Apps4Finland-kilpailutöitä

2012-10-28 linkit, , , Ei kommentteja

Töiden jättö Apps4FInland-kilpailuun loppui tänään kello 15. Vähän viime metreille meni ja sunnitteilla ollut New York Timesin puoluekokousissa pidettyjen puheiden sisältöanalyysiin pohjautuvan visualisoinnin innoittama, Suomen monipuoluejärjestelmään sovellettu versio joka käyttäisi aineistonaan Puheenvuorot-palveluun kerättyjä kansanedustajien puheenvuoroja ei valmistunut ajallaan. Tästä lienee syyttäminen paitsi viime tinkaan jätettyä aikataulua, allekirjoittaneen ruosteiseksi päässeitä koodaustaitoja. Ehkäpä teen sen joskus vielä loppuun, mutta tähän kisaan se ei nyt ehtinyt.

Ideasarjaan jätin Smithsonian-museon Michael Edsonin OKFestivalilla pitämän mainion keynote-puheenvuoron jäljiltä takaraivoon muhimaan jääneen idean siitä, miten kulttuurilaitokset, museot ja kirjastot voisivat hyödyntää joukkoistamista verkkosisältöjen linkittämisessä. Wikilinkit-nimen viiden minuutin brainstormauksen jälkeen saanut idea sai myös leiskansa ja projektikuvauksensa vain hetkeä ennen deadlineä.

Onneksi meillä oli tarjota kilpailuun myös vähän viimeistellympi satsi vuoden mittaan valmistuneita duuneja. Kisaan päätyivät Designpääkaupunkivuoden hankkeena toteutetut Ta-daa, dataa! -julisteet, viime talven Open Data Kitchenissä syntyneet  Tietosivut Helsingin kaupunginosista sekä sarja Asuntokuume-blogiin kirjoittamiani juttuja grafiikoineen: 12345. Olin lisäksi itse mukana suunnittelemassa KuntaNavigaattoria, joka on myös ehdolla visualisointisarjassa.

Kilpailutöitä voi tykkäillä Facebook-tunnuksilla, mutta varsinaiseen yleisöäänestykseen osallistutaan erilllisellä lomakkeella. Kannattaa tsekata jos haluaa olla mukana vaikuttamassa yleisöpalkinnon jakamiseen. :) Mukana kisaamassa on siis paljon muutakin kiintoisaa kuin vain meidän duunimme. Kilpailun tulokset julkistetaan 4.12. Helsingin kaupungintalolla, tilaisuuteen on vapaa pääsy ja ohjelma näyttää varsin kiintoisalta joten kannattaa ilmoittautua mukaan.


Informaatiomuotoilu tekee tiedon näkyväksi

2012-10-22 artikkelit, , , Ei kommentteja

Artikkeli on julkaistu Maanmittauslaitoksen Positio-lehdessä.

Uusi tieto omaksutaan nopeimmin visuaalisesti. 

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston näyttelyyn toteuttamamme visualisointi havainnollistaa matka-aikoja eri kulkuvälineillä kaupungin keskustassa.

Informaatiomuotoilu merkitsee tiedon esitystavan suunnittelemista mahdollisimman selkeäksi. Työvaiheisiin kuuluvat esitettävän tiedon valitseminen, järjestäminen ja esittäminen valitun kohderyhmän tarpeet ja ominaisuudet sekä käyttökontekstin huomioiden. Yleensä käsitteellä viitataan nimenomaan tiedon visuaalisen esitysasun muotoiluun, tiedon visualisointiin.

On arvioitu, että näköaisti kykenee välittämään informaatiota ympäristöstämme aivoihin peräti sata kertaa nopeammin kuin kuuloaisti. Vaikka tarkoista luvuista voidaan kiistellä, on ilmeistä että näkö on vahvin aistimme ja että uuden tiedon omaksuminen tapahtuu nopeimmin visuaalisesti. Kuvat myös muistetaan tutkimusten mukaan paremmin kuin pelkkä teksti.

Tiedon kuvallisella esittämisellä onkin erittäin pitkät perinteet. Kuvien avulla on välitetty kertomuksia ja tietoa maailmasta jo kauan ennen kirjoitusjärjestelmien keksimistä. Varhaisimmat luolamaalaukset ovat nykykäsityksen mukaan ainakin 25 000 vuotta vanhempia kuin kirjoitustaito.

Kartat tienraivaajina

Ennen kuin voidaan puhua varsinaisesti informaatiomuotoilusta, on tehtävä käsitteellinen harppaus näköhavaintoa jäljittelevistä esittävistä kuvista abstraktimpaan ilmaisuun. Erityisesti paikkatieto ja sen visualisoiminen, kartat, ovat näytelleet abstraktin kuvailmaisun kehityksessä tienraivaajan roolia.

