Apps4Finland-kisan tuloksista

2012-12-05 artikkelit, , Yksi kommentti

Eilen julkistettiin vihdoin tämänvuotisen Apps4Finland-kilpailun voittajat. Koko kisan epävirallisen pääpalkinnon eli sovellussarjan ykkössijan nappasi odotetusti näkövammaisille suunnattu paikannuspalvelu BlindSquare, suurimman määrän palkintoja (3 kpl) voitti suunnistusharrastajille maastokarttoja automaattisesti tuottava Karttapullautin.

Informaatiomuotoilu.fi-porukalla oli visualisointisarjan finaalissa mukana peräti kolme työtä: designpääkaupunkivuoden ulkomainoskampanjaan toteutetut Ta-daa, dataa! -julisteet, Asuntokuume-blogiin toteuttamani datajournalistinen artikkeli Omistusasuminen kannattaa aina, jos on aikaa odottaa sekä yhteistyössä FloAppsin kanssa Kuntaliitolle toteuttamani KuntaNavigaattori-eksploraatiotyökalu. Visualisointisarjassa ei tällä kertaa palkintosijoille ylletty, mutta toinen Asuntokuumeelle laatimani artikkeli, Katso kartta: Täältä löytyy edullisin koti urbaanille lapsiperheelle voitti Helsingin kaupungin tilastodatan erikoispalkinnon vaikkei päässytkään visualisointisarjassa finalistien joukkoon.

Erikoispalkinto tuli itselleni hienoisena yllätyksenä. Helsinki on suomalaisten kuntien joukossa ollut selkeä edelläkävijä tilastotietojen tuottamisessa ja niiden avaamisessa vapaasti käyttöön, niin Helsinki Region Infoshare -palvelunAluesarjat.fi-palvelun kuin kaupungin tietokeskuksen omien julkaisukanavien kautta. Kokemukseni mukaan tietokeskuksen henkilökunta suhtautuu todella ystävällisesti myös suoraan heiltä tilastotietoja kyseleviin wannabe-datajournalisteihin. Helsingin kaupunkia koskevaa laadukasta tilastotietoa on siis todella runsaasti helposti saatavilla ja niinpä olisin kuvitellut että sitä hyödyntäviä töitäkin olisi kisassa ollut enemmän. Mutta en valita! :)

Sen sijaan pikkuisen haluaisin purnata visualisointisarjan palkinnoista. Asiaan vaikuttaa tietysti hieman sekin ettei palkintoa sattunut omalle kohdalle, mutta väittäisin että kevyttä rakentavaa kritiikkiä voisi perustellusti antaa riippumatta siitä oliko kisassa omia töitä mukana vai ei.

Sarjan voittaja, Ilmanlaadun mukaan vaihtuva kännykän taustaväri on yksinkertaisuudessaan nerokas, ”miksen keksinyt tätä itse” -reaktion aiheuttaja ja ehdottomasti palkintonsa ansainnut. Siitä ei sen enempää. Kaksi muuta palkintoa menivät HS.fi:ssä julkaistuille visualisoinneille: Hesarin työryhmän koostamalle Kuntavaaliehdokkaiden mielipiteiden arvokartalle ja Jaakko Salosen Sidonnaisuuskytkökset Käypä Hoito -suosituksissa -grafiikalle.

HS on ollut datajournalismin edelläkävijä Suomessa ja olisi ollut suorastaan skandaali jos se ei olisi palkintoa sarjassa voittanut. (Nimestään huolimatta visualisointisarja on samalla myös datajournalismisarja. Nimenmuutos esimerkiksi muotoon ”visualisointi- ja datajournalismisarja” voisi muuten olla harkitsemisen arvoinen.) Kuntavaaliehdokkaiden mielipiteiden arvokartta on varsin kelvollinen kokonaisuus, vaikka tosin kuten Osmo Soininvaara huomauttaa grafiikan yhteydessä julkaistussa artikkelissa, vaalikoneen kysymyksiä on kuitenkin aika pieni määrä joten tuloksiin yksittäisten ehdokkaiden kohdalla kannattaa suhtautua varauksella. Puoluetasolla grafiikan antama kokonaiskuva lienee oikea.

