Valtiovarainministeriö julkaisi eilen Twitter-tilillään grafiikan avoimien työpaikkojen ja työttömyyden määrän kehityksestä 2007–2016:
Kuvajournalisti Antti Yrjönen syytti VM:n grafiikkaa tarkoituksellisen harhaanjohtavaksi Twitterissä ja Facebookissa ja laati grafiikasta oman versionsa:
Yrjösen kriitiikki lähti leviämään vauhdilla ja lopulta myös valtamedia nosti sen esiin. MTV3 kirjoitti tapauksesta varsin lennokkalla otsikolla ”Työttömyysgrafiikka oli vinksallaan – kansan kritiikki oikaisi valtiovarainministeriön käppyrät”.
Pintapuolisella vilkaisulla VM:n grafiikka saattaa tosiaan antaa lukijalle sellaisen mielikuvan, että avoimia työpaikkoja olisi suunnilleen yhtä paljon kuin työttömiä työnhakijoita. Tästä on vedetty sellaisia johtopäätöksiä, että grafiikalla yritettäisiin väittää, että jokaiselle halukkalle kyllä löytyy töitä. Tämä ei kuitenkaan ole aiottu viesti.
Mistäkö tiedän? Grafiikka on minun tekemäni.
Valtiovarainministeriö otti minuun yhteyttä joulukuun loppupuolella aiheena muutaman työllisyystilanteen kehitystä kuvaavan grafiikan sommittelu ministeriön käyttöön. Nyt julkaistu viivakuvio on osa tätä kokonaisuutta.
Kuviossa vertaillaan työttömien työnhakijoiden määrän kehitystä vuosina 2007–2016 suhteessa avoimien työpaikkojen määrään. Kiinnostavaa ja olennaista kuviossa on, että 2013–2016 sekä avointen työpaikkojen että työttömien määrä on kasvanut, kun normaalisti nämä muuttujat kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Tämä on huolestuttavaa ja kertoo mahdollisesti siitä, että työnhakijoiden osaaminen vastaa aiempaa huonommin työantajien tarpeisiin.
Sain melko vapaat kädet ehdottaa aineistolle soveltuvaa esitystapaa. Kokeilimme useita kuviotyyppejä, myös esim. Olli Kärkkäisen Twitterissä ehdottamaa, työllisyys- ja työttömyysasteen keskinäistä suhdetta taloustieteellisissä tutkimusjulkaisuissa perinteisesti kuvaamaan käytettyä ns. Beveridge-kuviota:
(Kuvion teksti on minun kirjoittamani alustava hahmotelma, ei VM:n tuottama tai hyväksymä.)
Vaikka grafiikan aiottu kohdeyleisö oli erityisesti virkamiehet, toimittajat ja muut työllisyyskysymyksiin ainakin jonkin verran perehtyneet ihmiset, Beveridge-kuvio on tottumattomalle hankalasti hahmotettava. Niinpä päädyimme lopulta käyttämään tutumpaa viivakuviota. Kahden asteikon käyttöön päädyttiin minun ehdotuksestani, ei asiakkaan pyynnöstä.
Kuvion tarkoituksena ei ole antaa ymmärtää, että avoimia työpaikkoja olisi tarjolla riittävästi kaikille halukkaille työnhakijoille, kuten Antti Yrjönen ja moni hänen laatimaansa ”vähemmän harhaanjohtavaa” versiota kommentoinut tuntuu ajattelevan. Minua ei pyydetty laatimaan kuviota, jonka tarkoitus olisi antaa tällainen vaikutelma, enkä olisi tällaiseen pyyntöön suostunutkaan, koska aineisto ei sellaista väitettä tue. Minun on vaikea myöskään uskoa, että kukaan olisi niin typerä, että kuvittelisi noin kömpelön vedätyksen menevän läpi.
Työmarkkinoiden toimintaa tunteville on selvää, että työnhakijoita on käytännössä aina moninkertainen määrä avoimiin työpaikkoihin nähden. Valittuun visuaaliseen ratkaisuun päädyttiin siksi, että kiinnostuksen kohteena oli se, miten tämä suhdeluku on kehittynyt. Grafiikassa käytetään kahta asteikkoa, jotta avointen työpaikkojen ja työttömien määrän vertailu ylipäänsä olisi visuaalisesti mahdollista. Yrjösen ehdottamassa ”vähemmän harhaanjohtavassa” versiossa tällainen vertailu ei onnistu. Siinä avointen työpaikkojen määrä näyttää pysyneen lähes ennallaan, vaikka todellisuudessa niiden määrä on vuoden 2009 aallonpohjasta kasvanut vuoteen 2016 mennessä noin 50 % ja lyhyemmälläkin jaksolla 2013–2016 lähes 20 %. Yrjösen ehdottama esitystapa hukkaa siis erittäin olennaista tietoa.
Lisäksi yhtenäistä asteikkoa käytettäessä jää huomaamatta, että vuodesta 2013 alkaen sekä työttömien että avointen työpaikkojen määrä on kasvanut, kun yleensä avointen työpaikkojen määrän kasvaessa työttömien määrä laskee ja päin vastoin. Tämä ongelma on myös esimerkiksi Juho Mikkosen ehdottamassa, muutoin sinänsä toimivassa ratkaisussa, jossa visualisoidaan vain työpaikkojen ja työnhakijoiden suhdeluvun kehitys. Tätäkin ehdotusta muistuttavaa versiota kokeilimme ennen nyt julkaistuun vaihtoehtoon päätymistä:
(Kuvion otsikointi on minun kirjoittamani ehdotus, ei VM:n tuottama tai hyväksymä.)