Jonkinlaisia karttoja on tehty liki kaikissa maapallon kulttuuripiireissä, usein jo ennen kirjoitustaidon omaksumista. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan inuiiteilla oli jo kauan ennen eurooppalaisten tuloa erittäin tarkasti rantaviivan muotoa kuvaavia kaiverrettuja puupaloja, joita käytettiin karttoina.

Helsingin yliopiston kulttuurimaantieteen dosentin Allan Tiitan mukaan karttojen ja maisemamaalauksen välillä ei alkujaan ollut ratkaisevaa eroa: molemmat pyrkivät löytämään maiseman olennaisimmat piirteet ja luomaan niistä havainnollisen kokonaisesityksen. Vähitellen kartoille alkoi kuitenkin kehittyä oma abstrakti kuvailmaisunsa, joka erkani esittävien kuvien visuaalisesta kielestä.

Abstrakti visualisointi oivallettiin 1700-luvun lopulla

Kesti varsin pitkään ennen abstrakti kuvailmaisu levisi kartografian piiriä laajemmalle. Tähtitieteellisiä ilmiöitä jouduttiin käytännön syistä kuvaamaan jossain määrin abstrakteilla piirroksilla. Muutamia irrallisia varhaisia esimerkkejä tunnetaan muiltakin aloilta, mutta laajemmin abstraktien visualisointien mahdollisuudet alettiin huomata vasta 1700-luvun lopulla.

Eräänä käännekohtana voi pitää skotlantilaisen kansantaloustieteilijän William Playfairin Commercial and Political Atlas -kirjaa (1786), jossa kirjoittaja esitteli nykyisin pylväs- ja viivakuvioina tunnetut tilastografiikan peruskuviotyypit. (Playfair keksi hieman myöhemmin myös piirakkakuvion.) Tilastografiikan pohjalle ovat sittemmin rakentuneet lähes kaikki myöhemmät abstraktin tiedon visualisointikeinot kuten tieteelliset visualisoinnit sekä konseptuaalisia suhteita kuvaava käsitegrafiikka.

Grafiikka tutkimustyökaluna

Kartat toimivat tilastografiikan keksimisen jälkeenkin tienraivaajana visualisointien kehityksessä. Erityisesti temaattisen kartografian piirissä on otettu ensimmäisenä käyttöön sellaisia keinoja, joita sittemmin on hyödynnetty laajasti muissakin informaatiomuotoilun lajityypeissä. Esimerkiksi tästä käyvät vaikkapa elementtien värikoodaus ja kuvamerkkien eli piktogrammien käyttö.

Yksityiskohta Seamanin kartasta, joka julkaistiin The Medical Repository -lehdessä. Se on harmillisesti jäänyt paikkatiedon historiassa John Snow’n kuuluisan Lontoon vuoden 1854 koleraepidemian kartan varjoon. Snow’n kartta on valtavasti velkaa Seamanin tekemälle pohjatyölle.

Myös varhaisimmat tunnetut esimerkit
eksploratiivisesta grafiikan käytöstä ovat karttoja: amerikkalaisen lääkärin Valentine Seamanin 1798 tekemät kaksi karttaa, jotka kuvasivat New Yorkissa riehuneen keltakuume-epidemian aiheuttamia kuolemantapauksia ja alueen jätteenkaatopaikkoja, joita Seaman epäili taudin aiheuttajiksi. Hän toi näin ensi kertaa grafiikan viestinnällisen funktion rinnalle myös uuden tiedon etsimisen eli eksploraation.

Eksploratiivinen grafiikka onkin sittemmin muodostunut keskeiseksi tieteellisen tutkimuksen välineeksi. Sen mahdollisuuksia havainnollistaa hyvin tilastotieteilijä Francis Anscomben 1973 kehittämä ns. Anscomben kvartetti, neljä datasettiä joiden eroja on vaikea löytää matemaattisin menetelmin mutta joista visualisoituina on helposti nähtävissä niiden keskeiset ominaisuudet. Erityisesti poikkeavat havainnot (engl. outlier), jotka usein ovat seurausta mittausvirheestä, on visuaalisessa muodossa helppo huomata.

Anscomben kvartetti koostuu neljästä datasetistä, joiden useat matemaattiset ominaisuudet kuten varianssi ja lineaarinen regressio ovat identtisiä, mutta joiden erot tulevat helposti näkyviin visualisoituna.

Koska nykyisin tällaisia visualisointeja on mahdollista tuottaa täysin automaattisesti, tutkijat muodostavat kokonaiskuvan aineistostaan usein ensiksi nimenomaan visuaalisesti ja ryhtyvät vasta sen jälkeen soveltamaan tilastollisia menetelmiä sen perkaamiseen.

Tietotulvan hallintaa 

Elämme paraikaa tiedon visualisoinnin nousukautta. Kenties ilmeisin syy virinneeseen kiinnostukseen ovat teknisen kehityksen mukanaan tuomat helpommat välineet esitysten laatimiseen. Kun vielä 1980-luvun alussa yksinkertaisen sääkartan tuottaminen sanomalehteen saattoi vaatia kolmen ihmisen täysipäiväisen työpanoksen, nykyisin tarjolla on runsaasti erilaisia automaattisia työkaluja visualisointiin niin netti- kuin painokäyttöönkin.