Sidonnaisuuskytköksiä kuvaava grafiikka on kinkkisempi tapaus. Siihen pohajutuva, HS:n painetussa lehdessä julkaisema artikkelikokonaisuus samasta aiheesta on arvokasta datajournalismia, mutta pelkkä visualisointi itsessään on mielestäni epäselvä eikä kerro juuri mitään muuta kuin että sidonnaisuuksia on paljon. Kyseessä on klassinen ”karvapallo”, verkostomalli jossa on niin paljon tavaraa että metsää ei enää näe puilta. Mielestäni palkinnon olisi sidonnaisuuskytkös-karvapalloa ennemmin ansainnut vaikkapa Suomen Kuvalehden Tulvakartta.

Tietysti kun hyviä töitä on paljon, käy niin että kaikki eivät voi voittaa. Jos kilpailutöiden määrä vastaisuudessakin kasvaa, tulisi minusta harkita myös kunniamainintojen jakamista varsinaisten palkintojen lisäksi. Mutta hieman herättäisin keskustelua siitä että jos kerran kilpailussa on visualisointisarja, miksei sinänsä erinomaisen ansioituneista osaajista koostuvassa tuomaristossa ole mukana ensimmäistäkään visualisointieksperttiä?

Itseään ei ole kohteliasta ehdottaa (sitä paitsi luulenpa että haluan osallistua kisaan tulevina vuosinakin ihan kilpailijana), mutta onneksi valinnanvaraa riittää ilmankin. Potentiaalisina tuomariehdokkaina alan kovista kotimaisista tekijöistä voisi mainita esimerkiksi seuraavat: Jens Finnäs, Tuomas Siitonen, viime vuoden visualisointisarjan voittaja Lauri Vanhala, Miska Knapek, visualisoinnin lehtori Markku Reunanen, kartografian lehtori Paula Ahonen-Rainio, tilastotieteilijä Kimmo Vehkalahti, Readingin yliopiston Jasso Lamberg tai vaikkapa runsaasti jurykokemusta graafisen suunittelun kilpailuista kerännyt professori emeritus Tapio Vapaasalo.


Can election results be predicted from the voters’ musical preferences?

2012-12-02 grafiikka, , , , Ei kommentteja

The answer is probably: no. But that has not stopped me from creating this tongue-in-cheek analysis of the U.S. presidential election for Basso Magazine.

(Click on the picture to enlarge.)

Using a complicated and very unscientific method I calculated how well gigs played by artists touring the U.S. in the three months leading to the election predicted the result of each state. I scraped the concert data from Eventful.com API and cross-referenced that with the state-level election results, taking into account the margin of votes by which each state was won as well as the total number of concerts played in each state.

The index number for each artist was calculated by dividing the margin of win (in absolute votes, positive if for Obama and negative if for Romney) by total number of gigs in each state and awarding this number for all the artists who played a gig in the state. If an artist had more than one gig in a state, the second gig yielded only half of the index points, the third gig one third etc.

To feature on the final graphic the artist had to play gigs in at least ten states or states in which a total of 50 million votes or more were cast. More than one thousand artists qualified even with this limitation, so in the central part of the graphic only a select 70 artists are shown, chosen by their poplularity in Finland where the magazine is published. The final graphic was created in Nodebox and then finalized in Adobe Illustrator.

The artist who best predicted an Obama win was the reggae band Rebelution, whereas a Romney win was best predicted by a gig by the country singer Don Williams. The artist who least predicted win for either was Chris Isaak, probably best known for his 1990s hit ”Wicked Game”. The map below shows the gigs played by these three artists by state in the three months before the election.

(It should be noted that such apparent correlation is not an indication of the political preferences of the artists in question themselves. For example, a gig by Meat Loaf, who is a Romney supporter did not predict a win for Romney, whereas a gig by Weedeater did.)