Kahden asteikon käyttö tilastokuviossa on aivan normaali käytäntö kun halutaan vertailla kahden eri muuttujan suhteellista kehitystä. (Ks. esim. Koponen, Hildén & Vapaasalo 2016, s. 219; Kuusela 2000, s. 34–36.) Kun asteikkoväli on valittu oikein ja käytetyt asteikot on merkitty selvästi, tässä ei lähtökohtaisesti ole mitään harhaanjohtavaa. Toki tehtyjä ratkaisuja pitää arvioida tapauskohtaisesti, eikä se, että kuvio on teknisesti oikein laadittu vielä takaa sitä, ettei se johda lukijaa harhaan.
On selvää, että grafiikka, joka saa sadat ihmiset sosiaalisessa mediassa epäilemään valtiovarainministeriötä tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta on epäonnistunut viestinnällisissä tavoitteissaan. Vastuu epäonnistumisesta on viime kädessä suunnittelijalla, tässä tapauksessa siis minulla. En osaa sanoa onko ongelma itse grafiikassa, siihen liittyvissä teksteissä, julkaisukontekstissa vai kenties jossain niiden yhdistelmässä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut huijata ketään vaan mahdollistaa avointen työpaikkojen ja työttömien määrän kehityksen visuaalinen vertailu, joka ei ehdotetuissa ”paremmissa” vaihtoehdoissa onnistu. (Poikkeuksena tästä Beveridge-kuvio, joka sekin käyttää kahta eri asteikkoa.)
* * *
Itselleni yksi tarinan opetuksista on, että grafiikan ”freimauksella”, eli sillä, missä kontekstissa ja minkälaisen saatteen kanssa se on esitetty, on suuri merkitys sen tulkinnalle. Kun valtiovarainministeriölle laatimani kuvio lähti elämään omaa elämäänsä vihaisella saatetekstillä varustettuna, moni ihminen kansanedustajia myöten oli valmis uskomaan ministeriön pyrkineen tarkoituksella johtamaan kansalaisia harhaan.
Olen tietenkin jäävi arvioimaan, miten kuvioon olisi reagoitu ilman tätä ”lukuohjetta”, mutta uskon vakaasti, että läheskään yhtä moni ei olisi tullut samaan lopputulokseen jos olisi nähnyt grafiikan ilman tätä kriittistä saatetekstiä. Ja kääntäen: jos kuvion yhteydessä olisi jo alkajaisiksi ollut selkeämmin alleviivattuna se, mikä sen tekijän ja tilaajan mielestä on sen olennainen sanoma, grafiikan keskeinen viesti olisi kenties helpommin tulkittu samoin kuin itse sitä tulkitsimme.
Alan ammattilaisten keskuudessa yleinen ajatus ”älä selitä vaan anna datan puhua puolestaan” ei tämän kokemuksen perusteella ole hyvä periaate visualisointien suunnitteluun silloin, kun julkaisuympäristönä on draamaa ja vastakkainasettelua rakastava sosiaalinen media.
VVM:n twiitissä ( https://twitter.com/VMuutiset/status/836489639896690688 ) mukana olleessa kuvassa on saatetekstinä eli kehystyksenä ”Avoimet työpaikat lisääntyvät, mutta työllisyys ei vähene”.
Se ei ole dataa. Se on todellakin kehystystä. Datan ei ole annettu puhua puolestaan.
Kun on kyse hallituksesta, joka on korostuneesti tuonut ilmi sitä, miten ”työttömät vaan eivät viitsi mennä töihin” ja mukana on monitulkintainen saateteksti, jonka intuitiivisin tulkinta hallituksen muu toiminta huomioon ottaen on ”Töitä olisi, kukaan ei viitsi tehdä”, ei ole kovin yllättävää, että viesti on tulkittu niin kuin se on tulkittu.
Ohessa on toki muutakin tekstiä, mutta sen kolme kertaa luettuaankaan ei ole varma siitä, mitä se mahtaa tarkoittaa. ”Kohtaanto-ongelma” voi tarkoittaa, kun on kyse puoluepolitiikasta, johon olennaisesti kuuluu asioiden sanominen rivien välissä, oikeastaan ihan mitä tahansa. Se näyttäytyy siis poliittisena liturgiana, ei sisältönä.
Jos tekstiä ”Avoimet työpaikat lisääntyvät, mutta työllisyys ei vähene” kohdellaan ainoana kehystyksenä, silloin kuvaaja näyttää _todella_ rumalta.
VVM:n tiedotusosaston virhe aika selkeästi – kuvaaja on VVM:n twiitissä esitetty kehystyksessä jollaiseen sitä ei ole alunperin tarkoitettu.
Hienoa, että asiasta keskustellaan. Twitter-julkaisu on kyllä aikamoinen happotesti väärinymmärrettävyyden kannalta. Tuli mieleen, että missäköhän määrin käytetyt työkalut rajoittavat graafin suunnittelumielikuvitusta. Voisikohan graafin päälle tehdä sitä selkeyttävää annotointia?
Voisiko kaksi nykyisen graafin tavalla eri skaaloihin tehtyä päällekkäistä graafia kevyesti tekstillä lisäselitetyllä trendiviiva-annotaatio toimia? Pointattaisiin ajankohta, jossa perinteinen muuttujien riippuvuus hajoaa. En kerkeä nyt miettimään/kokeilemaan toimisiko pysty-layout älypuhelimissa, jotka kait tän visun päälevityskanava.
Minkä ihmeen takia VM maksaa sulle jonkun käppyrän tekemisestä? Noi saa suoraan excelistäkin.
Kiitos hyvästä selvennyksestä!
En tunne viittaamiasi lähteitä, mutta kahden Y-akselin ongelmallisuudesta varoittavat ainakin Stephen Few (1) ja Cole Knaflic (2). He suosittelevat korvaamaan yhden kuvaajan esimerkiksi kahdella päällekkäisellä kuvaajalla. Few myös esittää toisaalla (3), että ainoastaan *eri* yksiköitä käyttävät Y-akselit sopisivat mitenkään samaan kuvaan.