Teknisen kehityksen myötä myös julkaisukanavat ovat monipuolistuneet. Kun aiemmin niin tieteellisellä puolella kuin lehdistössäkin julkaisualustana oli yleensä mustavalkoinen, huonolaatuinen painotuote, nykyisin verkko mahdollistaa värillisten ja vuorovaikutteisten esitysten julkaisemisen hyvin edullisesti.

Kartograph-kirjasto mahdollistaa selainpohjaisten karttasovellusten toteuttamisen huomattavasti vapaammin kuin Google Mapsin tapaiset karttapalvelut. Esimerkiksi käytettävän karttaprojektion voi valita liki 30 eri vaihtoehdosta.

Hyvänä esimerkkinä tekniikan uusista mahdollisuuksista ovat internetin karttapalvelut Google Maps tai Open Street Map, joihin on helppo liittää uusia visualisointitasoja ja tyylimuotoiluja valmiin infrastruktuurin ja kartta-aineiston päälle. Mikäli haluaa vapaammat kädet esim. karttaprojektion valitsemiseen, voi haluamansa aineistot ladata pienellä vaivalla Open Street Mapista tai Maanmittauslaitokselta omalle palvelimelleen ja ottaa niiden esittämiseen käyttöön vaikkapa avoimen lähdekoodin Kartograph-kirjaston.

Informaatiomuotoilu tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan aiemmin ehkä kuitenkin ennen kaikkea siksi, että tarvitsemme työkaluja meitä ympäröivän tietotulvan hallintaan. Ihmiskunta tuottaa tätä nykyä kahdessa vuodessa enemmän dataa kuin yhteensä koko edeltävän historian aikana. Sitä tuottavat niin tekniset laitteet kuin vaikkapa sosiaalisen median käyttäjätkin. Samaan aikaan avoimen datan aate tuo aiemmin piilossa pidettyä aineistoa kaikkien saataville.

Hakukoneet ja muut tekniset ratkaisut auttavat datatulvan hallitsemiseen, mutta ainakin vielä toistaiseksi sen valjastamiseen hyötykäyttöön tarvitaan ihmistä ja hänen vajavaisia aistejaan. Aisteja, joista näkö on kaikkein vahvin.

Juuso Koponen ja Jonatan Hildén

Kirjoittajat ovat informaatiomuotoiluun erikoistuneita graafisia suunnittelijoita, jotka ylläpitävät Informaatiomuotoilu.fi-blogia ja opettavat mm. Aalto-yliopistossa. Artikkeli sisältää katkelmia heidän tulevasta Informaatiomuotoilu-kirjastaan.

Lähteet:

Zimmermann, Manfred 1989. The nervous system in the context of information theory. Teoksessa Schmidt, Robert F. & Thews, Gerhard (toim.), Human physiology. Berlin ym., Springer-Verlag, 166–173.
Atkinson, Robert K., Levin, Joel R., Kiewra, Kenneth A., Meyers, Tom, Kim, Sung-Il, Atkinson, Laura Ann, Renandya, Willy A. & Hwang, Yooyeun 1999. Matrix and mnemonic text-processing adjuncts: comparing and combining their components. Journal of Educational Psychology 91:2, 342–357
Holmes, Nigel 1991. Pictorial maps. New York, Watson-Guptill Publications.
Tiitta, Allan 1999.  Suomen karttakuvan kehitys. Tieteessä tapahtuu 17:4, 16–23.
Koch, Tom 2012. Knowing its place: mapping as medical investigation. The Lancet 379:9819, 887–888.
Sanomalehtigrafiikan työmenetelmien kehityksestä ks. esim. Järvi, Outi 2006. ”Informatiivinen graafi premillä” – Johdatusta sanomalehtigrafiikan kielioppiin. Vaasan yliopisto, kielitiede. Väitöskirja.
Lohr, Steve 2012. The Age of Big Data. The New York Times 11.2.2012


Informaatiomuotoilu Twitterissä

2012-10-19 linkit, Ei kommentteja

Vaikka jo kukausi sitten muuta lupailtiin, ei kiire ole helpottanut emmekä ole ehtineet blogia juurikaan päivittelemään. Tästä syvimmät pahoittelut. Vähemmän hektisiä aikoja odotellessa päätimme ensihätään pistää pystyyn Twitter-tilin, jos vaikka sitä tulisi päivitettyä vähän matalammalla kynnyksellä eli useammin.

Tunnarina on @infomuotoilu ja päivityskielenä ainakin alkuun pitkälti englanti. Että ei muuta kuin seuraamaan!