What did we learn from all this? Probably not much – except I personally did learn quite a bit about data scraping! It was a fun excercise and I hope our readers know a little bit more about U.S. politics than they did before this. And just sayin’, but Nate Silver should maybe keep his eye on Rebelution and Don Williams in 2016! ;)


Kuntavaaleissa oli vain häviäjiä

2012-10-29 grafiikka, , , , 2 kommenttia

Kuntavaalien vaalistudiota katsellessa vaikutti siltä, että liki jokaisen puolueen puheenjohtaja oli sitä mieltä, että juuri hänen puolueensa selviytyi näistä vaaleista voittajana: suurin ääniosuus, eniten valtuutettuja, pienin pudotus ääniosuudessa, liikkuvaan junaan hypänneeltä uudelta puheenjohtajalta huima tulos… Käytännön politiikan teon kannalta valtuustopaikat ratkaisevat ja siinä valossa moni näistä selityksistä voi olla järkeenkäypä. Jos kuitenkin katsotaan eri puolueiden kansalaisilta saamaa mandaattia, voi todeta, ettei näissä vaaleissa ollut kuin häviäjiä.

Vaalien äänestysprosentti, 58,2 %, on aivan surkea. Puolueet paukuttelevat nyt henkseleitään kun ovat saaneet ison siivun pienestä kakusta. Mutta kun katsotaan kuinka moni äänestäjä antoi kullekin puolueelle äänensä, lopputulos on että mikään, siis mikään puolue ei onnistunut keräämään lisää äänestäjiä verrattuna sekä edellisiin kuntavaaleihin 2008 että viimeisimpiin vaaleihin, jotka olivat siis vuoden 2011 eduskuntavaalit. (Presidentinvaaleja en pidä vertailukelpoisena koska niissä puoluetaustan rooli on vähäisempi.) Perussuomalaiset paransivat kyllä äänisaalistaan viime kuntavaaleihin verrattuna, mutta eduskuntavaaleihin verrattuna puolueen äänestäjien määrä on lähes puolittunut.

Oheiseen taulukkoon ja sen lukujen pohjalta laadittuun grafiikkaan on listattu nämä madonluvut. (Luvut on painotettu kussakin vaalissa äänioikeutettujen määrän mukaan, eli tarkalleen ottaen ilmoitettu muutos on puolueen saamassa osuudessa kaikkien äänioikeutettujen äänistä, ei absoluuttisissa äänimäärissä.)

muutos 2008– muutos 2011–
Kokoomus –11,4 % –12,1 %
SDP –12,5 % –16,1 %
Perussuomalaiset +58,7 % –47,0 %
Keskusta –11,8 % –3,0 %
Vihreät –9,4 % –3,7 %
Vasemmistoliitto –13,4 % –19,4 %
RKP –4,7 % –9,6 %
Kristillisdemokraatit –15,2 % –24,1 %
Suomen Työväenpuolue –27,5 % –72,8 %
Itsenäisyyspuolue –13,8 % –60,8 %
Köyhien Asialla –47,8 % –58,8 %
Piraattipuolue –61,8 %
Vapauspuolue –99,7 %
Muutos 2011 –83,8 %
Suomen Kommunistinen Puolue –22,1 % +17,1 %
Kommunistinen Työväenpuolue –35,5 % –56,7 %
Muut ryhmät –37,4 % +83,5 %

Ainoat puolueet, joiden saama äänimäärä on laskenut alle kymmenyksellä molemmista vertailuvaaleista ovat vihreät ja rkp ja nekin vain juuri ja juuri. Eipä ole hurraamista.

Kyllä poliitikoilla on tässä iso peiliin katsomisen paikka. Koko demokraattisen järjestelmämme legitimiteetti on koetuksella, jos tällainen kehitys jatkuu.

______________________________

Lisäys 29.10.2012 

Tässä vielä painottamattomat luvut, eli siis muutokset puolueiden saamien äänten kappalemäärissä. Yleiskuva säilyy aika pitkälti samana. Keskusta ja vihreät ovat nollatuloksessa edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna ja kaikki miinusprosentit pienenevät hieman painotettuihin lukuihin verrattuna, mutta aika surkealta tulos näyttää näinkin arvioituna.