Kaksi päällekkäistä kuvaajaa tuottaa toki jossain määrin eri lopputuloksen, eikä tietenkään täysin takaa, että väärinymmäryksiltä vältyttäisiin. Jos haluaa käyttää kahden Y-akselin kuvaajaa, osaratkaisu voisi olla eri asteikoista muistuttaminen kuvan alla. Hieman kuten vaikka logaritmiasteikoiden kohdalla usein tehdään.
Siis esimerksiksi ”HUOM! Asteikot ovat erisuuruiset.” selkeästi kuvaajan alla voisi auttaa varmistamaan, ettei ainakaan somemyrskyä syty.
(1) Show Me the Numbers, s. 258-259
(2) Storytelling with Data, s. 68-69
(3) https://www.perceptualedge.com/articles/visual_business_intelligence/dual-scaled_axes.pdf
Antti Salovaara, mikä Show Me the Numbersin painos kyseessä ja minkä väliotsikon alta tämä löytyy? Minulla käsillä olevassa ensimmäisessä painoksessa noilla sivuilla ei puhuta kahden asteikon käytöstä mitään.
Tuosta väitteestä, että kahta asteikkoa sopisi käyttää vain, jos molemmilla asteikoilla on eri yksikkö olen vahvasti eri mieltä. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa haluaisimme vertailla HSL:n työllistämän henkilökunnan määrää matkustajamääriin tai asukaslukuun. Molemmissa on yksikkönä ”henkeä”, mutta koska ero luvuissa on monta suuruusluokkaa, visuaalinen vertailu olisi mahdotonta.
Petri Kola, EK julkisti perjantaina samasta aiheesta kaksi erillistä graafia eri skaaloihin tehtynä ja sai samanlaisen vastaanoton Twitterissä, joten en usko, että sekään ratkaisu olisi tässä auttanut.
Mielestäni tämä on vain yksi esimerkki todella yleisestä numerosokeudesta. Eri asteikot ovat selvästi esillä julkaistussa grafiikassa, joten on perusteetonta väittää, että kyse olisi tahallisesta harhaanjohtamisesta.
Samalla myös esimerkki siitä, miten eri asioille annetaan usein hyvinkin äärimmäisiä merkityksiä somessa. Kun se merkitys on omiaan herättämään ihmisissä tunnekuohun, niin moni ei malta katsoa asiaa sen tarkemmin ennen tykkäystä/retweettiä/jakoa. Ja kun näitä kertyy riittävästi, niin syntyy yleisempi käsitys, joka voi olla täysin väärä – kuten tässä tapauksessa.
Jos graafiin olisi selitystekstien alle laitettu (vasen asteikko) ja toiseen (oikea asteikko), kuten tämän sivun viimeisessä graafissa on, niin tämä vesilasimyrsky olisi todennäköisesti vältetty.
Juuso: jos luit mun kommentin, niin pääpointti oli lisätä grafiikan päälle annotaatiota – jota ei voi ohittaa samoin kuin katseen reuna-alueille jäävät asteikot.
”Alan ammattilaisten keskuudessa yleinen ajatus ”älä selitä vaan anna datan puhua puolestaan” ei tämän kokemuksen perusteella ole hyvä periaate visualisointien suunnitteluun silloin, kun julkaisuympäristönä on draamaa ja vastakkainasettelua rakastava sosiaalinen media.”
VM nimenomaan ei antanut datan puhua puolestaan, vaan vaikutti oleellisesti graafin otsikoinnilla sen tulkintaan. Informaatio ei edes voi puhua puolestaan, vaan sen tulkintaan vaikuttaa aina vastaanottajan sille enemmän tai vähemmän tietoisesti antamat kehystykset sekä konteksti, jossa informaatio esitetään. Sen lisäksi, kuten tässäkin kirjoituksessa tuot esiin, saman informaation voi välittää monella eri tavalla ja sen saa siten näyttämään erilaiselta. Kyse on valinnoista.
Hei,
kiitos ansiokkaasta taustoituksesta. Tarinan opetus taitaa olla, että monimutkaisen ilmiön kuvaaminen yksinkertaisella, iskevällä (helppolukuisella) graafilla on melkoisen vaikeaa.
Onko jokin erityinen syy, että muuttujien tasojen sijaan ei kuvattu muuttujien prosentuaalisia muutoksia (esim. vuoden takaisesta) tai %-poikkeamia trendistä? Tällöin molemmat käyrät olisivat luontevasti samassa mittakaavassa, ja viesti olisi ollut vähemmän tulkinnanvarainen, kun kerran halutaan puhua käyrien suunnasta ja muutoksesta.
Juuso Koponen: Kas, unohdinkin mainita painoksen. Tämä on toinen painos (Analytics Press 2012), ja löytyy siinä Displaying many variables at once -luvusta. Few’n johtopäätös on suunnilleen se, että koska kahden akselin kuvaaja voi niin helposti johtaa harhaan, sitä ei pitäisi käyttää ellei ole varma, että lukijat tuntevat esitystavan. Mitenkään sataprosenttisesti Few ei niitä tyrmää, koska tämähän on oikeasti hankala pulma :).
Kirjassa esimerkkeinä on kuvaajia, joissa yksikkö on eri (esim. dollarit ja kappaleet). Siinä viittaamassani PDF:ssä taas dumataan aika täysin saman yksikön käyttö (1).
HSL-vastaesimerkkisi jälkimmäiseen on minusta hyvä. Jos toinen luku menee miljoonissa ja toinen sadoissa, sekaannukseen asteikoista vaaditaan aikamoista taitoa. Toki kaksoisakseli voi silti tuoda muita pulmia ja hämmennystä, koska keskimääräinen lukija on tottunut siihen, että asteikko on sama.
