”Kuva on arvokkaimmillaan kun se pakottaa meidät huomaamaan jotakin, mitä emme ikinä osanneet odottaa näkevämme.”

— John Tukey

Suomen karttakuvan kehitys

2014-03-30 artikkelit, linkit, , , , , , , Ei kommentteja

Helsingin Sanomat on julkaissut hauskan artikkelin Suomen ilmaantumisesta maailmankartalle (ilmaisun kirjaimellisessa merkityksessä). Itse karttakuvat saisivat kyllä olla vielä isompia!

Olen itse työstänyt samasta aiheesta tekstiä ensi vuoden alussa julkaistavaan Informaatiomuotoilu-kirjaamme, mutta näillä näkymin sitä ei tulla ainakaan tässä laajuudessa käyttämään, joten ajattelin että tämä voisi olla hyvä tilaisuus julkaista teksti täällä blogissa.

Hesarin artikkelissa mainituista karttaprojektioiden eroista minulla on valmiina myös varsin kattava teksti, mutta sitä saatte odottaa kirjan julkaisuun asti. :)

* * *

Pohjoismaita kuvaava Tabula Rogerianan osa (saksalainen faksimiili 1800-luvulta). Pohjoinen on kartassa alhaalla.

Pohjoismaita kuvaava Tabula Rogerianan osa (saksalainen faksimiili 1800-luvulta). Pohjoinen on kartassa alhaalla.

Suomi hiipi maailmankartalle vähitellen. Ylipäänsä Pohjois-Euroopan karttakuvan kehitys on ollut hyvin hidas prosessi. Karttoja tehtiin läntisessä kulttuuripiirissä lähinnä Välimeren maissa ja tehdyt kartat kuvasivat pääasiassa Euroopan eteläisempiä osia. Helsingin yliopiston pohjoismaiden historian dosentti Mikko Huhtamies on todennut, että vielä Kalmarin unionin aikaan (1397–1523) hallitsijoilla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miltä heidän valtakuntansa olisi kartalla näyttänyt. Suomen ja Venäjän välinen rajakin oli vuosisatojen ajan vain luettelo rajamerkeistä erämaassa.

Jos edes Skandinavia kartalle mahtui – yleensä lisälehtenä, tabula nova, eteläisempiä alueita kuvaavaan varsinaiseen karttaan – se kuvattiin yleensä saarena. Joissain kartoissa niemimaa yhdistyy mantereeseen kapean maakaistaleen välityksellä, mutta tätä ei voine vielä pitää varsinaisesti Suomen kuvauksena. Suomalaisia paikannimiä ei näissä varhaisimmissa kartoissa vielä esiinny.

Tabula Rogeriana (1154) nimeää kaksi suomalaista paikannimeä: ”Abu(r)a” (Turku*) ja ”Tabast” (Häme). Tanskalaisen Claudius Clavuksen 1427 laatima kuuluisa Pohjoismaiden kartta on kadonnut, mutta siitä on säilynyt myöhempiä painettuja versioita, joista vanhin on vuodelta 1482. Tässä vielä varsin epätarkassa kartassa esiintyy paikannimi ”Findlandi”, jonka on tulkittu tarkoittavan Varsinais-Suomea. Fra Mauron maailmankartassa mainitaan ”Fillandia”-nimisen maan lisäksi ainakin ”Vibògo” (Viipuri) ja ”Abo” (Turku).

 Jacob Zieglerin kartassa vuodelta 1532 Suomen maantieteellinen sijainti osana Pohjoismaita alkaa hahmottua jo oikein, vaikka rantaviivan muoto onkin vielä aika kaukana todellisuudesta. Suomalaisia paikannimiä mainitaan jo useita, mm. ”Chimene” (Kemi), ”Strobothnia” (Pohjanmaa), ”Peunthe” (Päijänne), ”Hango” (Hanko), ”Custa” (Kustavi) ja ”Rasburghum” (Raasepori).

Varsinainen läpimurtoteos on kuitenkin ruotsalaissyntyisen Olaus Magnuksen Roomassa 1539 julkaisema Carta marina, joka kuvaa koko Pohjoismaat, mukaan lukien Suomen, merkittävästi tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin kuin kukaan ennen tätä. Suomalaisia paikannimiä mainitaan toistasataa, tosin maan sisäosat on kuvattu vielä puutteellisesti. Maantieteellisen tiedon lisäksi kartassa on kuvattu mm. kansojen elintapoja, sodankäyntimenetelmiä ja historiallisia tapahtumia, kuten Viipurin pamaus.

Myös Orteliuksen (1570), Waghenaerin (1588) ja Mercatorin (1595) kartastoissa Suomi kuvataan jo melko kattavasti, mutta vasta Ruotsin maanmittauslaitoksen perustajan Anders Buren tarkkoihin mittauksiin ja laajaan tietojenkeruuseen perustunut Orbis arctoi nova et accurata delineatio vuodelta 1626 antoi Suomen maantieteestä ratkaisevasti Carta Marinaa paremman kokonaiskuvan. Buren kartta pysyikin toistasataa vuotta perusteoksena, johon muut Pohjolan karttoja laatineet kartografit työnsä pohjasivat.

Suomen aluetta kuvaavat kartat laadittiin pitkään Tukholmasta tai vieläkin kauempaa käsin. Aidosti kotimaisen kartografian varhaisvaiheita edustavat 1640-luvulta alkaen kylittäin laaditut maakirjakartat. Niistä kehittivät vähitellen pitäjänkartat, jotka muodostivat 1940-luvulle asti suomalaisen kartta-aineiston rungon ja joita varten tehdylle pohjatyölle muut kartat lähes aina rakentuivat.

