Julkaistu

Engelin rakennukset nykypäivän Helsingissä

Suunnittelin 2012 Schildtsille näyttelykirjan arkkitehti C.L. Engelistä (C.L. Engel —Koti Helsingissä, sydän Berliinissä, löytyy edullisesti antikvariaateista).

Kirjaa varten tehtiin myös kartta kaikista säilyneistä Engelin Helsinkiin suunnittelemista rakennuksista. Kartta piirrettiin Antti Aaltosen tekemän kartan pohjalta joka löytyi Rakennustaiteen museolta, ja Engel-asiantuntija Jarkko Sinisalo konsultoi yksityiskohdissa.

Kiinnostava asia tässä kartassa on, että siitä puutuu kaksi tunnettua rakennusta, joita laajasti pidetään Engelin piirtäminä: Kaivohuone ja Ravintola Kaisaniemi. Muun muassa Kaupunginmuseo sanoo Ravintola Kaisaniemen Engelin piirtämäksi.

Kartta on tässä toistettuna kahtena sivuna blogin taiton vuoksi. Koko kartan voi ladata yhtenä kuvana tästä linkistä.

keltapohjainen kartta, johon merkattu Engelin piirtämät rakennukset. Lisää yksityiskohtia kuvatekstissä. Lista rakennuksista artikkelin lopussa.
Engelin rakennukset nykypäivän Helsingissä. Kartta-aukeama kirjasta, vasen puoli.

Sinisalon laatima kartan kuvateksti: C. L. Engel suunnitteli Helsingin rakennuksia uudelleenrakennustoimikunnan arkkitehtina (1816–1824), yleisten rakennusten intendenttinä eli Intendentinkonttorin päällikkönä (1824–1840), yliopiston arkkitehtina sekä yksityishenkilöiden toimeksiannosta. Intendentinkonttorin suunnitelmista on yleensä vaikea ratkaista, milloin suunnitelma on Engelin omaa työtä, milloin vain laadittu hänen johdollaan.

Kartalla on eritelty Engelin itsensä piirtämät rakennukset (tiilenvärinen) sekä Intendenttikonttorin piirtämät rakennukset (oranssi).
Keltapohjainen kartta, johon merkattu Engelin piirtämät rakennukset. Lisää yksityiskohtia ensimmäisen kuvan kuvatekstissä. Lista rakennuksista artikkelin lopussa.
Kartta-aukeama kirjasta, oikea puoli.

Minulla ei ole tallessa täydellistä dokumentointia keskusteluista, mutta muistan, että Ravintola Kaisaniemen poisjättö oli itsestäänselvyys. Engel oli puistoon suunnitellut jonkun aiemman rakennuksen, mutta nykyinen ja myös kunnostushankkeen vuoksi ajankohtainen talo ei ole hänen käsialaansa.

Kaivohuone oli taas kiistanalaisempi tapaus. Mitä ilmeisemmin alkuperäiset piirustukset olivat jo kauan sitten hävinneet ja sitä on katsottu Engelin piirtämäksi lähinnä tyylihistoriallisin perustein*. Sinisalon mielipide oli, että sitä ei tämän pohjalta voi merkata Engelin piirtämäksi. Näin sekin jäi kartalta pois.

Mutta näin ollen, uskoakseni tämä on tarkin tähän mennessä julkaistu kartta Engelin rakennuksista Helsingissä.