Suomen Kuvalehti, vaihtuvat asteikot ja graafisen journalismin työprosessi

2012-09-19 linkit, , , , 2 kommenttia

Tieto Näkyväksi -seminaari on vihdoin paketissa, joten nyt meilläkin on taas aikaa tarttua muihin päivänpolttaviin aiheisiin. (Myös kattava raportti seminaarista on tulossa, mutta sen koostamiseen menee pieni tovi.) Ja mikäpä sen luontevampi aihe kuin toisten tekemisten kritisoiminen! :)

* * *

Ainakin Katleena Kortesuo ja Timo Suvanto ovat blogeissaan kirjoittaneet Suomen Kuvalehden julkaisemasta grafiikasta, jonka perusteella eri puolueiden kannattajilla näkyy olevan hurjat näkemyserot eri kysymysten tärkeydestä kuntavaaleissa:

Jokaisen kuvion taustalla on samanlainen hilaviivoitus, joka antaa ymmärtää, että ne hyödyntäisivät samaa asteikkoa. Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, että eri kysymysten visualisoinnissa on käytetty eri mittakaavaa!

Pyöräytin kuvion nopeasti Photoshopissa ja siirsin grafiikan sellaiseen muotoon, että siinä käytetään johdonmukaisesti samaa asteikkoa. Pahoittelen hieman rosoista jälkeä:

Suurin ongelma SK:n alkuperäisessä grafiikassa ei mielestäni ole erojen liioittelu, vaan että todellinen tarina jää kertomatta. Kun kyse ei ole määrä- vaan välimatka-asteikosta, ei asteikon katkaisu sinänsä ole välttämättä suurikaan synti. Todellinen ongelma on pikemminkin, ettei kuvio kerro oikeastaan yhtään mitään koska eri asteikkojen käytön vuoksi vertailtavuus puuttuu. Esimerkiksi terveyspalvelut näyttäisivät olevan melko lailla kaikkien mielestä tärkeä kysymys vaaleissa, kun taas hallituksen linja eurokriisissä ja kuntaliitokset ovat kysymyksiä, joiden tärkeydestä on isoja näkemyseroja eri puolueiden kannattajien välillä. Tämä ei kuitenkaan ilmene alkuperäisestä grafiikasta kuin numeroarvoja katsomalla, jolloin sen voisi aivan hyvin korvata tekstillä tai taulukolla ilman että selitysvoima vähenisi lainkaan.

Ylipäänsä kuvio olisi huomattavasti kiinnostavampi, jos se näyttäisi muutakin kuin vain ääripäät. Kuvioon mahtuisivat helposti esimerkiksi kaikkien puolueiden kannattajien vastaukset sekä niiden keskiarvo. SK:n kunniaksi todettakoon, että lehti on julkaissut alkuperäisen kyselyn tulokset avoimena datana, joten kiinnostuneet voivat halutessaan tehdä parempaa grafiikkaa aiheesta. Timo Suvannon blogista löytyykin joitain kuvioita jotka avaavat mm. vastausten keskihajontaa.

* * *

Itse artikkelissa kyselyn tuloksia on käsitelty ihan fiksusti. Voi vain arvailla, miksi grafiikan kohdalla tällainen lapsus on kuitenkin päässyt tapahtumaan. Oma veikkaukseni on, että SK:n toimituksessa noudatetaan perinteistä ja valitettavan yleistä työnjakoa jossa toimitus ja graafikot elävät omissa bunkkereissaan. Graafikot eivät tässä mallissa ole osa toimitusta vaan ”resurssi” joka vain toteuttaa toimeksiantoja ottamatta kantaa sisältöön.

Asiaa 1990-luvun alussa tutkinut tanskalainen Ole Munk havaitsi, että tämä oli selvästi yleisin toimintatapa uutisgrafiikan tuotannossa sanomalehdissä. Kauimpana ”resurssimallista” oli The New York Times, joka ei-niin-yllättäen onkin mm. vuodesta toiseen siivonnut palkintopöydät alan kilpailuissa. Munk päätyykin tutkimuksensa johtopäätösosiossa suosittelemaan, että graafikot pitäisi organisaatiossa sijoittaa toimituksiin, tai ainakin fyysisesti sellaiseen paikkaan että he ovat konkreettisesti läsnä sisällöntuotannosta vastaavassa työyhteisössä. Lyhyesti sanoen graafisiin journalisteihin tulisi suhtautua kuten muihinkin journalisteihin, ei tilausten toteuttajina vaan tasaveroisena osana toimituskuntaa.

Korostan, että en tiedä miten työt Suomen Kuvalehdessä todellisuudessa on organisoitu. Lehden kustantaja on kuitenkin ilmaissut oman, varsin raadollisen näkemyksensä, joka tukee edellä mainittua oletusta: ”graafinen suunnittelu [on] lehdenteossa valmistusprosessin esivaihetta, ja –– voidaan ulkoistaa tai siirtää sisäiseen matriisiin.” Jos graafikot toimivat toimituksesta irrallaan ja toimeksiannot ovat tasoa ”tee tästä jotain kivan näköistä”, niin sitä yleensä saa mitä tilaakin: sivuntäytettä, joka ei palvele tiedonvälitystä juuri mitenkään.