Merkittävä piristysruiske suomalaiselle maanmittaustoiminnalle oli Ranskan tiedeakatemian retkikunnan 1736–37 Tornionjokilaaksossa tekemä, Newtonin fysiikan teorioiden testaamiseen liittynyt laaja mittaushanke, joka toi maahan uusia menetelmiä ja välineitä.

1740-luvulla perustettiin isojaoksi kutsutun maatalousmaan uudelleenjaon toteuttamista varten maanmittauskomissio. Sen merkittävimmistä hankkeista mainittakoon Eric af Wetterstedtin johdolla laadittu ja vuorineuvos S. G. Hermelinin kustantama kattava Suomen kartasto (1799) joka oli yleisesti käytössä 1800-luvun puoliväliin saakka.

Venäjän vallan aika toi pitäjänkarttojen rinnalle uuden sotilaskäyttöön tarkoitetun karttatyypin jota kutsuttiin topografikartoiksi. Nämä kaksi karttatyyppiä yhdistettiin 1947 alkaen peruskartoiksi, jotka edelleen ovat kattavin Suomea kuvaava kartta-aineisto. Peruskarttojen lisäksi Maanmittauslaitos tuottaa mm. maastokarttoja.

Kuntien tuottamat kantakartat ovat vielä maasto- ja peruskarttojakin tarkempia karttoja, joita käytettään mm. kaavoituksen ja rakennustöiden suunnittelun pohjana.

Maanmittauslaitos julkaisi toukokuussa 2012 suurimman osan sähköisistä kartta-aineistoistaan vapaasti ladattavaksi ja käytettäväksi.

*) Turun kaupunki tosin perustettiin nykykäsityksen mukaan vasta 1249, joten voi olla että tällä on tarkoitettu jotain muuta paikkaa. Jonkinlainen markkinapaikka nykyisen Turun seudulla on toki hyvinkin voinut olla jo 1100-luvun puolivälin tienoilla kun tiedot karttaa varten on kerätty. Joka tapauksessa Al-Idrisin kartta oli alkujaan arabiankielinen ja Pohjolan eksoottiset paikannimet ovat voineet vääristyä niitä latinalaiseen kirjaimistoon muutettaessa. Karttoja on myös täydennetty uudelleenpiirtämisten yhteydessä, joten kyseessä voi olla myös myöhempi lisäys jota ei alkuperäisessä kartassa ole ollut.


Helsingin kartta vuodelta 1770 + nykyinen rantaviiva

2014-01-17 grafiikka, linkit, , Ei kommentteja

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on julkaissut Facebook-sivuillaan hienoja vanhoja karttoja Helsingistä. Tänään vuorossa oli vuonna 1777 julkaistu kartta. On kiehtovaa miten paljon kaupunki on muuttunut vajaassa 250 vuodessa. Vaikka paikannimistö on tuttua, harva katu kulkee enää samassa paikassa kuin tuolloin ja vielä harvempi rakennus on enää pystyssä.

Yksi suuri kaupunkikuvaan vaikuttanut tekijä on maantäytöt, joilla Helsingin rantaviivaa on muokattu viimeisen parinsadan vuoden aikana hurjasti. Hahmottaakseni itsekin paremmin, miten vanhan kartan paikat vastaavat nykyisiä tein kartasta version, johon on lisätty nykyinen rantaviiva (kuva aukeaa klikkaamalla isommaksi).

helsinki1770_nykyinen_rantaviiva

Koska 1700-luvun maanmittaustekniikat eivät olleet nykyisten veroisia, vanhan kartan vääristymät ovat melko isoja eikä nykyistä rantaviivaa saanut kohdilleen täsmällisesti. Olen sovittanut sen silmämääräisesti ja muutenkin suurpiirteisesti, joten kuva on lähinnä suuntaa-antava, mutta varmaan sellaisenaankin auttaa hahmottamaan muutosta.

 


Kiitokset taas seminaarivieraille!

2013-10-15 tapahtumat, , , , , , , , , Ei kommentteja

Tieto näkyväksi -seminaarimme järjestettiin 20.9. toisen kerran. Paikka oli jälleen Kauppakorkeakoulun suuri juhlasali. Kuten viime vuonna käyneet muistavat, ensimmäinen seminaari oli satelliittitapahtuma OKFestivalille, jossa osa järjestäjistä oli myös pitämässä ohjelmaa. Tämänvuotinen pidettiin itsenäisenä tapahtumana, joka järjestettiin Aallon ja sponsorien voimin. Osa viimevuotisista kävijöistämme saapui festivaalin lippuvaihtojärjestelyn kautta, ja muistan kesällä miettineeni, saammeko tällä kertaa vastaavasti yleisöä ilman suuremman tapahtuman tuomaa vetoa. Huoli oli turha, sillä tapahtuma myytiin loppuun.
Koska ohjelmaa oli kahdella kielellä, päätimme tänäkin vuonna jakaa tapahtuman aamu- ja iltapäivän osioihin, joista ensimmäinen oli suomeksi ja toinen englanniksi. Tapahtuman videotaltioinnista ja striimauksesta kiitämme Aleksi Mustosta, joka laittoi ohjelman nähtäväksi Bambuser-palveluun.

Kyyriainen_7646

Kun vieraat olivat istuutuneet, seurasi avajaispuheenvuoro. John Nurmisen säätiön hallituksen puheenjohtaja, merenkulkuneuvos Juha Nurminen osoittautui todelliseksi asiantuntijaksi puheessaan karttojen ja visualisointien yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Esityksessä oli uutta ja kiinnostavaa tietoa kartografian historiaakin tunteville. Nykyajan esimerkki oli kuva Itämeren levätilanteesta, joka tekee selväksi ympäristöongelman laajuuden. Puhdas Itämeri -hankkeeseen voi tutustua projektin sivuilla.

