansa dataa omasta kaupunginosastaan.

Projekti on rakennettu Nodeboxilla ja on ladattavissa kokonaisuudessaan Githubista: https://github.com/jaukia/odk-localdata.
Pdf-tulosteet kaikista kaupunginosista löytyvät täältä.

Kartta perustuu kaupungin avoimeen seutukarttaan, joka on Qgisin ja kml-to-svg-konvertterin avulla muutettu svg-muotoon.

English summary: We made a tool for creating local data sheets from Helsinki city district level data in collaboration with  Janne Aukia ja We Love Open Data. It is made in Nodebox  and is available on Github: https://github.com/jaukia/odk-localdata

Open Data Kitchen Korjaamolla 4.2.

Tänän viikonloppuna eri puolilla kaupunkia on mitä erilaisimpia Helsinkin designpääkaupunkivuoteen liittyviä tapahtumia. Mekin kannamme oman kortemme kekoon. Olemme huomenna, lauantaina 4.2. pyörittämässä yhdessä We Love Open Data -porukan kanssa avoimen datan Open Data Kitchen -workshoppia Korjaamolla klo 14–20 osana Invisible City -tapahtumaa.

Tarkoitus olisi pyöritellä Helsingin kaupungin tilastojulkaisujen dataa sekä äänestystulosdataa ja tehdä kaupunginosakohtaisia visualisointeja. Konseptia kokeiltiin viime syksynä menestyksekkäästi Amsterdamissa ja nyt sitä on hiottu vielä vähän lisää. Tule tsekkaamaan meininki ja tarkistamaan miltä oma kaupunginosasi näyttää tilastojen valossa! Vapaa pääsy, ei vaadi ennakkoilmoittautumista.

Tiedon visualisointia Helsingin katukuvassa

Tänään alkoi Helsingin designpääkaupunkivuoteen liittyvä tiedon visualisoitia tunnetuksi tekemään pyrkivä kampanja joka pyörii vaiheittain keskustan ulkomainospaikoilla kolme viikkoa. Me toteutimme kampanjaan 8 julistetta, joiden lisäksi sisältöä on tuottanut Wonderwater-porukka. Designpääkaupunkihankkeen ja meidän sisällöntuottajien lisäksi kamppikseen ovat olleet myötävaikuttamassa Idealist Group ja BOTH. Monta kokkia siis, mutta lopputuloksena ihan kelpo soppa.

Julkaisemme kampanjaa varten toteutetut visualisoinnit myös verkossa Creative Commons nimeä-tarttuva 1.0 suomi -lisenssillä, olkaapa hyvät.

Kirja-arvio: Willard C. Brinton – Graphic methods for presenting facts

Willard C. Brinton: Graphic methods for presenting facts (The Engineering Management Company, 1914. 371 sivua.)

* * *

(Lainaukset kirjasta allekirjoittaneen vapaita suomennoksia.)

Graphic methods for presenting facts on ensimmäinen englanninkielinen informaatiomuotoilun yleisteos (vaikka tuota sanaa ei toki vielä kirjan julkaisuaikaan käytettykään). Spesifimpiä aiheita käsitteleviä teoksia oli tietysti julkaistu myös englanniksi jo aiemmin ja varsinkin ranskalaiset olivat jo 1800-luvun puolella tuottaneet jo laajoja yleisesityksiäkin tiedon visualisoinnin kentästä (esim. Étienne-Jules Marey: La Méthode graphique, 1878). Brinton erosi edeltäjistään paitsi kielen, myös näkökulman osalta. Hänen missionaan oli tuoda tiedon visualisointi tieteen ja tekniikan maailmasta myös yrityselämään ja politiikkaan.

Brintonin kirja on samaan aikaan sekä tiedon visualisoinnin myyntipuhe (esim. s. 2: ”Jos tosiasioita ei esitetä selkeästi ja kiinnostavasti, ne ovat jokseenkin yhtä vaikuttavia kuin äänilevy ilman levysoitinta.”) että varsin käytännönläheinen ”tee näin” -opas. Monilta osin se on kestänyt aikaa varsin hyvin. Voisi sanoa, että tietyssä mielessä liiankin hyvin. Sadassa vuodessa hyvien suunnitteluperiaatteiden tuntemus tuntuu lisääntyneen yllättävän vähän. Samat perusvirheet joista Brinton kirjoittaa, kuten pituuden ja pinta-alan sotkeminen keskenään, ovat edelleen valitettavan yleisiä. ”Graafinen vertailu tulisi tehdä vain yhden ulottuvuuden mukaan jos se vain on mahdollista.” (s. 22) Tätä ei voi liikaa takoa suunnittelijoiden päähän. Valitettavan tutulta kuulostaa myös: ”Ketä hyvänsä meistä pidettäisiin hulluna eikä suinkaan nerona, jos hän yrittäisi keksiä aivan uusia sääntöjä englanninkieliseen ilmaisuun ja luoda tekstiinsä täysin ennenkuulumattoman sanajärjestyksen. Silti monet toimivat melko lailla tähän tapaan koittaessaan kehittää jonkin uuden ja oudon graafisen esittämisen tavan.” (s. 361)

Jatka lukemista ”Kirja-arvio: Willard C. Brinton – Graphic methods for presenting facts”

HRI-visualisointiblogi

Helsinki Region Infoshare (HRI) julkaisi tänään visualisointibloginsa. Informaatiomuotoilu.fi-porukkakin on päässyt parrasvaloihin videot-osiossa, jossa on kolme Stadi.tv:n tuottamaa videota Open Data Kitchen -workshopistamme Amsterdamin PICNIC-festivaalilta syyskuulta. :) Jäämme suurella mielenkiinnolla odottamaan tulevia sisältöpäivityksiä! Jo nyt varsinkin osio visualisointityökaluista on erinomaisen hyödyllistä sisältöä.

Pientä napinan aihetta tulee taas kerran siitä, että tiedon visualisointia ei blogin sisällöissä kunnolla ole erotettu datataiteesta. Hieman hassusti nimetyssä Visualisointiesimerkkejä-osiossa olevat henkilöesittelyt sisältävät mm. Aaron Koblinin joka aivan selvästi on (erittäin kiinnostava) taitelija eikä visualisti, sekä Tatjana Plahovan, jonka tuotanto myös määrittyy enemmän visuaalisen näyttävyyden kuin tiedonvälityksellisten kysymysten kautta. (Jos datataiteen ja tiedon visualisoinnin ero askarruttaa, Robert Kosara määrittelee sen aika näppärästi.)

Tästä kauneusvirheestä huolimatta voi sanoa, että kokonaisuutena HRI-visualisointiblogi vaikuttaa hyvin kiinnostavalta avaukselta. Sisältö on verrattain hyvin toimitettua ja HRI:n laaja toimintakenttä ja kontaktiverkosto taannee sen, että blogiin saadaan kiinnostavaa sisältöä vastaisuudessakin.