(1) Siis tämä taas: https://www.perceptualedge.com/articles/visual_business_intelligence/dual-scaled_axes.pdf
Mahtavaa keskustelua! Kahden asteikon käyttö on mielestäni tässä keskustelussa tekninen sivuseikka.
Keskeistä on tulkinta, joka rakentuu freimauksen perusteella. ”Kiinnostavaa ja olennaista kuviossa on, että 2013–2016 sekä avointen työpaikkojen että työttömien määrä on kasvanut, kun normaalisti nämä muuttujat kulkevat vastakkaisiin suuntiin.” Juuri näin! Yksi selitys voi olla mainitsemasi osaamiskohtaanto. En tunne työpaikkatilastoa, mutta voisivatko taustalla olla:
– alueelliset tekijät. Näytääkö kuvio samalta eri paikkakunnilla?
– työpaikkojen rakenne- ja laatutekijät. Mikä osuus on tarjotuista työpaikoista on vuokratyöpaikkoja, lyhytkestoisia keikkoja, lyhyellä työajalla tai perinteisestä työsuhteesta poikkeavaa työtyypiltään provisio-/yrittäjä-/oppisopimustyyppistä?
– kustannusloukut?
Työmarkkinoiden muutos vaikuttaa rajusti näihin tilastoihin ja niiden luotettavuuteen: https://youtu.be/nIoncQhmDJo
Yrjösen kuva ei ehkä näytä suhteellista muutosta työpaikkojen määrässä kovin selvästi, mutta täsmälleen samalla otsikoinnilla ”Avoimet työpaikat lisääntyvät, mutta työttömyys ei vähene” olisi lukijan huomio voitu kiinnittää tähän seikkaan. Samalla olisi näkynyt paljon selkeämmin myös se kuinka paljon enemmän (absoluuttisesti) työttömien määrä on kasvanut samana aikana.
Näin kuva kertoisi itse asiassa kaksi olennaista asiaa, ja lukijan olisi helpompi suhteuttaa kohtaanto-ongelman suuruus siihen ongelmaan paljonko työttömien määrä muuten kasvaa. Toisin sanoen, vaikka kohtaanto-ongelmaa ei olisi ollenkaan vaan kaikki avoimet työpaikat täyttyisivät, ongelma työttömyydestä edelleen säilyisi.
Yksia asia, jota kirjoituksessa ei käsitelty oli katkaistujen asteikkojen käyttö, jolle en näe näissä kuvissa mitään perustetta.
Propagandahan toimii niin että toistetaan yhtä asiaa ja esitetään dataa ’sopivassa’ muodossa ja sitten toistetaan niin kauan ja monessa muodossa samaa viestiä niin ihmiset alkavat uskoa. Kun katsoo viime aikojen viestintää siitä miten työttömät ovat syypäitä työttömyyteen ja sitten tulee tälläisiä graafeja niin kai siinä hyväuskoisinkin hieraisee silmiään.
Juuso Koposen käyttämä esitystapa näyttää minusta sinänsä teknisesti oikealta. Ei ole varmastikaan syytä epäillä ketään tahallisesta harhauttamisesta. Sellainen palaute tuntuu aivan kohtuuttomalta.
Osa lukijoista ei ole tottunut lukemaan kuvaajia, kaavioita, taulukoita yms. Lisäksi some-ympäristö tuntuu vain kiihdyttävän kannanottoja tässäkin aiheessa: puskista on helppoa ampua.
Juuson grafiikka on hyvä esimerkki paljon informaatiota sisältävästä esityksestä. Kaavion tekijöinä emme aina itse oivalla, että lukija helposti löytää toisenlaisen lukutavan ja kysyy ihan oikeutetusti, miksi asia esitetään juuri niin kuin se esitetään. Hän ehkä haluaisi nostaa esiin jonkin toisen näkökulman monista vaihtoehtoisista.
Jos VM tilaa antaisi, harkitsisin esim. kahden erillisen grafiikan käyttöä. Ensimmäinen olisi kokonaisuutta hahmottavana Antti Yrjösen esitys. Se on riittävän pelkistävä ohjaamaan lukijat ymmärtämään ensin kokonaiskuvan varsin monisyisestä asiasta. On varsin olennainen asia selkeästi ymmärtää, että avoimia työpaikkoja on n. kymmeneosa työttömien työnhakijoiden määrästä. Lisäksi tästä nähdään, miten kumpikin käyrä on vuosien saatossa kehittynyt. Jo tässä on paljon tietoa.
Tämän jälkeen keskivertolukija pystyy helpommin uppoutumaan Juuson kaavioon ja löytämään siitä tarkempia yksityiskohtia, joiden välittäminen laajalle lukijakunnalle on ollut tavoitteena.
Tässä kommentissani viittaan pitkään opettajakokemukseeni TAMKin insinöörikouluttajana. Riittävän pelkistetty esitystapa ja askeleittain etenevä oppimisprosessi ovat kokemukseni mukaan hyödyksi.
Kiitos tästä kirjoituksesta. Näin jälkikäteen voi vain ihmetellä, miten heppoisesti twitterissä meni läpi ajatus siitä, että VM:ssä työskentelee pahantahtoisia ihmisiä, jotka tekevät tarkoituksella harhaanjohtavia kuvaajia.
Mutta kahden y-akselin kuvaajat *ovat* rasittavia, tyyppiesimerkki Roger Wessmanin käyttämänä – vaikka mukana on samalla värillä kirjoitettu selite, pitää silti tavata tarkkaan mistä on kyse.
Testasin puolihuolimattomasti paria muuta esitystapaa. Tähän ei voine kommentoida kuvalla, joten täältä löytyy: http://ass.fi/tyopaikathakijat_testi.jpg
Kyseessä ei ole yritys näyttää, miten asia tehdään paremmin. Eikä edes täysin sama asiakaan :).