Hannu Kyyriäinen on infografiikkaan erikoistunut graafinen suunnittelija. Hänen työnsä Suomen Kuvalehdessä on maamme mittapuulla poikkeuksellisen korkeatasoista ja monimuotoista. Hänen visualisointinsa Palestiinan aluemenetyksistä sijoittui pronssisijalle arvostetussa Malofiej-kilpailussa aiemmin tänä vuonna, ja esityksessään hän kävi läpi monia muitakin mielenkiintoisia töitään. Niihin voi perehtyä tarkemmin hänen Flickr-sivuillaan.

Vaajakallio_7711

Kirsikka Vaajakallio esittelee haastatteluaineistoa

Kirsikka Vaajakallio on palvelumuotoilija, jonka työtapa on yhteissuunnittelu. Siihen kuuluu tuotteen tai palvelun varsinaisen käyttäjän mukaan ottaminen jo suunnitteluprosessin alkuvaiheissa. Saman tavan soisi yleistyvän myös tiedon esittämisessä, sillä kokeneinkin suunnittelija ei vain tule ajatelleeksi kaikkia yleisön tarpeita. Esityksessään Vaajakallio kertoi joistakin käyttämistään työskentelymenetelmistä, joista ehkä kiinnostavimpia olivat suunnittelupelit. Ne ovat tilanteeseen räätälöityjä seurapelejä, joiden avulla suunnitelutyöhön tottumattomat voivat jakaa ideoitaan helpommin.

Markku Mikkola-Roos on Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettiyksikön vanhempi tutkija, joka on erikoistunut lintujen suojeluun. Hänen puheenvuoronsa käsitteli tunnistusoppaita perinpohjaisella tavalla. Olin itse yllättynyt, kuinka vanhoja monet alan konventiot ovat. Historialliseen läpikäyntiin kuului tietenkin myös arvio nykytilanteesta. Siinä kävi ilmi, kuinka valokuvia käyttävillä oppailla on omat rajoituksensa piirrettyihin havainnekuviin verrattuna.

Peltomaki_7867

Tuomas Peltomäki kertoo verkostojen hienoudesta

Datajournalisti Tuomas Peltomäki esitteli puheenvuorossaan seikkaperäisesti suomalaista lobbausverkostoa esittävää visualisointityötään. Twitterissä esitystä luonnehdittiin stand-upiksi, ja siinä oli myös omasta mielestäni terävää ja mukaansatempaavaa huumoria. Työhön vaadittu datamäärä oli päätähuimaava ja sen käsittely vaati uusien työtapojen kehittämistä ja vanhojen soveltamista. Visualisointiin ja sen materiaaleihin voi tutustua Peltomäen verkkosivuilla.

Ohjelman viimeinen suomenkielinen puhuja oli valokuvaaja ja filosofian tohtori Leena Saraste. Hänen aiheensa koski valokuvan totuusarvoa ja sen mielikuvia muokkaavaa voimaa. Ajatus valokuvasta todisteena ja ilmaisuvälineenä on ristiriitainen ja siksi kiinnostava. Monet ajatukset ja lainaukset olivat provosoivia, kuten väittämä ”ihmiset haluavat tulla petetyiksi”. Näiden tukena oli mielenkiintoisia esimerkkejä ikonisista ja myös vähemmän tunnetuista valokuvista, joiden aihe ja ilmaisutapa olivat tarkkaan harkittuja. Kuvista ei näe, mitä on todella tapahtunut, sillä totuus ei löydy niistä itsestään.

Tauon jälkeen alkoi englanninkielinen osuus, jonka avasi Svenska Dagbladetin graafinen journalisti Thomas Molén. Hänen kuuluisin työnsä lienee Malofiej-kilpailussa pääpalkinnon saanut grafiikka euroviisujen äänestyskäyttäytymisestä. Molén on infografiikkanörtti ja ylpeä siitä. Esityksessä näkyi helposti nörttimäisten piirteiden etu hyvän infografiikan tekemisessä. Kun mielenkiinto syttyy helposti ja tekijällä on luontainen kyky syventyä sekä kiinnostusta teknologiaan, lopputulos on myös lukijalle syvempi ja mielenkiintoisempi.

Rees_8019

Kim Rees

Ensimmäinen Keynote-puhujamme oli yhdysvaltalaisen Periscopic-suunnittelutoimiston perustaja Kim Rees. Toimisto on tunnettu visuaalisista datatarinoistaan, joita yritykset, järjestöt ja julkinen sektori tilaavat esittämään toimintaansa ja tavoitteitaan.
Periscopicin tunnuslause on do good with data. Töiden aiheet ovat yhteiskuntaan, terveyteen ja ympäristöön liittyviä ja ne herättävät voimakkaita tunteita. Etenkin asekuolemien takia varastetuista vuosista kertova esitys oli vähäeleisyydestään huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) koskettava. Kerronnallisesta ja tunteita herättävästä puolestaan huolimatta hyvän visualisoinnin on pohjattava todellisuuteen, ja mieleenpainuvien esitysten vahvuus on niiden rehellisyydessä. Läpinäkyvä data tekee esittäjän haavoittuvaksi, mutta rakentaa luottamusta.

Lounastauko oli tänä vuonna erityisen pitkä, sillä sali piti antaa hetkeksi valmistujaistilaisuuden käyttöön. Toisaalta tämä oli hyväkin asia, sillä tiiviit esitykset herättivät ajatuksia ja niitä oli mukava sulatella muiden kävijöiden kanssa.