Niin kauan kuin uutisgrafiikkaan suhtaudutaan vain taittopalana eikä journalistisena sisältönä jota koskevat samat laatuvaatimukset, sama huolellisuus faktojen tarkistamisessa ja samat eettiset periaatteet kuin muutakin lehden, televisio-ohjelman tai nettisivun sisältöä, tällaisia floppeja tullaan vastakin näkemään.


Tieto Näkyväksi on loppuunmyyty!

2012-09-14 tapahtumat, Ei kommentteja

Ensi maanantain Tieto Näkyväksi -seminaarin suosio yllätti meidät täysin! Koko 650 lipun kapasiteetti on käytännössä loppuunmyyty. Jos olet tulossa seminaariin, kannattaa lukea mm. lounasjärjestelyistä tapahtuman omilta sivuilta. Samassa postauksessa tietoa myös videostreamista ja vihoviimeisestä mahdollisuudesta saada lippu jos sinulla on OKFestival-viikkopassi. Nähdään maanantaina!


Potilastietojärjestelmähankkeen kustannusten mittakaava

2012-09-10 grafiikka, , , 14 kommenttia

Informaatiomuotoilu.fi tuo oman panoksensa sosiaalisessa mediassa viime päivinä kuumana käyneeseen keskusteluun Suomeen hankittavaksi suunnitellusta potilastietojärjestelmästä. Hankkeeseen liittyy paljonkin erilaisia merkittäviä kysymyksiä, joita esimerkiksi helsinkiläinen kunnallisvaaliehdokas Otso Kivekäs on tuonut esiin blogissaan. (Full disclosure: olen itse mukana Otson kunnallisvaalikampanjan tukiryhmässä.) Me keskitymme niistä kuitenkin vain yhteen eli hankkeen arvioituihin välittömiin kustannuksiin.

Konsulttiyhtiö Accenturen Sitralle laatimassa selvityksessä on arvioitu, että hankinnan kokonaisarvo olisi 1,2–1,8 miljardia euroa jos ja kun järjestelmä otettaisiin käyttöön kaikissa Suomen sairaanhoitopiireissä. Tämä on valtava summa. Esimerkiksi Kirsi Louhelainen, myös kunnallisvaaliehdokas (Espoossa), vertasi summaa NASA:n avaruussukkulaohjelman tietojärjestelmän kustannuksiin. Esa Heiskanen vuorostaan laski, että 1,8 miljardilla saisi suomalaisilta it-yrityksiltä hankittua työtä noin 14 000 henkilötyövuoden verran. Esimerkiksi Microsoftin Windows 7 -käyttöjärjestelmää oli kehittämässä joidenkin arvioiden mukaan 2 000 ohjelmoijaa noin kolmen vuoden verran. Vaikka ohjelmistoprojekteissa työvoiman lisääminen ei takaa parempia tuloksia vaan usein päinvastoin, antaa jotain käsitystä hankkeen kaavaillusta mittakaavasta että siihen ollaan potentiaalisesti investoimassa enemmän työtä kuin kokonaisen käyttöjärjestelmän kehittämiseen.

Helpoiten mittakaavan hahmottaa kuitenkin visuaalisesti. Seuraavassa potilastietojärjestelmän ennustettu 1,2–1,8 miljardin kokonaiskustannus on suhteutettu muutamiin poliittisessa keskustelussa intohimoja herättäneisiin valtion ja pk-seudun kuntien menoeriin.

Jos suunniteltu hanke onnistuu kaikissa tavoitteissaan, 1,8 miljardin investointi on toki hyvin perusteltu. Mm. valtiontalouden tarkastusvirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, että käyttäjäystävällisemmät ohjelmistot toisivat mittavia säästöjä terveydenhuoltoon. Mutta kuinka todennäköistä on, että hanke todella onnistuu kaikissa tavoitteissaan? Ainakaan se ei ole itsestäänselvää. Toisessa vaakakupissa on se riski, että hanke voi myös epäonnistua todella pahasti, myös taloudellisesti.