Kunhan kokeilin, miltä näyttäisi kaksi päällekkäistä kuvaajaa sekä se, että esittää asian prosenttimuutoksina suhteessa vuoteen 2007. Luvut koppasin silmämääräisesti, ja muitakin virheitä voi olla.
Minun silmiini päällekkäiset kuvaajat korostavat trendiä aika hyvin, eikä ainakaan minua häiritse se, että asteikot ovat erisuuruiset. Toki tämä on esityksenä monessa mielessä erilainen, mutta ainakin kehitystä aika-akselilla saa seurattua hyvin.
Prosenttiversion selkeydestä en osaa oikeastaan sanoa. Minusta tuo tuntuu ihan intuitiiviselta, mutta kaikki eivät välttämättä koe samoin. Lisäksi tietoa hukkuu (tai muuttuu), koska alkuperäisessä kerrottiin määriä ja tässä vain niiden suhteellista muutosta.
Antti Salovaara: Varsin onnistuneita ratkaisuja kumpikin! Epäilen tosin kyllä, että ylempi grafiikka olisi joutunut ryöpytyksen kohteeksi yhtä lailla kuin tämä nyt julkaistukin. EK:han julkaisi hieman VM:ää ennen tuon tapaisen grafiikan, joka joutui samojen kriitikoiden hampaisiin. Alemman vaihtoehdon potentiaalinen ongelma taas on perusvuoden valinta, jota voidaan syyttää tarkoitushakuiseksi. Lisäksi siinä jää peittoon työttömien ja työpaikkojen absoluuttinen määrä, joka on ainakin jossain määrin kiinnostava tieto alkuperäisen grafiikan aiotulle kohdeyleisölle.
Omasta mielestäni kumpikin on siis kuitenkin ihan toimiva vaihtoehto enkä sano, että itse valitsemani olisi niitä parempi. Epäilen vain, ettei kohua olisi vältetty noillakaan ratkaisuilla, ainakaan ylemmällä niistä.
Hieno keskustelu, kiitos taustoittamisesta!
Pidän ehdottomasti eniten Salovaaran graafista, jossa muutokset on näytetty suhteellisina osuuksina (alin kuvaaja). Tässä kuvassa toki hukkuvat absoluuttiset arvot, mutta trendit näyttäytyvät selkeämmin: työpaikkojen määrässä ollaan vasta palattu lamaa edeltävään aikaan kun taas työttömien määrä on jatkuvasti kasvanut. Em. graafista pystyy myös näkemään, milloin näiden kahden muuttujan muutoksen välinen korrelaatio on negatiivinen, milloin positiivinen.
Itse tutkijana vierastan suuresti kahden asteikon käyttöä samassa kuvassa, vaikka ajatus on toki hyvä (näyttää, että muuttujien välillä on jokin yhteys). Silloin suosisin mieluummin suoran suhdeluvun käyttöä, vaikkakin kuvaajasta tulisi epäintuitiivisempi maallikolle.
Mielestäni datan esittämistavan valinnassa oleva virhe kumpuaa ehkä kahdesta asiasta, jotka itse asiassa lausut itsekin julki:
”Vaikka grafiikan aiottu kohdeyleisö oli erityisesti virkamiehet, toimittajat ja muut työllisyyskysymyksiin ainakin jonkin verran perehtyneet ihmiset, Beveridge-kuvio on tottumattomalle hankalasti hahmotettava.” JA ”Työmarkkinoiden toimintaa tunteville on selvää, että työnhakijoita on käytännössä aina moninkertainen määrä avoimiin työpaikkoihin nähden.”
Tavallaan siis graafi tehtiin ilmiötä ymmärtävä kohdeyleisö mielessä, mutta esitystapa valittiin kuitekin sellaiseksi, että se on tottumattomalle helpommin ymmärrettävässä muodossa? Tällöin toki ilmiöön tottumaton päätyy helposti virhepäätelmään, koska heille ei ole itsestään selvää että työnhakijoita on aina enemmän kuin avoimia työpaikkoja.
Esko Arajärvi: Katkaistujen asteikkojen käyttöä ei käsitelty, koska sitä ei kritiikissäkään nostettu esiin. Viivakuviossa katkaistun asteikon käyttö on sallittua, kunhan se on selkeästi ilmaistu katkaisumerkillä eikä se johda harhaan. Tässä tapauksessa se, että kuvion alalaitaan olisi lisätty tyhjää ei auttaisi asian ymmärtämisessä: http://imgur.com/a/BEZ17
Ongelma lienee nykyinen informaatioympäristö yleensä, ei pelkästään sosiaalinen media. Työllisyys on suuresti poliittinen kysymys jonka ympärillä käytävästä keskustelusta tiedottamisen ammattilaisen tulee olla tietoinen. Etenkin kun tiedottaminen on suunnattu yleisölle jolla on hyvin erilaiset lähtökohdat ja kyvyt tulkita annettua viestiä. ’Tulkinnan varaa’ kannattaa välttää ja taittaa asiat vaikka rautalangasta. Kyseistä käppyrää on helppo tulkita intentionaaliseksi harhaanjohtamiseksi ja käyttää väärinluettuna poliittisiin perusteluihin joihin sitä ei ole alunperin tarkoitettu, mistä tämä kritiikki ihan oikeutetusti juontaa juurensa. Näitä vaihtoehtoisia tulkintoja tulee ihan riittämiin niin monelta suunnalta, että ei ole ihme jos yleisö on ’herkillä’.