Kartalla mainitut rakennukset listattuna

  1. Nikolainkirkko, nyk. Helsingin tuomiokirkko — Nikolaikyrkan, nuv. Helsingfors domkyrka
  2. Senaatintalo, nyk. valtioneuvoston linna – Senaten, nuv. Statsrådsborgen
  3. Kenraalikuvernöörin talo (Bockin talo) – Generalguvernörens hus (Bockska huset)
  4. Seurahuone, nyk. kaupungintalo – Societetshuset, nuv. stadshuset
  5. Kiseleffin talon julkisivu – Fasaden på Kiseleffs hus
  6. Cavoniuksen talo, Pohjoisesplanadi 21 – Cavonius hus, Norra Esplanaden 21
  7. Yliopiston päärakennus – Universitetets huvudbyggnad
  8. Kansalliskirjasto – Nationalbiblioteket
  9. Pyhän kolminaisuuden kirkko – Heliga Treenighetens kyrka
  10. Kantonistikoulun päärakennuksen julkisivu, nyk. osa Topelia-korttelia – Kantonistskolan, huvudbyggnadens
    fasad, nuv. del av Topelia-kvarteret
  11. Vanha klinikka, nyk. valtiotieteellinen tiedekunta – Gamla kliniken,
    nuv. Statsvetenskapliga fakulteten
  12. Sotaväenpäällikön talo, nyk. valtioneuvoston juhlahuoneisto (Smolna) – Chefen för finska militärens hus, nuv. Statsrådets festvåning (Smolna)
  13. Eteläranta 16, Sundmans – Södra kajen 16, Sundmans
  14. Keisarinnankivi – Kejsarinnans sten
  15. Heidenstrauchin talo,nyk. Presidentinlinna
    Heidenstrauchska huset, nuv. Presidentens slott
  16. Katajanokan kasarmi, nyk. ulkoasiainministeriö – Skatuddens kasern, nuv. Utrikesministeriet
  17. Kaartin kasarmi, nyk. puolustusministeriön virastotalo – Gardeskasernen, nuv. Försvarsministeriets ämbetshus
  18. Yliopiston observatorio – Universitetets observatorium
  19. Vanha kirkko – Gamla Kyrkan
  20. Kaartin lasaretin vanha päärakennus ja leivintupa – Gardeslasarettets gamla huvudbyggnad och bakstuga
  21. Lapinlahden sairaala – Lappvikens sjukhus

*) Esim. tämä lehtiartikkeli vuodelta 1917: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/781628

Julkaistu

Pyöräilyvisualisointeja

Juuso ja minä suunnittelimme Måndagin kanssa Laituriin Helsinki-päivänä 12.6. avautuneen ja nyt jo runsaasti yleisöä keränneen kaupunkisuunnitteluviraston Fiilari-näyttelyn, johon teimme myös pyöräilyaiheisia visualisointeja. Pyöräilyn edistäminen on paremman kaupunkiympäristön ja liikennekulttuurin kehittämistä ja koemme, että tiedon visualisointi on hyvä keino osaltaan edistää sitä.

Näyttelyssä on ensimmäistä kertaa julkisesti esillä mm. vasta hyväksytty suunnitelma Helsingin kantakaupungin pyöräreittien tavoiteverkosta vuoteen 2025. Siitä ilmenee, että kaupungin puolesta on aitoa tahtoa muuttaa myös sellaiset ikävät kadut kuin Hämeentie ja Runeberginkatu pyöräily-ystävällisiksi. Kantavana teemana näyttelyssä on osoittaa on että pyöräily ei ole vain ulkoilua tai liikuntaa, vaan myös tehokas urbaani liikennemuoto.

Teimme myös visualisoinnin, josta käy ilmi että pyöräilyn lisääntyminen Helsingissä on todellinen ilmiö (kuva suurenee klikkaamalla). Lisäksi koostimme hyödyllisen taulukon siitä, miten polkupyörää saa kuljettaa julkisissa liikennevälineissä. Yksityiskohtaista pyöräilydataa on toistaiseksi vielä tarjolla laihanlaisesti, mutta sitä kerätään koko ajan lisää, joten tulevaisuudessa on odotettavissa paljon uusia mahdollisuuksia visualisointeihin.


Visualisointien lisäksi näyttelyssä on nähtävänä viiden pitkän linjan pyöräilijän haastattelut ja Krista Keltasen heistä kuvaamat muotokuvat, Fiilari-video jossa esitellään kolme polkupyörän käyttöönsä saanutta helsinkiläistä sekä useita erilaisia pyörämalleja. Mukana näyttelysuunnittelussa avustamassa oli myös Tiina Koivusalo.

* * *

Informaatiomuotoilun kannalta kiinnostava on myös näyttelyssä ainakin 21.6. asti esillä oleva Geodeettisen laitoksen Tassu-niminen kosketusnäytöllä toimiva karttasovellus, kokeellinen ulkoilupalvelukarttojen prototyyppi. Tassussa on käytetty Geodeettisen laitoksen omaa laserkeilausdataa Nuuksion kansallispuistosta ja siinä voi muun muassa vertailla erilaisia karttaesitystapoja ja maastovarjostuksia, jotka on suunniteltu vaikkapa juuri pyöräilyn tai talviurheilun karttatarpeet huomioiden. Karttapalvelussa olevia kohteita on myös linkitetty Facebookiin, jossa niitä voi kommentoida. Tutustuminen paikan päällä on suositeltavaa ja prototyypistä kerätään myös käyttäjämielipiteitä.