Cairo_8173

Ohjelma jatkui toisella keynote-puheenvuoroistamme, jonka piti espanjalainen Alberto Cairo. Hän on pitkän linjan graafinen journalisti ja valistaja, jonka kirja The Functional Art on luultavasti tämän hetken paras teos informaatiomuotoilun tekemisestä. Cairon esitys oli perusteellinen läpikäynti siitä, mitä todella laadukkaan visualisointityön tekeminen vaatii. Eräs hänen keskeisistä viesteistään on, että kuvallisen esityksen tekijä ei ole tietoa koristeleva käsityöläinen vaan sisältöön paneutuva viestinnän ammattilainen, jolla on journalistinen vastuu. Lukijan ymmärrys voi olla seurausta ainoastaan tekijän ymmärryksestä.
Graafisen journalistin työ on suuressa määrin myös ryhmätyötä muiden viestinnän tekijöiden sekä asiantuntijoiden kanssa. Tapausesimerkeissä tuli esille, kuinka asiantuntijan kuuleminen lisää uusia ulottuvuuksia ja syvyyttä esitykseen. Toivoisin, että meillä Suomessa annettaisiin useammin puitteet tehdä tällä tasolla datalöhtöistä kuvallista journalismia.

Päivän viimeinen puhuja oli alankomaalainen informaatiomuotoilija Frédérik Ruys. Cairon tavoin hän painotti ymmärryksestä syntyvän oivalluksen merkitystä työssään (lainaamallaan termillä infogasm). Ruys esitteli vaikuttavan ja työlään hankkeen Nederland van Boven (Alankomaat ilmasta), joka on televisioon tuotettu dokumenttisarja. Siinä yhdistetään taitavasti kuvattua ilmakuvaa huolellisesti tutkittuun informaatiomuotoiluun tavalla, joka antaa arkielämän ilmiöistä uuden kuvan. Visualisoinneissa esitettiin hälytysajoneuvojen liikettä päivän aikana ja valtamerialusten liikennettä Euroopan vilkkaimpaan satamaan. Kiehtovin esimerkki oli kuitenkin haikaran päivän aikana tekemä lentoreitti, jossa näkyy kuinka lintu käyttää ihmisen toimintaa ja rakennettua ympäristöä hyväkseen.
Hiottu lopputulos vaati runsaasti taustatyötä ja useita ideoita oli hylättävä, koska visualisointi ei sopinut välineen kerronnallisiin vaatimuksiin. Visualisointien tekijänä oli mielenkiintoista seurata, kuinka usean osa-alueen pallottelu nopean työprosessin aikana onnistui näinkin sujuvasti.

ulkoa_7742

Haluamme kiittää kaikkia seminaarivieraitamme kiinnostuksestanne ja hyvistä kysymyksistä. Lisäksi kiitos kuuluu myös muille järjestelyssä auttaneille sekä sponsoreille. Oli jälleen haastavaa ja palkitsevaa suunnitella ohjelma, joka olisi yhtä monipuolinen kuin yleisömme.

Valokuvat: Pekka Niittyvirta


Ydintuho sateenkaaren väreissä – vai kuvio aallonkorkeudesta?

2013-10-15 grafiikka, , , , , , , 15 kommenttia

Fukushima-pelottelu

Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina levinnyt artikkeleita, joissa väitetään jatkuvien radioaktiivisen veden päästöjen Fukushiman ydinvoimalasta ”myrkyttävän koko Tyynenmeren”. Jokseenkin kaikissa näissä artikkeleissa käytetään kuvituksena oheista Yhdysvaltain sään- ja valtamerentutkimusorganisaation NOAAn tekemää kuviota. Dramaattisen näköinen grafiikka todellakin nopeasti katsottuna vaikuttaa esittävän Japanista aina Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsirannikoille asti leviäviä vaarallisen näköisiä virtauksia.

Itse asiassa kyseinen kuvio ei liity radioaktiivisuuteen mitenkään. Se esittää Tyynenmeren aallonkorkeuksia heti vuoden 2011 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, eli kuvaa, kuinka järistyksen aiheuttama tsunami eteni. (Tähän viitaa myös yksikön ”cm” käyttö kartassa Etelä-Amerikan kohdalle sijoitetussa asteikossa.) Alla sama kuvio rajaamattomana ja hieman suurempana, sekä NOAA:n tuottama toinen versio siitä. Urbaanilegendojen ja muiden huhujen todenperäisyyden selvittämiseen erikoistunut sivusto Snopes selittää artikkelissaan tarkemmin, mistä on kyse.

NOAA-Tsunami-plots

Miksi aallonkorkeuksia esittävä kuvio on päätynyt tämän paikkaansapitämättömän pelonlietsonnan välineeksi? Keskeinen syy lienee kuvan hurja väriskaala, jonka katsoja assosioi helposti epätoivottaviin asioihin kuten myrkkyihin ja säteilyyn. Liuku räikeästä vihreästä punaisen kautta intensiiviseen purppuraan näyttää suorastaan hehkuvan tuhoisaa energiaa. Kun kuva irroitetaan alkuperäisestä yhteydestään, muodostuu sen vahvimmaksi viestiksi voimakas ja uhkaava vaikutelma mereen leviävistä ”saasteista”. NOAA:n logo yläkulmasta antaa kuvalle uskottavuutta ja onnettomasti taustaan hukkuva asteikko jää huomioitta. Neutraalimmalla väriskaalalla toteutettuna kuva tuskin olisi päätynyt huijauksen välikappaleeksi. Ohessa pikainen kokeilu, jossa kuvion väriskaalaa on muutettu hillitymmäksi ja taustakartta haaleamman sävyiseksi.