Eino Partanen: Mielestäni Beveridge-kuvio on hankalalukuinen kenelle hyvänsä, joka ei ole harjaantunut nimenomaan sen kuviotyypin lukemiseen, eli käytännössä lähes kaikille paitsi kouralliselle työvoima-asioihin erikoistuneita ekonomisteja. Kohderyhmämme oli työllisyysasioita jonkin verran tuntevat virkamiehet, toimittajat ym., jotka ovat tätä pientä huippuasiantuntijoiden joukkoa paljon tätä laajempi ryhmä.
Nyt kuvio lähti toki elämään omaa elämäänsä leviten vielä paljon aiottua laajemmallekin yleisölle. Jos tarkoituksena olisi alusta asti ollut tehdä ”tavalliselle kansalaiselle” suunnattu visuaalinen esitys, olisin tietenkin valinnut esitystavan aivan toisin.
Positiivista tässä kohussa on se, että näköjään VM:n tweetit saavuttavat paljon monipuolisemman yleisön kuin suunnittelijana tajusinkaan. :) Toivottavasti sarjan lähitulevaisuudessa julkaistavat muut kuviot eivät kuitenkaan saa aivan yhtä vihaista vastaanottoa.
Näin kritiikin katkaistuista asteikoistakin jossain, mutta se oli ilmeisesti eri paikka kuin kritiikki johon vastasit. Kiitokset vastauksesta tässä.
Vaikka tiedän, että kuvaajista tulee lukea asteikot huolella ja valitan usein asteikkojen puutteesta, silti imguriin laittamasi kuva on mielestäni havainnollisempi. Siitä on helppo nähdä paljonko määrät ovat suhteellisesti muuttuneet tarvitsematta laskea sitä erikseen. Ymmärrän ettei tämä ollut asia, jota kuvalla ensisijaisesti yritettiin viestiä, mutta y-akselin ylettäminen nollaan olisi poistanut yhden mahdollisen tavan lukea kuvaajaa väärin.
Hyvää keskustelua kautta linjan.
Alkuperäistä grafiikkaa voi tulkita voi hyvän- tai pahantahtoisesti. Nyt myrsky nousi, kun pahansuopuus voitti ja graafi levisi heidän saatetekstien mukana, joissa annettiin ymmärtää, että asioita halutaan piilottaa.
Sinänsä graafissa on kaikki oikein ja se kertoo yhden tarinan. Se vaatii kuitenkin taustatiedon, että avoimien työpaikkojen määrän ja työttömien määrän ei pitäisi nousta käsi kädessä. Arvelen, että tämän tiedon puute on johtanut monet ihmettelemään grafiikan tarkoitusta ja sitten on tehty väärät tulkinnat.
Hei, Kiitos tästä selvennystekstistä. Avasi minusta todella hyvin tematiikkaa ja ongelmatiikkaa. Viestinnän asiantuntijana komppaisin ajatusta, että graafin oheen selkeät tekstikuvaukset siitä, mitä graafilla halutaan esittää ja osoittaa.
Kuten aiemmin on jo todettu: ”A graph should only include a dual-scaled axis when needed to compare data sets that have different units of measure.”
Juuso Koposen esimerkki: ”haluaisimme vertailla HSL:n työllistämän henkilökunnan määrää matkustajamääriin tai asukaslukuun” ratkeaa graafilla, jossa Y-akselilla on matkustajamäärä per työntekijä.
Kahta akselia ei tarvita ja ne olisivat hyvin epäinformatiivisia. Propagandakäytössä voivat toimia.
Samoin VM:n ja EK:n graafit olisivat välttäneet kaikki ongelmat näyttämällä työttömien työnhakijoiden lukumäärän avoinna olevaa työpaikkaa kohden.
Mutta silloin haluttu mielikuva (”työpaikkoja on enemmän kuin ennen, mutta ne eivät kelpaa kenellekään”) olisi jäänyt syntymättä.
Susanne Björkholm: EK:n graafiin en ota kantaa, koska en tunne sen syntyhistoriaa, mutta kuten hyvin selkeästi alkuperäisessä postauksessa ilmaisin, tuollaisen mielikuvan synnyttäminen ei ollut VM:n grafiikassa tarkoituksena. Tai jos oli, VM on jotenkin telepaattisesti siirtänyt tavoitteen alitajuntaani, koska ohjeistusta sellaiseen en ole saanut, enkä sellaiseen vaikutelmaan suunnittelijana pyrkinyt. En arvosta sitä, että minua syytetään rivien välissä valehtelusta.
”ratkeaa graafilla, jossa Y-akselilla on matkustajamäärä per työntekijä”
Ei ratkea, koska siitä ei näe tietoa matkustaja- eikä työntekijämäärästä. Hukataan siis informaatiota.
Ylipäätään tässä kohussa on merkillepantavaa, että kaikki(*) ”korjausehdotukset” ovat sellaisia, josta tarkastelija saa vähemmän tietoa kuin kritiikin kohteesta. Missään ei ole tullut esille tapaa esittää sama informaatio mutta paremmin.
*) Poikkeuksena Beveridge-käyrä, josta on tuotu jo esiin että se jos mikä vaatii perehtyneen tarkastelijan ja on siksi ongelmallinen
En harrasta rivien väliin kirjoittelua. Kaikki, mitä haluan sanoa on riveillä.
Avoimien työpaikkojen määrä nousi 2009-2011 noin 8 tuhannella. Samaan aikaan työttömien määrä laski noin 20 tuhannella.
Vuosina 2011-2015 työpaikkojen lukumäärä pysyi samana, vaihteluväli +/- 2000 ja työttömien määrä kasvoi 100 000.
Vuodesta 2015 vuoteen 2016 työpaikkoja tuli noin 4000 lisää ja työttömien määrä notkahti alaspäin ehkä 2000 verran.
Miten tämä kokonaisuus voi tuottaa otsikon ”Avoimet työpaikat lisääntyvät, mutta työttömyys ei vähene”?