Näyttely on auki Helsingin kaupungin näyttelytilassa Laiturilla 4.8. asti.

Julkaistu

Opastusta Kampissa

Kävin pari päivää sitten Kampin kauppakeskuksessa. Olin etsimässä tiettyä kauppaa, joten yritin löytää infotaulun, jossa kiinteistön kaupat olisi sijoitettu kartalle. Pienen etsiskelyn jälkeen minulle valkeni, että kaikki perinteiset infotaulut oli korvattu isoilla kosketusnäytöillä. Olin aluksi vain kävellyt niiden ohi koska en halunnut vuorovaikuttaa päätteen kanssa, vaan ainoastaan nähdä kartan. Infotaulut näyttävät lepotilassa vain näytönsäästäjäkuvaa, ja päästäkseen kauppakeskuksen karttaan joutuu painamaan näyttöä vähintään kahdesti. Siltä varalta, että näytönsäästäjäkuva ei ole riittävän ilmeinen, näyttöjen reunaan on lisätty pienet jälkiviisaat tarrat: ”Infotaulu löytyy koskettamalla ruutua!”. Tästäkään huolimatta en heti tajunnut, mihin infotaulut olivat kadonneet.

Näyttöjen kuva ei myöskään päivity järin nopeasti ja sen tarkkuus on turhan matala lähikatseluun. Sinänsä kosketusnäyttöjen käytössä infotauluina ei ole mitään vikaa. Ne myös helpottavat muuttuneiden tietojen päivittämistä verrattuna painettuihin opastauluihin. Kampin näyttöjen suurin ongelma on, että oletuskuvan informaatioarvo on nolla ja käyttäjä pakotetaan navigoimaan entuudestaan tuntematonta valikkorakennetta ennen kuin pääsee varsinaiseen tietonäkymään, eli karttaan.

Ensimmäinen valikko.

Kun kartan saa auki, huomaa ettei se ole järin selkeästi toteutettu, varsinkin liikkeiden sijainnin hahmottaminen on turhan hankalaa. Helppo keino lisätä havainnollisuutta olisi käyttää värikoodausta eri palveluiden merkitsemiseen.

E-kerroksen karttanäkymä.

Mielestäni voi turvallisesti olettaa, että yleisin tieto, jota kauppakeskusken kävijä kaipaa tällaiselta infonäytöltä on juuri opaskartta. Digitaalisen kartan tulisi toimia päänäkymänä ja aukioloaikojen, hakujen ynnä muun hyödyllisen, mutta toissijaisen tiedon avautua sen päälle. Kauppakeskuksen kartta on jo itsessään usein tuntematon käyttöliittymä, jota pitää tutkia melko huolella vaikka tietäisikin mitä hakee. Kampin näytöissä joutuu lisäksi näkemään vaivaa vielä siihen, että edes löytää koko kartan.

Kampin opastaulujen päivittäminen kosketusnäytöiksi olisi ollut tilaisuus parantaa käytettävyyttä. Tämä mahdollisuus on hukattu, mikä on harmillista varsinkin kun Kamppi on aikoinaan palkittu esteettömyydestä näkövammaisille suunniteltujen opasteiden takia. Esteettömyys ja käytettävyys eivät kuitenkaan ole taineet pysyä kauppakeskuksen prioriteeteissa enää yhtä korkealla rakentamisvaiheen jälkeen.

 

Julkaistu

Tiedon visualisointia Helsingin katukuvassa

Tänään alkoi Helsingin designpääkaupunkivuoteen liittyvä tiedon visualisoitia tunnetuksi tekemään pyrkivä kampanja joka pyörii vaiheittain keskustan ulkomainospaikoilla kolme viikkoa. Me toteutimme kampanjaan 8 julistetta, joiden lisäksi sisältöä on tuottanut Wonderwater-porukka. Designpääkaupunkihankkeen ja meidän sisällöntuottajien lisäksi kamppikseen ovat olleet myötävaikuttamassa Idealist Group ja BOTH. Monta kokkia siis, mutta lopputuloksena ihan kelpo soppa.