muutos 2008– muutos 2011–
Kokoomus –9,1 % –9,1 %
SDP –10,1 % –13,2 %
Perussuomalaiset +61,5 % –45,1 %
Keskusta –9,4 % +0,3 %
Vihreät –7,0 % –0,4 %
Vasemmistoliitto –11,1 % –16,6 %
RKP –2,1 % –6,5 %
Kristillisdemokraatit –12,9 % –21,5 %
Suomen Työväenpuolue –25,6 % –71,8 %
Itsenäisyyspuolue –11,5 % –59,5 %
Köyhien Asialla –46,4 % –57,5 %
Piraattipuolue –60,4 %
Vapauspuolue –99,7 %
Muutos 2011 –83,2 %
Suomen Kommunistinen Puolue –20,1 % +21,1 %
Kommunistinen Työväenpuolue –33,8 % –55,2 %
Muut ryhmät –35,7 % +88,1 %

Apps4Finland-kilpailutöitä

2012-10-28 linkit, , , Ei kommentteja

Töiden jättö Apps4FInland-kilpailuun loppui tänään kello 15. Vähän viime metreille meni ja sunnitteilla ollut New York Timesin puoluekokousissa pidettyjen puheiden sisältöanalyysiin pohjautuvan visualisoinnin innoittama, Suomen monipuoluejärjestelmään sovellettu versio joka käyttäisi aineistonaan Puheenvuorot-palveluun kerättyjä kansanedustajien puheenvuoroja ei valmistunut ajallaan. Tästä lienee syyttäminen paitsi viime tinkaan jätettyä aikataulua, allekirjoittaneen ruosteiseksi päässeitä koodaustaitoja. Ehkäpä teen sen joskus vielä loppuun, mutta tähän kisaan se ei nyt ehtinyt.

Ideasarjaan jätin Smithsonian-museon Michael Edsonin OKFestivalilla pitämän mainion keynote-puheenvuoron jäljiltä takaraivoon muhimaan jääneen idean siitä, miten kulttuurilaitokset, museot ja kirjastot voisivat hyödyntää joukkoistamista verkkosisältöjen linkittämisessä. Wikilinkit-nimen viiden minuutin brainstormauksen jälkeen saanut idea sai myös leiskansa ja projektikuvauksensa vain hetkeä ennen deadlineä.

Onneksi meillä oli tarjota kilpailuun myös vähän viimeistellympi satsi vuoden mittaan valmistuneita duuneja. Kisaan päätyivät Designpääkaupunkivuoden hankkeena toteutetut Ta-daa, dataa! -julisteet, viime talven Open Data Kitchenissä syntyneet  Tietosivut Helsingin kaupunginosista sekä sarja Asuntokuume-blogiin kirjoittamiani juttuja grafiikoineen: 12345. Olin lisäksi itse mukana suunnittelemassa KuntaNavigaattoria, joka on myös ehdolla visualisointisarjassa.

Kilpailutöitä voi tykkäillä Facebook-tunnuksilla, mutta varsinaiseen yleisöäänestykseen osallistutaan erilllisellä lomakkeella. Kannattaa tsekata jos haluaa olla mukana vaikuttamassa yleisöpalkinnon jakamiseen. :) Mukana kisaamassa on siis paljon muutakin kiintoisaa kuin vain meidän duunimme. Kilpailun tulokset julkistetaan 4.12. Helsingin kaupungintalolla, tilaisuuteen on vapaa pääsy ja ohjelma näyttää varsin kiintoisalta joten kannattaa ilmoittautua mukaan.


Informaatiomuotoilu tekee tiedon näkyväksi

2012-10-22 artikkelit, , , Ei kommentteja

Artikkeli on julkaistu Maanmittauslaitoksen Positio-lehdessä.

Uusi tieto omaksutaan nopeimmin visuaalisesti. 

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston näyttelyyn toteuttamamme visualisointi havainnollistaa matka-aikoja eri kulkuvälineillä kaupungin keskustassa.

Informaatiomuotoilu merkitsee tiedon esitystavan suunnittelemista mahdollisimman selkeäksi. Työvaiheisiin kuuluvat esitettävän tiedon valitseminen, järjestäminen ja esittäminen valitun kohderyhmän tarpeet ja ominaisuudet sekä käyttökontekstin huomioiden. Yleensä käsitteellä viitataan nimenomaan tiedon visuaalisen esitysasun muotoiluun, tiedon visualisointiin.