Ei se mitenkään poissulje sitä, että kummatkin asiat esitetään myös raakamuodossa, tietenkään. Kyse on siitä, miten paljon katsojaa johdetaan harhaan sillä graafilla, jossa verrataan kahta muuttujaa.
Susanne Björkholm: Syytät minua valehtelusta esittäessäsi totena väitteen, jonka todenperäisyyden olen nimenomaan kiistänyt.
Avointen työpaikkojen määrä on lisääntynyt suhteessa mihin hyvänsä vertailuvuoteen välillä 2008–2015 ja kolme vuotta yhtäjaksoisesti. Työttömien määrä on lisääntynyt suhteensa mihin hyvänsä vuoteen välillä 2007–2014, ja vuoteen 2015 verrattuna ne ovat pysyneet entisellään, eli ne eivät ole laskeneet viiteen vuoteen.
Mielestäni preesensmuotoinen ”Avoimet työpaikat lisääntyvät, mutta työttömyys ei vähene” on varsin täsmällinen sanallinen kuvailu sekä työpaikkojen että työttömien määrän viimeaikaisesta kehityksestä.
Juuso Koponen: ”Kiinnostavaa ja olennaista kuviossa on, että 2013–2016 sekä avointen työpaikkojen että työttömien määrä on kasvanut, kun normaalisti nämä muuttujat kulkevat vastakkaisiin suuntiin”.
Tässä tilastot työttömien työnhakijoiden ja avoimien työpaikkojen osalta vsta 2010 alkaen (luku joulukuulta, suluissa muutos edellisvuoden lukuihin, 1000):
työttömiä työpaikkoja (1000)
269 33
255 34 (2011: -14 ja +1)
282 29 (2012: +27 ja -5)
330 27 (2013: +48 ja -2)
363 30 (2014: +33 ja +3)
378 35 (2015: +15 ja +5)
358 37 (2016: -20 ja +2)
Tästä siis näkee, että tuo ”oleellinen ja kiinnostava” koskee vain vuosia 2014 ja 2015. Vuonna 2013 työpaikkojen määrä väheni (2000) kun työttömien määrä kasvoi (48 000) ja vuonna 2016 työttömien määrä väheni (20 000) kun työpaikkojen määrä kasvoi (2000).
Ja kun katsotaan lukujen suhteita, on aika selvää, että ne vaihtelevat hyvin irrallaan toisistaan, koska työpaikkojen lukumäärä on niin häviävän pieni pisara työttömien virtaan verrattuna.
Ensinnäkin vuosikeskiarvo on parempi mittari kuin joulukuun luvut. (Ks. esim. http://tietotrendit.stat.fi/mag/article/154/)
Toisekseen, kun tarkastellaan vuosikeskiarvoja, nähdään, että työttömyys ei ole merkittävästi laskenut vuonna 2016 vaan pysynyt ennallaan. Alkuperäinen väite pitää siis paikkansa.
Kolmannekseen, työpaikkojen lukumäärä ei ole ”häviävän pieni pisara”, vaan avoimia työpaikkoja on nyt enemmän kuin koskaan lukuunottamatta vuotta 2007. Edes 1980-luvun nousukauden loppuhuipennuksessa avoimien työpaikkojen määrä ei noussut lähellekään työttömien määrää. Vuonna 1990 oli käytännössä täystyöllisyys, mutta silti työttömiä oli neljä jokaista avointa työpaikkaa kohden. Joissain hyvin voimakkaasti siirtotyöläisiin nojaavissa maissa kuten Qatarissa on ehkä mahdollista, että avoimia työpaikkoja olisi yhtä paljon tai enemmän kuin työttömiä, mutta missään Suomen kanssa vertailukelpoisessa maassa ei tietääkseni koskaan ole oltu lähelläkään tällaista tilannetta.
Minusta tässä ja muualla esitetyt väitteet siitä, että avointen työpaikkojen määrällä ei ole mitään väliä kun niitä joka tapauksessa on niin vähän suhteessa työttömien määrään ovat ihan käsittämättömiä ja kertovat mielestäni siitä, ettei kirjoittaja tunne työllisyystilastoja kovin hyvin. Avointen työpaikkojen määrää pidetään yleisesti varsin käyttökelpoisena työmarkkinaindikaattorina ja niiden määrän suhteuttaminen työttömien työnhakijoiden määrään on niin peruskauraa työmarkkinoiden analysoinnissa, että tarkoitusta varten on kehitetty jopa kokonaan oma kuviotyyppinsä, kuten ylempänä on todettu.
Ymmärrän kritiikin laatimaani kuviota kohtaan, mutta nyt tässä ollaan jo heittämässä romukoppaan yleisesti käytettyjä työmarkkinatilastojakin. Mielestäni nyt olisi hieman syytä pohtia, onko tämä ihan perusteltua.
Kun käytetään kahta käppyrää kahden akselin kuvaajassa, siinä osoitetaan näiden asioiden vertautumista toisiinsa. Eli siinä osoitetaan korrelaatiota. Jos kuitenkin skaalat ovat väärät, on myös esitys korrelaation mittakaavasta väärä. Sen vuoksi kahta eri skaalaa samasta mittayksiköstä yleensä ei käytetä.
Reaktio tähän oli niin suuri, koska tämä VVM:n johtopäätös korrelaatiosta on yhteiskunnallisesti tiukasti keskusteltu asia. Hallituspuolueiden linja on siirtää syy työttömyyden kasvusta yksilöiden kontolle, ja tämä tulkinta tukee sitä narratiivia.
Kun tämän väitteen tueksi on esitetty tätä dataa, niin silloin luonnollisesti kritiikki kohdistuu näihin perusteluihin. Ja koska dataa ei ole ”suunniteltu” käytettäväksi todistamaan tätä väitettä, niin kritiikki on paikallaan.