Julkaisemme kampanjaa varten toteutetut visualisoinnit myös verkossa Creative Commons nimeä-tarttuva 1.0 suomi -lisenssillä, olkaapa hyvät.

Julkaistu

Käytettävät katukyltit

Epäilen, etten ole ainut joka vieraassa kaupungissa on onnistunut kadottamaan täysin käsityksensä ilmansuunnista ja kävellyt satoja metrejä väärää katua väärään suuntaan. Erityisen helposti näin käy kun on saapunut paikalle metrolla, joka on aivan erityisen omiaan suuntavaiston sekoittamiseen. Tilannetta pahentavat usein lisäksi huono kartta ja puutteelliset opasteet – ei ole tavatonta että joutuu kävelemään pitkään ennen kuin löytyy edes järjellinen katukyltti.

Vielä hankalampaa on löytää joku tietty katunumero. Numerointikäytäntö tunnetusti vaihtelee maiden ja kaupunkienkin välillä. Oikean numeron löytäminen ja niiden järjestyksen hahmottaminen ei aina ole helppoa. (Helsingissä uusien katujen numerointi noudattaa seuraavanlaista logiikkaa: ”numerot kasvavat etelästä pohjoiseen ja idästä länteen tai liikenteen päätulosuunnasta lukien siten, että parittomat numerot ovat oikealla ja parilliset vasemmalla puolen katua.” Käytäntö on vaihdellut eri aikoina, eikä kaikkien vanhempien katujen numerointi vastaa tätä.) Tämä synnyttää informaatiomuotoiluhaasteen: onko mahdollista suunnitella sellainen katukyltitys, että suuntansa kadottanut löytää itsensä helposti kartalta niiden avulla? Tai vielä mieluummin: kaupunki, joka on itsessään niin ”luettava”, ettei karttaa välttämättä edes aina tarvita entuudestaan tuntemattomassa paikassa suunnistaessakaan.

Asiaa on helppo pitää yhdentekevänä, koska gps-paikantimella ja karttaohjelmistolla varustetut älypuhelimet ovat nykyisin verrattain yleisiä. Toistaiseksi datasiirron kustannukset kuitenkin rajoittavat niiden käyttöä ulkomailla – jossa pahimmat harhailut yleensä tapahtuvat. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että helposti hahmotettava kaupunki on parempi ratkaisu kuin edellyttää ihmisten suunnistavan gps-laitteiden varassa.

Kävin äskettäin Shanghaissa, joka on Kiinan suurin ja nopeimmin kehittyvä metropoli. Kaupungissa on parhaiten toimiva katukyltitys, jota olen missään nähnyt. Lähes jokaisessa risteyksessä on selkeä ja näkyvä kyltti, jossa lukee kadun nimi kiinaksi ja latinalaisin kirjaimin, pinyin-järjestelmän mukaisesti translitteroituna:

Tämän lisäksi joka kylttiin on myös merkittu kadun ilmansuunnat. Tämä varsin oivaltava ratkaisu, ottaen huomioon että pahimmat suunnistusvirheet tuntuvat johtuvan nimenomaan ilmansuunnissa sekaantumisesta. Jokaisessa nimikyltissä lukee myös kyseisen korttelinpätkän katunumerot, mikäli sellaisia on. (Myös itse taloihin numerot on merkitty yhtenäisesti ja johdonmukaisesti). Koska Shanghaissa on useita erittäin pitkiä katuja, numerotieto on varsin hyödyllinen. Helpottavaa on myös että pitemmät kadut on jaettu kolmeen osaan (mallia läntinen, keskimmäinen ja itäinen, esim. ”复兴东路 / Fuxing Rd. (E)”). Päättyvä katu on merkitty punaisella ympyrällä.

Katukylttien perinpohjainen ja onnistunut toteutus (”chinglishiä” kylteissä ei näy lainkaan) oli osa kaupungin ponnisteluja sen valmistautuessa Expo 2010-maailmannäyttelyyn. Maailmannäyttely on siis nähtävästi tuottanut pysyvääkin hyötyä kaupungin kehitykselle. Yhdistettynä mittavaan, tehokkaaseen metrojärjestelmään (jonka opaskartta verrattain toimivasti hyödyntää tuttua Lontoon metron karttakaaviota esikuvanaan) kyltitys tekee suunnistamisen valtavassa kaupungissa huomattavan yksinkertaiseksi. Koko kaupungista on näin tehty luettava.