NOAA-Tsunami-plot2_edit

 

Voisiko Fukushiman vuoto edes teoriassa saastuttaa koko Tyynenmeren alueen? Ei. Asia selviää pienellä laskuharjoituksella.

Merivesi sisältää luonnostaan monia radioaktiivisia aineita. Yksinkertaisuuden vuoksi huomioimme laskelmassamme niistä vain uraanin, jota merivedessä on keskimäärin 3,3 milligrammaa kuutiometrissä. Nopea laskutoimitus kertoo että Tyynenmeren 707,5 miljoonaan kuutiokilometriin vettä on uraania liuenneena jo entuudestaan 2 300 miljoonaa tonnia.

Fukushimasta on tähän mennessä vuotanut mereen 300 tonnia saastunutta vettä ja sitä on voimala-alueella säilytyksessä vesisäiliöissä vielä 400 000 tonnia lisää. Ydinvoimalan omistavan TEPCO-sähköyhtiön mukaan veden radioaktiivisuus on ollut enimmillään 580 000 Bq/l, mikä vastaa noin kolmea grammaa uraania litrassa. Mereen tähän mennessä vuotanut radioaktiivinen vesi sisältää siis korkeintaan 972 kiloa uraania vastaavan määrän radioaktiivisia aineita. Entäpä jos TEPCO pimentääkin tietoa ja mereen vuotaa koko ajan lisää radioaktiivista vettä? Kuinka pahasti meri saastuisi, jos voimalasta vuotaisikin tuo 300 tonnia saastunutta vettä päivittäin? Tarkastellaan tätä hieman liioiteltua skenaariota graafisesti:

Uraanigrafiikka2

Huom! Grafiikka päivitetty 16.10. Ks. kommentti artikkelin lopusta.

(Omien suositustemme vastaisesti kuviossa on käytetty kolmiulotteista valeperspektiiviä, koska vertailtavien lukujen ero on niin valtava, että niiden esittäminen pylväs- tai aluekuviolla veisi liikaa tilaa.)

Ei tietenkään ole hyvä asia, että mereen valuu radioaktiivista vettä, mutta on ilmeistä, ettei Fukushiman vuoto mitenkään pysty saastuttamaan koko Tyyntä valtamerta. Pahimmissa kuviteltavissa olevissa skenaarioissa paikallinen tuho Japanin rannikolla voi olla järkyttävä, mutta meren toisella laidalla amerikkalaisten tai australialaisten ei tarvitse missään olosuhteissa pelätä radioaktiivisen saasten kulkeutuvan heille asti. Tämän hetkisillä tiedoilla vuoto tulee luultavasti näkymään kohonneena radioaktiivisuudessa tietyissä Tyynenmeren kaloissa, mutta ei niissäkään kovin vaarallisissa määrin. Täällä Suomessa on lisäksi hyvä muistaa, että maaperämme vuoksi altistumme luonnostaan huomattavasti enemmän radioaktiiviselle säteilylle kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen länsirannikon asukkaat.

Ehkäpä tästä kaikesta voidaan oppia se, että grafiikan tekijöiden kannattaa tarkoin harkita, millaisen mielikuvan heidän grafiikkansa asiayhteydestä irroitettuna voi synnyttää. Lukijoiden taas kannattaa pitää mielessä lähdekritiikki, etenkin ennen kuin dramaattisia grafiikoita lähdetään jakamaan eteenpäin.

Korjaus 16.10.: Alkuperäisessä tekstissä puhuttiin virheellisesti miljardeista tonneista kun tarkoitettiin miljoonia tonneja. Sama virhe toistui myös grafiikan mittasuhteissa, ja on nyt korjattu. Keskustelua  grafiikasta myös kommenteissa alla.


Aikataulumuutos Tieto näkyväksi -seminaarin ohjelmaan

2013-09-11 tapahtumat, Ei kommentteja

Tieto näkyväksi -seminaari lähestyy kovaa kyytiä ja liputkin ovat menneet mukavaa tahtia kaupaksi. Opiskelijaliput ovat tätä kirjoittaessa melkein loppu, normaalihintaisia lippuja on sen sijaan vielä jonkin verran jäljellä.

Samalle päivälle osuneen kauppakorkeakoulun valmistujaistilaisuuden vuoksi joudumme muuttamaan seminaaripäivän ohjelmaa. Päivitetty ohjelma löytyy seminaarin omilta nettisivuilta.

Tervetuloa!

 


Infografiikan tarkoitus ei ole koristeleminen, Yle

2013-08-28 linkit, , , , Ei kommentteja

Syyskuussa Tieto näkyväksi -seminaariin puhujaksi tuleva Miamin yliopiston infografiikan professori ja erinomaisen The Functional Art -kirjan kirjoittaja Alberto Cairo on sanonut osuvasti:

”Grafiikan tarkoitus ei ole tehdä luvuista ’kiinnostavia’ vaan muuttaa kuvattava aihe visuaaliseen muotoon, josta ihmisaivot pystyvät löytämään merkityksiä.”

Vaikuttaa, ettei Ylen grafiikkatoimituksessa ole aivan sisäistetty tätä ajatusta. Tuorein esimerkki aiheesta on tämä julkisen velan kehitystä Suomessa ja Ruotsissa 2012–30 käsittelevä A-studion grafiikka:

Julkinen+velka+graafi

Jutun aihe on kiinnostava ja grafiikka on teknisesti ihan kelvollisesti toteutettu, mutta se ei auta lainkaan asian ymmärtämisessä. Jos nyt unohdetaan se miltä Suomi ja Ruotsi erilleen Euroopan kartasta poimittuna joidenkin silmissä näyttävät, myös puhtaasti sisällöllisesti ajatellen grafiikka on epäonnistunut.