Jos katsotaan muutamia otsikoissa olleita julkishallinnon it-hankkeita, ei vaikuta kovinkaan tavattomalta että alkuperäiset kustannusarviot ovat osoittautuneet melko optimistisiksi:

Hanke Alkup. kust.arvio Viimeisin kust.arvio Ylitys
Valtionhallinnon dokumentinhallinta ja arkistointi -hanke (VALDA) 5,5 milj. € 9 milj. € 64 % Lähde 1, 2
Ulosoton tietojärjestelmähanke 6 milj. € 16 milj. € 167 % Lähde
Sähköinen kuljettajarekisteri 20 milj. € 100 milj. € 400 % Lähde
Puolustusvoimien atk-, tulostus- ja kopiointjärjestelmien ulkoistaminen 14 milj. € 72 milj. € 414 % Lähde
Kansallinen tietoarkisto ja sähköinen resepti (KANTA) 20 milj. € 450 milj. € 2 150 % Lähde

Rehellisyyden nimissä on todettava, että tähän listaan on tietysti poimittu vain pahimpia epäonnistumisia. Mainiosti onnistuneista hankinnoista ei revitä samanlaisia otsikoita. Silti, worst case -skenaarionkin mahdollisuus ansaitsee osakseen hieman pohdintaa. Näiden viiden VTV:n moittiman hankkeen keskimääräinen kustannusten ylitys oli uskomattomat 639 %. Lisäksi pitää huomioida, että luvuissa ei ole mukana kuin suorat lisäkustannukset, ei viivästymisestä ja huonolaatuisesta lopputuloksesta johtuvia välillisiä kustannuksia. Esimerkiksi VALDA-järjestelmä ajettiin lopulta kokonaan alas eli siihen käytetyt 9 miljoonaa olivat kokonaan hukkaan heitettyä rahaa.

On tietysti pelkkää spekulointia ja kauhuskenaarioiden maalailua väittää, että uuden potilastietojärjestelmän kustannukset, edes välilliset kustannukset huomioiden karkaisivat näin pahasti käsistä. Mutta ajatusleikkinä, entä jos järjestelmän hankinta todella menisi yhtä pahasti puihin kuin yllä kuvatut hankkeet ja ylittäisi budjetin tuolla 639 prosentilla? Silloin kokonaiskustannus olisi 13,3 miljardia euroa ja vertailukohtia pitäisi hakea jo varsin hurjasta suuruusluokasta:

Korostan, että yllä oleva kuva ei ole tarkoitettu realistiseksi arvioksi siitä, miten voi käydä jos tähän hankintaan lähdetään. On silti hyvä muistaa, miten monia pahoja epäonnistumisia julkisen sektorin it-hankinnoissa on tehty ja että jos nyt pohdittavana oleva projekti menee yhtä pahasti kiville, hintalappu on aivan mieletön.

Kun puhutaan näin suurista asioista, tarvittaisiin syvällisempää julkista keskustelua hankinnasta ja sen toteutustavasta kuin mitä tähän asti on nähty. Ei ole oikein, että miljardiluokan hankintaa joka määrittelee suomalaisen terveydenhoidon toimintaedellytyksiä vuosiksi eteenpäin viedään eteenpäin kulissien takana ja luottamushenkilöiden oletetaan toimivan kumileimasimena joka ei kyseenalaista tehtyjä päätöksiä. Toivon vilpittömästi, että Helsingin terveyslautakunta huomisessa kokouksessaan palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi ja siitä käydään se julkinen keskustelu jonka tämän mittakaavan hankinta vaatisi.

______________________________

Lisäys 10.9.2012 

Meiltä on aiheellisesti kysytty, miksi käytämme yllä olevissa kuvioissa pinta-aloja kuvaamaan summia pituuden, siis tavallisen pylväskuvion sijaan. Onhan alalla yleisesti tunnettu fakta, että ihmiset ovat huomattavasti parempia havaitsemaan eroja pituudessa kuin pinta-alassa. Pinta-alaerot yleensä aliarvioidaan varsin reippaasti. Alla ensimmäisen laatikkokuvion tiedot myös perinteisen pylväskuvion muodossa:

Tämä kuvio antaa pienen vihjeen siitä, miksi tällä kertaa päädyimme käyttämään laatikoita pylväiden sijaan. Ennen kaikkea kyse on tilankäytöstä: nimiöt ovat niin pitkiä, että pylväskuviona esitettynä tärkein asia eli elementtien koot ei saa ansaitsemaansa visuaalista painoarvoa. Ja vaikka valittu esitystapa hieman ”vähätteleekin” kokoeroa vertailukohtiin, potilastietojärjestelmän hinta-arvio on niin poskettoman suuri että kuvion viesti tulee selväksi joka tapauksessa.

Kriitiikki on silti perusteltua. Taisimme itse sortua hieman siihen, mistä olemme usein muita kritisoineet: esitystavan näyttävyyden korostamiseen tiedonvälityksellisten kriteerien sijaan.


Tieto Näkyväksi -seminaarin koko ohjelmisto ja aikataulu julkistettu

2012-08-30 tapahtumat, , , , , , , Ei kommentteja

Saimme vihdoin valmiiksi Tieto Näkyväksi -seminaarin ohjelmiston ja tarkan aikataulun. Uusia puhujia ovat kuvataiteilija Terike Haapoja sekä informaatiomuotoilija/tutkija Stefania Passera ja juristi/tutkija Helena Haapio. Jos ei vielä ole lippua niin nyt viimeistään kannattaa hankkia! :)


Lapsiperheiden kantakaupunki – vai väärin laadittu koropleettikartta?