On arvioitu, että näköaisti kykenee välittämään informaatiota ympäristöstämme aivoihin peräti sata kertaa nopeammin kuin kuuloaisti. Vaikka tarkoista luvuista voidaan kiistellä, on ilmeistä että näkö on vahvin aistimme ja että uuden tiedon omaksuminen tapahtuu nopeimmin visuaalisesti. Kuvat myös muistetaan tutkimusten mukaan paremmin kuin pelkkä teksti.

Tiedon kuvallisella esittämisellä onkin erittäin pitkät perinteet. Kuvien avulla on välitetty kertomuksia ja tietoa maailmasta jo kauan ennen kirjoitusjärjestelmien keksimistä. Varhaisimmat luolamaalaukset ovat nykykäsityksen mukaan ainakin 25 000 vuotta vanhempia kuin kirjoitustaito.

Kartat tienraivaajina

Ennen kuin voidaan puhua varsinaisesti informaatiomuotoilusta, on tehtävä käsitteellinen harppaus näköhavaintoa jäljittelevistä esittävistä kuvista abstraktimpaan ilmaisuun. Erityisesti paikkatieto ja sen visualisoiminen, kartat, ovat näytelleet abstraktin kuvailmaisun kehityksessä tienraivaajan roolia.

Jonkinlaisia karttoja on tehty liki kaikissa maapallon kulttuuripiireissä, usein jo ennen kirjoitustaidon omaksumista. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan inuiiteilla oli jo kauan ennen eurooppalaisten tuloa erittäin tarkasti rantaviivan muotoa kuvaavia kaiverrettuja puupaloja, joita käytettiin karttoina.

Helsingin yliopiston kulttuurimaantieteen dosentin Allan Tiitan mukaan karttojen ja maisemamaalauksen välillä ei alkujaan ollut ratkaisevaa eroa: molemmat pyrkivät löytämään maiseman olennaisimmat piirteet ja luomaan niistä havainnollisen kokonaisesityksen. Vähitellen kartoille alkoi kuitenkin kehittyä oma abstrakti kuvailmaisunsa, joka erkani esittävien kuvien visuaalisesta kielestä.

Abstrakti visualisointi oivallettiin 1700-luvun lopulla

Kesti varsin pitkään ennen abstrakti kuvailmaisu levisi kartografian piiriä laajemmalle. Tähtitieteellisiä ilmiöitä jouduttiin käytännön syistä kuvaamaan jossain määrin abstrakteilla piirroksilla. Muutamia irrallisia varhaisia esimerkkejä tunnetaan muiltakin aloilta, mutta laajemmin abstraktien visualisointien mahdollisuudet alettiin huomata vasta 1700-luvun lopulla.

Eräänä käännekohtana voi pitää skotlantilaisen kansantaloustieteilijän William Playfairin Commercial and Political Atlas -kirjaa (1786), jossa kirjoittaja esitteli nykyisin pylväs- ja viivakuvioina tunnetut tilastografiikan peruskuviotyypit. (Playfair keksi hieman myöhemmin myös piirakkakuvion.) Tilastografiikan pohjalle ovat sittemmin rakentuneet lähes kaikki myöhemmät abstraktin tiedon visualisointikeinot kuten tieteelliset visualisoinnit sekä konseptuaalisia suhteita kuvaava käsitegrafiikka.

Grafiikka tutkimustyökaluna

Kartat toimivat tilastografiikan keksimisen jälkeenkin tienraivaajana visualisointien kehityksessä. Erityisesti temaattisen kartografian piirissä on otettu ensimmäisenä käyttöön sellaisia keinoja, joita sittemmin on hyödynnetty laajasti muissakin informaatiomuotoilun lajityypeissä. Esimerkiksi tästä käyvät vaikkapa elementtien värikoodaus ja kuvamerkkien eli piktogrammien käyttö.

Yksityiskohta Seamanin kartasta, joka julkaistiin The Medical Repository -lehdessä. Se on harmillisesti jäänyt paikkatiedon historiassa John Snow’n kuuluisan Lontoon vuoden 1854 koleraepidemian kartan varjoon. Snow’n kartta on valtavasti velkaa Seamanin tekemälle pohjatyölle.