Ensinnäkin vertailu maiden välillä on tehty tarpeettoman hankalaksi, koska Ruotsin eteläkärki on huomattavasti etelämpänä kuin Suomen eteläisin kohta eli kuvion ”perusviiva” vaihtelee. Nyt Suomen velka vuonna 2012 näyttää ensi vilkaisulla yli kaksinkertaiselta Ruotsiin nähden vaikka oikeasti se on vain puolitoistakertainen. Ja koska maat ovat maantieteeltään erilaisia, sama prosenttiluku on Ruotsissa kauempana maan eteläkärjestä kuin Suomessa.

Kartassa taitaa myös olla suoranainen virhe. Suomen 2012 velkaprosenttia 57,7 % kuvaa alue jonka pohjoisraja on vedetty vain hieman yli maan puolivälin. (Koska Suomi ei ole itä–länsisuunnassa tasavahva pötkö vaan maan eteläinen osa on pohjoista suurempi, viivan eteläpuolelle jää jopa kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta, mutta se on toinen juttu.)

Visuaalinen metafora on myös pielessä. Julkisen velan ja BKT:n suhde ilmaistaan toki yleensä prosentteina, mutta julkinen velka ei ole osa BKT:tä ja niinpä suhdeluku voi hyvinkin olla yli sata prosenttia, kuten on asian laita esimerkiksi Kreikassa ja Japanissa. Grafiikka on laadittu tavalla joka antaa ymmärtää vallan muuta.

Saman asian olisi huomattavasti selkeämmin kertonut yksinkertainen pylväskuvio, jollaisen pyöräyttää taulukkolaskentaohjelmassa parissa minuutissa:

Screen Shot 2013-08-28 at 21.09.40

Infografiikan tarkoitus ei ole koristeleminen. Jos grafiikasta yritetään tehdä ”hauskaa” ja ”oivaltavaa” niin ankarasti että itse pääasia, viestintä, kärsii, silloin mennään pahasti metsään.


Malofiej – infografiikan Pulitzerit

2013-07-03 artikkelit, , , Yksi kommentti

Artikkeli on julkaistu lyhennettynä Grafia-lehden numerossa 2/2013.

Infografiikan alan ykköstapahtuma on loistava tilaisuus kuulla huippuluokan puhujia ja verkostoitua, mutta itse palkintogaala kaipaisi lisää glamouria. 

Espanjan Pamplonassa jaettiin maaliskuun puolivälissä Malofiej-infografiikkakilpailun palkinnot. Koska kilpailun tuomaristo koostuu monipuolisesti alan huipputekijöistä, on  palkintojenjaon yhteydessä keksitty ryhtyä järjestämään myös seminaaria, jonka puhujina toimivat juryn jäsenet. Lopputuloksena on poikkeuksellisen kovatasoinen seminaariohjelma ja infografiikan tekijöiden kansainväliset kokoontumisajot vailla vertaa.

Ensi kertaa vuonna 1993 järjestetty tapahtuma – oman määritelmänsä mukaan ”infografiikan Pulitzer-palkinnot” – on vuosien varrella kasvanut ja monipuolistunut, mutta edelleen varsin kompaktin kokoinen. Seminaarin osallistujaluettelo mahtuu siististi muutamalle A4-arkille. Painotus on edelleen journalistisessa infografiikassa eikä Pamplonassa juuri nähdä esimerkiksi tieteellisiä visualisointeja. (Niille on omat tapahtumansa kuten USA:ssa vuosittain järjestettävä IEEE VIS.)

Malofiej-seminaari järjestettiin Navarran yliopiston viestinnän laitoksen tiloissa Pamplonassa.

Malofiej-seminaari järjestettiin Navarran yliopiston viestinnän laitoksen tiloissa Pamplonassa.

Seminaaripuheenvuorot tarjosivat mahdollisuuden päästä näkemään luonnosvaiheesta alkaen kuinka maailmanluokan visualisoinnit syntyvät. Eräänä yhdistävänä teemana olikin juuri huolelliseen luonnostelun merkitys niin isoissa kuin pienissäkin medioissa. Argentiinalaisen La Voz del Interior -lehden piskuinen kolmen(!) hengen grafiikkadeski tuottaa jatkuvalla syötöllä maailmanluokan tietokuvituksia, joiden pohjana on huolellista luonnostelutyötä. Juan Colombato kertoi tutkijoita ja muita asiantuntijoita haastatellessaan pyytävänsä heitä luonnostelemaan itse miten aihe heistä kannattaisi esittää.

National Geographicilla yksittäistä grafiikkaa saatetaan työstää luonnoksina puolikin vuotta. Projekteja venyttää ennen kaikkea faktojen tarkistuksen perusteellisuus. ”Moni ajattelee että National Geographicin kuvitukset ovat vain ’taiteilijan näkemyksiä’. Eivät ne ole. Pienimmätkin yksityiskohdat on tarkistettu”, kertoi Amanda Hobbs ja näytti kuvitusversioita jotka oli asiantuntijoiden kommenttien perusteella piirretty uusiksi moneen kertaan pientenkin yksityiskohtien oikeellisuuden varmistamiseksi.