2012-08-30 artikkelit, , , , 9 kommenttia

Helsinkiläinen kunnallispoliitikko Mikko Särelä on laatinut jonkin verran huomiota sosiaalisessa mediassa keränneen kartan joka näyttää, kuinka paljon lapsia neliökilometrillä Helsingin eri osissa asuu. On ihan totta, että lasten osuus kantakaupungissa on ollut kasvamaan päin; alle kouluikäisistä helsinkiläislapsista asuu nykyisin kantakaupungissa vajaan viidenneksen isompi prosenttiosuus kuin vuonna 1992. Harmi kyllä, Särelän kartta ei paljasta tätä kunnallispolitiikan kannalta varsin merkittävää seikkaa vaan tulee kertoneeksi lähinnä Helsingin eri osa-alueiden asukastiheyden.

On vanha informaatiomuotoilun nyrkkisääntö, että koropleettikartalla ei pitäisi kuvata absoluuttisia vaan ainoastaan suhteellisia lukuja. Miksi näin? Otetaanpa käytännön esimerkiksi tämä Helsingin seudun kuntia kuvaava kartta:

(Kiitos, kiitos, kyllä tällä komistuksella vielä joku design-palkinto voitetaan!)

Yllä oleva kartta kuvaa HSL:n julkaisusta Liikkumistottumukset Helsingin seudun työssäkäyntialueella vuonna 2008 löytyvää tietoa siitä, kuinka paljon ”pääasillisia autonkäyttäjiä”* alueen eri kunnissa on, neliökilometrille laskettuna. Ja kas vain! Helsingin kantakaupungissa on 1 745 pääasiallista autonkäyttäjää neliökilometrillä kun taas esimerkiksi Vihdissä heitä on vain 25/km².

Voidaanko siis päätellä, että Helsingin kantakaupungissa suurin osa ihmisistä liikkuu omalla autolla ja Vihdissä ei? No ei voida. Pääasiallisten autonkäyttäjien osuus on kantakaupungissa vertailun pienin (37 %) ja Vihdissä puolestaan suurin (68 %). Kartta näyttää käytännössä vain sen, että Helsingin kantakaupungissa asutaan tihemmin kuin Vihdissä.

Koropleettikartta on hyvin herkkä aluejaolle. Jako on harvoin sellainen että eri alueet, olivat ne nyt sitten kuntia kuten esimerkkikartassani, suurpiirejä kuten Särelän kartassa tai jotain muita, olisivat asukasluvultaan ja -tiheydeltään vertailukelpoisia. Niinpä näytettäessä absoluuttisia lukuja, tullaan yleensä kuvanneeksi vain aluejaon ominaisuuksia. Havainnollinen esimerkki löytyy Wikipediasta, jossa sama väestötieto Bostonista on kuvattu sekä absoluuttisena henkilömääränä väestölaskentaruudukon lohkoissa että asukaslukuna eekkerillä samoissa lohkoissa:

Toki absoluuttisia lukujakin kuvaava kartta jotain paljastaa. Se, että kantakaupungissa on enemmän autoja neliökilometrillä kuin Vihdissä on ihan merkittävä tieto liikenteen suunnittelun kannalta. Mutta liikenneinsinöörit tarvitsevat paljon tarkempaa tietoa kuin mitä karkean tason teemakartta paljastaa. Tällaiset kartat palvelevat lähinnä viestinnällisiä tarpeita kun halutaan puhutella muita kuin asiantuntijoita, ja absoluuttisia lukuja esittävä koropleettikartta yleensä lähettää väärän viestin.

On totta, että lapsiperheiden palvelut kantakaupungissa eivät ole kasvaneet samaa tahtia kuin lasten osuus väestöstä ja esimerkiksi päiväkotipaikkojen saaminen on vaikeampaa kuin esikaupunkialueilla. (Poikkeuksia toki on, suuntaan ja toiseen.) Päiväkotipaikkojen pitäisi olla lähellä niiden käyttäjiä, siis lapsia, ja tässä suhteellinen osuus on vähemmän merkittävä tekijä kuin lasten absoluuttinen määrä. Mutta koropleettikartta ei ole oikea väline sen kuvaamiseen. Nyt kartta antaa sellaisen mielikuvan, että kantakaupungissa asuisi suhteellisesti – tai jopa absoluuttisesti – enemmän lapsiperheitä kuin muualla Helsingissä. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Lapsiperheitä asuu kantakaupungissa tiheämmässä kuin esikaupungeissa, mutta niin asuu likipitäen kaikkia muitakin kuviteltavissa olevia ihmisryhmiä: autoilijoita, maahanmuuttajia, työttömiä…