Jos korrelaatio on olemassa työttömyyden kasvulla ja avoimien työpaikkojen välillä, sille löytyy varmasti useita mahdollisia selityksiä. Tämä olisi varmasti rakentavampi konteksti yhteiskunnalliselle keskustelulle, mutta VVM ei ole keskustelemassa tästä. Sille löytyy ideologiset syyt.
Hei Juuso!
Kirjoitat, että kohderyhmäsi oli näille kuvaajille ”erityisesti virkamiehet, toimittajat ja muut työllisyyskysymyksiin ainakin jonkin verran perehtyneet ihmiset”. Kuka tässä tapauksessa määritteli kohderyhmän?
Turkka Loimisto: Kuvion ei ole tarkoitus esittää korrelaatiota sanan täsmällisessä merkityksessä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Korrelaatio). Siihen valittu kuviotyyppi ei sovellu. Kuitenkin, mikäli tarkoitus olisi kuvata nimenomaan korrelaatiota, korrelaation suuruuteen ei vaikuta se, ovatko muuttujan x arvot kymmeniä vai satoja tuhansia. Muutenhan saataisiin erilaisia tuloksia esimerkiksi ihmisten pituuden ja painon korrelaatiolle riippuen käytetyistä mittayksiköistä.
Arkikielessä korrelaatiolla tarkoitetaan hieman löyhemmin sitä, että kahden asian välillä on jonkinlainen suhde tai yhteys. Tällaista suhdetta kuvion oli nimenomaan tarkoitus kuvata. Kiinnostuksen kohteena oli se, että suhde on viime vuosina kehittynyt epätavalliseen suuntaan. Olennaista tässä ei ole, että toinen luku on normaalisti viisi- ja toinen kuusinumeroinen, vaan että molemmat ovat poikkeuksellisesti olleet samaan aikaan kasvussa kun ne yleensä liikkuvat vastakkaisiin suuntiin.
Marjaana: Kohderyhmää ei määritelty eksplisiittisesti, vaan se oli minun tulkintani tarkoitetusta kohderyhmästä asiakkaan kanssa käymieni keskustelujen perusteella. Useimmissa projekteissa joissa olen mukana kohderyhmä on tämän tapainen ja teen suunnitteluratkaisut sen mukaan, ellei asiakas ole erikseen toivonut laajalle yleisölle (tai vaihtoehtoisesti alan erityisasiantuntijoille) tarkoitettua ratkaisua.
Kiitos vastauksestasi! Kysyin kohderyhmää, koska olisi oletettavaa, että julkishallinnon raportit palvelisivat läpinäkyvyyttä eli olisivat ymmärrettävissä kaikille kiinnostuneille kansalaisille – eivätkä siis ainoastaan ”asiantuntijoille” tms.
Harmillista, ettei VM ole muistanut korostaa tätä seikkaa antaessaan sinulle taustatietoja, vaikka itse suuntasikin viestin twitterissä massoille.
Eri asteikkojen käyttö oli mielestäni harhaanjohtava ja Yrjösen malli selkeämpi. Se että avoimien työpaikkojen määrä näyttää Yrjösen kuvassa pysyneen lähes samana kertoo nimenomaan siitä, että niiden määrä on pysynyt samahkona vaikka työttömien määrä on vaihdellut. Se että maidossa on 1 tai 2 % rasvaa on pieni muutos, vaikka prosentuaalisesti sen muutos onkin suuri.
Se, että veressä on alkoholia 2 tai 4 promillea on pieni muutos, vaikka prosentuaalisesti muutos onkin suuri.
Älä julkaise tätä. :-) Tämä on testi, osaanko kommentoida.
Tilastokeskuksen koulutukselle tuollaisille kuvioille on naurettu vuosien ajan. Klassikko siitä kuinka dataa EI esitetä.
Toimen yleinen tapa on leikata asteikkoja alapäästä, jolloin saadaan vuoristorataa esiin. Pieleen menee. Yle teki vuosia pörssikuvaajissa rajuja kuvia olemattomasta muutoksesta.
Onko se ihan liikaa vaadittu, että graafikko ymmärtää mitä tekee ja edes hieman, päivän pari, opettelee kuvioiden tekoa?
Kaikki te jotka selittelette että ”molempien käppyröiden mittasuhteet on luettavissa kaaviosta” olette kummallisia apologistejä tälle vedätyksen katkeraa hajua lemuavalle spektaakkelille. Kukaan ammattilainen ei tee tuollaisia kaavioita ellei halua johtaa harhaan. Ei kukaan!
Arvostukseni tilastotieteilijöitä ja valtiovarainministeriötä kohtaan ei ainakaan noussut vastareaktion ja näiden selittelyjen jälkeen… Ei vaikka yksi mies ”uhrautuisikin”, ei vaikuta lopputulokseen.
Mitä nämä ”avoimet työpaikat” edes tarkoittavat?
Ovatko ne uusien työpaikkojen ilmoituksia vai täytettyjä työpaikkoja? vai mitä?
Jos ne ovat pelkästään ilmoituksia, niin sittenhän on huolestuttavaa, että kukaan ei työpaikkoja saa täytettyä.
Jos ne taas ovat firmojen uusia palkattuja, niin nimi on harhaanjohtava.
Graafeista sanoisin, että hyvin harhaanjohtavaa. Tilastollisesti on paljon merkittävämpää, että on 150 000 uutta työtöntä kuin 15000 uutta jotain.
Beveridge-kuvio on mielenkiintoinen ja hyödyllinen. Se näyttää vaikeaselkoiselta, mutta on informatiivisempi kuin käytetty graafi. Koska se näyttää vaikeaselkoiselta, huutelut eivät lähde liikkeelle ihan niin helposti. Helponnäköinen graafi tuottaa populistin käsissä kaameaa jälkeä.