Omaa elämäänsä Feltron report -”vuosikertomuksen” muotoon dokumentoiva Nicholas Felton esitteli tiedonkeruun ja sen esityskuntoon työstämisen vaiheita. Feltonin esityksessä kiinnostavaa oli uudenlainen työskentelytapa jossa lyijykynän sijaan luonnostelun välineenä on ohjelmakoodi. Muuttamalla parametreja ja kokeilemalla eri tapoja käsitellä dataa syntyy luonnosmaisia versioita joista sitten lopuksi jokin valitaan viimeisteltäväksi julkaisukuntoon.

Myös liikkuvan grafiikan tuotanto vaatii lukuisia luonnostelukierroksia storyboard-vaiheesta ensimmäisiin animointikokeiluihin. The New York Timesin Graham Roberts näytti hauskoja making of -videoita lehden nettisivuille mm. liikkeenkaappaustekniikalla toteutetuista 3d-animaatioista. Videografiikan erityisenä haasteena on, että tarjolla olevat työkalut on yleensä suunniteltu fiktioelokuvan ja pelien tarpeisiin ja niiden uutisviestimen tarpeisiin soveltaminen vaatii välillä luovaa hakkerointia.

Kilpailun parhaana verkkotyönä palkittiin The New York Timesin aitajuoksija Lolo Jonesin juoksutekniikkaa esittelevä video. (ruutukaappaus)

Kilpailun parhaana verkkotyönä palkittiin The New York Timesin aitajuoksija Lolo Jonesin juoksutekniikkaa esittelevä video. (ruutukaappaus)

Viimeisen seminaaripäivän lopuksi tapahtunut palkintojen julkistaminen oli lähestulkoon antikliimaksi intensiivisen ja huippukiinnostavan seminaariohjelman jälkeen. Jury luetteli kultamitalistit lyhyin perusteluin ja loput palkitut saimme lukea jaetusta tulosteesta. Ensi kertaa kilpailun historiassa Suomeenkin saatiin mitali kun Suomen Kuvalehden Hannu Kyyriäisen Kutistunut Palestiina voitti pronssia.

Palkintojen saajien julkistaminen ei tuntunut herättävän yleisössä juuri minkäänlaisia reaktioita. Keskustelin tästä myöhemmin pöytäseurueeni kanssa gaalaillallisella, jossa kultamitalien ja erikoispalkintojen voittajat saivat kunniakirjansa. Viime vuonna paikalla olleiden mukaan palkintojenjako oli silloin kuumentanut tunteet lähes tappeluksi asti. Ehkäpä juuri konfliktien välttämiseksi kultamitaleita olikin sitten jaettu tänä vuonna ennätysmäärä eikä yleisökään lähtenyt julkisesti kommentoimaan juryn valintoja.

Palkittujen töiden joukossa korostuvat urheiluaiheiset grafiikat, jotka keräsivät peräti kolmasosan kaikista kultamitaleista. Eikä ihme: esimerkiksi kisassa hyvin pärjännyt The New York Timesin olympialajeja esittelevä How to win -sarja saa vähemmänkin urheilusta kiinnostuneen innostumaan.

Malofiej-21-award-ceremony-©-Juuso-Koponen

Googlen Fernanda Viégasilla ja freelancerina toimivalla Frédérik Ruysillä oli hauskaa kilpailun palkintojenjakoa odotellessa. Vasemmalla kilpailun järjestäjän, SND-E:n puheenjohtaja Javier Errea.

Tapahtuman antia pohtiessa nousee mieleen väistämättä vertailu suomalaisiin vastaaviin kilpailuihin. Omaa infografiikkakilpailuahan meillä ei tietysti ole eikä esimerkiksi Vuoden Huipuissa ole omaa sarjaa tiedon visualisoinnille. Vuoden parhaat sivut -kilpailussa infografiikkaa arvioidaan lehtien ulkonäkökilpailun puitteissa, Apps4Finlandin visualisointisarjan arviointikriteerit taas tuntuvat painottavan teknisiä ja datalähtöisiä kysymyksiä eivätkä niinkään kuvallista viestintää. Ehkä jonkun näistä kilpailuista olisi aika toteuttaa kunnollinen infografiikkasarja.

Saatiin kotimaisiin kisoihin tulevaisuudessa omaa sarjaa infografiikalle tahi ei, idea tuomariston osaamista hyödyntävästä seminaarista on mainio ja pitäisi mielestäni ehdottomasti kopioida meillekin. Malofiej voisi vuorostaan ottaa oppia esimerkiksi Vuoden Huipuista siinä miten itse palkintojenjakoon saadaan draamaa ja glamouria.

Teksti ja kuvat: Juuso Koponen

* * *

Malofiej-kilpailun palkitut

Pääpalkinto/verkko
The New York Times (USA)
Lolo Jones, cleared for takeoff
Verkkoon tehtyjen töiden parhaana palkittiin olympialajeja esittelevien verkkojuttujen How to win -sarjaan kuuluva aitajuoksua käsittelevä video.

Pääpalkinto/printti
National Geographic Magazine (USA)
An army for afterlife
Painettujen julkaisujen pääpalkinnon voitti 500-luvulta peräisin olevasta kiinalaisesta terrakotta-armeijasta kertova feature-kokonaisuus.

Paras kartta/verkko
ProPublica (USA)
Stateface-fontti
Eniten keskustelua gaalaillallisella herätti parhaan verkkokartan palkinnon myöntäminen fontille(!). Vapaasti ladattava Stateface sisältää kirjainten sijaan kaikkien Yhdysvaltain osavaltioiden ja itsehallintoalueiden ääriviivat.

Paras kartta/printti
The New York Times (USA)
Counties blue and red move to the right (verkkoversio)
Printtikarttojen pääpalkinnon voittaja analysoi piirikunnittain Yhdysvaltain presidentinvaalien tulosta uudenlaisella tavalla.