Kantakaupungin lapsiperheet – ryhmä johon kuuluu paljon omiakin ystäviäni ja tuttaviani – ja heidän alimitoitetut palvelunsa ansaitsevat kyllä huomiota näin kunnallisvaalien alla käytävässä julkisessa keskustelussa. Mielestäni Särelä on aivan oikeilla jäljillä nostaessaan teeman esiin, mutta informaatiomuotoilun ammattilaisena täytyy todeta että valittu työkalu ei sovi sen datan esittämiseen, johon sitä nyt on käytetty. Jos koropleettikarttaa haluaa käyttää, sillä voisi kuvata vaikkapa tarjolla olevien päivähoitopaikkojen suhdetta lasten määrään. Jos haluaa näyttää pelkästään lasten absoluuttisen määrän, mielenkiintoisempi olisi vaikkapa aikasarja joka näyttää miten määrä on kehittynyt. Kenties asia on kuitenkin luonteeltaan sellainen, että sen ydin tulee paremmin esiin tekstin kuin grafiikan muodossa.

____

*) Tämän käsitteen tarkempi määritelmä löytyy raportin sivulta 44. Olisin mieluummin näyttänyt henkilöautojen määrän kunnissa, mutta siitä en valitettavasti nopealla googletuksella löytänyt tietoa, joten tämä hieman monimutkainen tilastointimääritelmä saa toimia tämän demonstraation tarpeisiin likiarvona sille.


OKFestivalin koko ohjelma julkistettu

2012-08-28 tapahtumat, , , , , Ei kommentteja

Helsingissä 17.–22.9. järjestettävä maailman suurin avoimen datan tapahtuma OKFestival on viimein julkistanut koko ohjelmistonsa. Kiinnostavaa on vaikka kuinka paljon, mutta jos nyt muutama erityinen tärppi nostetaan tiedon visualisoinnista kiinnostuneille, niitä ovat tietenkin Informaatiomuotoilu.fi:n järjestämä Tieto Näkyväksi -seminaari maanantaina 17.9., Datajournalism/Datavisualization topic streamin ohjelmisto (pääosin tiistaina 18.9.), Hans Roslingin keynote-puheenvuoro torstaina 20.9. ja Helsingin Sanomien HSOpen-työpaja perjantaina 21.9.

Kannattaa tsekata koko ohjelmisto ja hankkia lippu pikimmiten, toistaiseksi niitä on vielä jäljellä, mutta ei loputtomiin. :) Lippuja voi ostaa päiväkohtaisesti tai koko viikoksi ja tarjontaan nähden ne ovat hyvinkin kohtuuhintaisia. Osa sessioista vaatii erillisen ennakkoilmoittautumisen (esim. HSOpenin ilmoittautumislomake on täällä) eivätkä kaikki halukkaat välttämättä mahdu mukaan vaikka festivaalilippu olisikin plakkarissa. Tämä kannattaa tarkistaa sessiokohtaisesti tapahtuman nettisivuilta. Tieto Näkyväksi -seminaariinhan pitää hankkia kokonaan erillinen lippu, joskin pieni erä seminaarilippuja tulee jossain välissä nopeat syövät hitaat -periaatteella jakoon myös viikon festaripassin hankkineille.

Nähdään Arabianrannassa!

PS. Tulkaa ihmeessä nykäisemään hihasta tapahtuman aikana, olen ainakin maanantaina ja tiistaina paikalla koko päivän ja vaihdan mielelläni ajatuksia blogin lukijoiden kanssa. Lisäksi teen myös vähän dj-hommia useampanakin päivänä tapahtuman yhteydessä… ;)


Tieto Näkyväksi -seminaarin ohjelmisto täydentyy

2012-08-21 tapahtumat, , , , , , , Ei kommentteja

Pahoittelut blogin hiljaiselosta viimeisen kuukauden ajan. Meillä on ollut kädet täynnä Tieto Näkyväksi -seminaarin järjestelyiden ja muutaman muun kiinnostavan projektin kanssa. Koitamme aktivoitua blogin päivitystenkin suhteen, mutta on tuo raataminen seminaarijärjestelyjen parissakin myös kantanut hedelmää. :) Nyt ollaan vihdoin siinä pisteessä, että voimme julkistaa liudan uusia puhujia seminaariin.

Uusia puhujia ovat selkoviestinnän tuntija Rob Waller, IBM:n visualisointitutkija Yannick Assogba sekä datajournalisti Farida Vis. Seminaarin avajaissanat on lupautunut lausumaan Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila. Vielä pari kotimaista puhujaa lisää julkistetaan ensi viikolla ja sitten seminaarin ohjelma alkaakin olla valmis.

Saimme muuten Facebook-sivunkin tehtyä tapahtumalle, klikatkaa ihmeessä itsenne mukaan jos olette osallistumassa. :) Ja jos vielä ei ole lippua hankittuna, niin niitähän saa edelleen. Normaalihinta 50 €, puoleen hintaan Aallon henkilöstölle ja Grafian jäsenille. Opiskelijat pääsevät ilmaiseksi, kunhan muistavat rekisteröityä tapahtumaan tuolta etukäteen.