Kultamitalien voittajat:

The New York Times (USA) •••••••
National Geographic Magazine (USA) ••••
El Correo (Espanja) ••
In Graphics (Saksa) ••
South China Morning Post (Kiina) •
ElMundo.es (Espanja) •
El Telégrafo (Ecuador) •
Golden Section Graphics (Saksa) •
Prensa Libre (Guatemala) •
O Estado de S. Paulo (Brasilia): •

Yhteensä 21 kpl.
Hopeamitaleja jaettiin 52 kpl ja pronssimitaleja 74 kpl. Yhteensä kilpailuun osallistui 1 191 työtä 154 eri julkaisulta 28 eri maasta.

 Täydellinen luettelo palkituista töistä

* * *

Kilpailun tuomaristo

Puheenjohtaja: Jaime Serra, La Vanguardia (Espanja) @ja_serra
Wilson Andrews, The Washington Post (USA) @wilsonandrews
Jen Christiansen, Scientific American (USA) @ChristiansenJen
Juan Colombato, La Voz del Interior (Argentiina) @jcolombato
Nicholas Felton, Facebook (USA) @feltron
Amanda Hobbs, freelancer/National Geographic (USA) @AmandaHobbs427
Artem Koleganov, Infografika (Venäjä) @infographer_ru
Fabricio Miranda, Superinteressante (Brasilia) @FabricioMiranda
Stefanie Posavec, freelancer (USA/Iso-Britannia) @stefpos
Graham Roberts, The New York Times (USA) @Grahaphics
Frédérik Ruys, Vizualism (Alankomaat) @fruys
Jan Willem Tulp, freelancer (Alankomaat) @JanWillemTulp
Fernanda Viégas, Google (Brasilia/USA) @viegasf


Tieto näkyväksi jälleen 20.9., puhujana mm. Alberto Cairo

2013-06-19 tapahtumat, , , , , Ei kommentteja

Viime vuonna huippusuosion saavuttanut Tieto näkyväksi -seminaari saa jatkoa ensi syksynä, perjantaina 20.9. Ensimmäisiksi puhujiksi on kiinnitetty Miamin yliopiston infografiikan professori ja erinomaisen The Functional Art -kirjan kirjoittaja Alberto Cairo, Svenska Dagbladetin graafinen journalisti Thomas Molén, Suomen Kuvalehden palkittu Hannu Kyyriäinen ja lintujen tunnistuskuviin perehtynyt Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija Markku Mikkola-Roos. Liput tapahtumaan ovat myynnissä nyt ja early bird -hinnat (–25 %) voimassa heinäkuun loppuun. Opiskelijoille tapahtuma on ilmainen, mutta vaatii ilmoittautumisen lipunmyyntijärjestelmän kautta.

Lisätietoja tapahtuman nettisivuilta ja Facebook-sivulta. Tervetuloa!


Informaatiomuotoilun sanasto, englanti–suomi

2013-05-23 artikkelit, , , , 5 kommenttia

Olemme koostaneet tulevaa Informaatiomuotoilu-kirjaa varten sanastoa keskeisistä informaatiomuotoilun käsitteistä. Ongelmana on ollut, että suomenkielinen sanasto on ollut puutteellista, kirjavaa ja hajallaan useissa eri paikoissa. Olemmekin kirjaamme varten keränneet kirjallisuudesta ja sanakirjoista käännöksiä englanninkieliselle käsitteistölle ja tehneet lisäksi omaa, kohtuullisen mittavaakin sanaston käännöstyötä. Tämä työ on edelleen kesken, mutta olemme päättäneet yleisön pyynnöstä (sekä hyödyntääksemme pientä joukkoistamista) julkaista tämänhetkisen version sivustollamme: Informaatiomuotoilun sanasto, englanti–suomi.

Korostan vielä sanaston keskeneräisyyttä. Esimerkiksi linkit käsitteiden määritelmiin pyritään myöhemmin lisäämään mahdollisimman monen sanan kohdalle. Joka tapauksessa otamme jo nyt mielellämme vastaan palautetta sekä täydennys- ja korjausehdotuksia. Niitä voi lähettää meille suoraan sähköpostitse (etunimi@informaatiomuotoilu.fi), lisätä kommentteina tämän viestin perään tai sitten kommentoida suoraan sanastodokumenttia Google Drivessä. Kaikenlainen palaute on tervetullutta! Sanasto kattaa tällä hetkellä tilastografiikan käsitteistön kohtuullisen hyvin, mutta kartografian ja esimerkiksi käyttöliittymäsuunnittelun osalta puutteita on vielä paljon ja niiden osalta apu on tervetullutta. Lisäksi palautetta nykyisestä sisällöstä otamme vastaan mieluusti. Ovatko nyt esitetyt käännökset mielekkäitä? Onko jokin ristiriidassa vakiintuneen terminologian kanssa? Onko yksi iso aakkosellinen luettelo järkevä toteutustapa vai pitäisikö lista jakaa esimerkiksi erillisiin tilastografiikan, kartografian jne. sanastoihin? Puuttuuko lähteistämme joitain merkittäviä teoksia?

 


Vierailijabloggaus HRI.fi:ssä

2013-05-13 artikkelit, , , , Yksi kommentti

Kirjoitin vierailijabloggauksen Helsinki Region Infosharen sivustolle otsikolla ”Visualisointi on työkalu, ei itsetarkoitus”. Syynissä mm. keskustelua herättänyt Hesarin lobbarigrafiikka ja visualisoinnin työprosessit.