Myös varhaisimmat tunnetut esimerkit
eksploratiivisesta grafiikan käytöstä ovat karttoja: amerikkalaisen lääkärin Valentine Seamanin 1798 tekemät kaksi karttaa, jotka kuvasivat New Yorkissa riehuneen keltakuume-epidemian aiheuttamia kuolemantapauksia ja alueen jätteenkaatopaikkoja, joita Seaman epäili taudin aiheuttajiksi. Hän toi näin ensi kertaa grafiikan viestinnällisen funktion rinnalle myös uuden tiedon etsimisen eli eksploraation.

Eksploratiivinen grafiikka onkin sittemmin muodostunut keskeiseksi tieteellisen tutkimuksen välineeksi. Sen mahdollisuuksia havainnollistaa hyvin tilastotieteilijä Francis Anscomben 1973 kehittämä ns. Anscomben kvartetti, neljä datasettiä joiden eroja on vaikea löytää matemaattisin menetelmin mutta joista visualisoituina on helposti nähtävissä niiden keskeiset ominaisuudet. Erityisesti poikkeavat havainnot (engl. outlier), jotka usein ovat seurausta mittausvirheestä, on visuaalisessa muodossa helppo huomata.

Anscomben kvartetti koostuu neljästä datasetistä, joiden useat matemaattiset ominaisuudet kuten varianssi ja lineaarinen regressio ovat identtisiä, mutta joiden erot tulevat helposti näkyviin visualisoituna.

Koska nykyisin tällaisia visualisointeja on mahdollista tuottaa täysin automaattisesti, tutkijat muodostavat kokonaiskuvan aineistostaan usein ensiksi nimenomaan visuaalisesti ja ryhtyvät vasta sen jälkeen soveltamaan tilastollisia menetelmiä sen perkaamiseen.

Tietotulvan hallintaa 

Elämme paraikaa tiedon visualisoinnin nousukautta. Kenties ilmeisin syy virinneeseen kiinnostukseen ovat teknisen kehityksen mukanaan tuomat helpommat välineet esitysten laatimiseen. Kun vielä 1980-luvun alussa yksinkertaisen sääkartan tuottaminen sanomalehteen saattoi vaatia kolmen ihmisen täysipäiväisen työpanoksen, nykyisin tarjolla on runsaasti erilaisia automaattisia työkaluja visualisointiin niin netti- kuin painokäyttöönkin.

Teknisen kehityksen myötä myös julkaisukanavat ovat monipuolistuneet. Kun aiemmin niin tieteellisellä puolella kuin lehdistössäkin julkaisualustana oli yleensä mustavalkoinen, huonolaatuinen painotuote, nykyisin verkko mahdollistaa värillisten ja vuorovaikutteisten esitysten julkaisemisen hyvin edullisesti.

Kartograph-kirjasto mahdollistaa selainpohjaisten karttasovellusten toteuttamisen huomattavasti vapaammin kuin Google Mapsin tapaiset karttapalvelut. Esimerkiksi käytettävän karttaprojektion voi valita liki 30 eri vaihtoehdosta.

Hyvänä esimerkkinä tekniikan uusista mahdollisuuksista ovat internetin karttapalvelut Google Maps tai Open Street Map, joihin on helppo liittää uusia visualisointitasoja ja tyylimuotoiluja valmiin infrastruktuurin ja kartta-aineiston päälle. Mikäli haluaa vapaammat kädet esim. karttaprojektion valitsemiseen, voi haluamansa aineistot ladata pienellä vaivalla Open Street Mapista tai Maanmittauslaitokselta omalle palvelimelleen ja ottaa niiden esittämiseen käyttöön vaikkapa avoimen lähdekoodin Kartograph-kirjaston.

Informaatiomuotoilu tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan aiemmin ehkä kuitenkin ennen kaikkea siksi, että tarvitsemme työkaluja meitä ympäröivän tietotulvan hallintaan. Ihmiskunta tuottaa tätä nykyä kahdessa vuodessa enemmän dataa kuin yhteensä koko edeltävän historian aikana. Sitä tuottavat niin tekniset laitteet kuin vaikkapa sosiaalisen median käyttäjätkin. Samaan aikaan avoimen datan aate tuo aiemmin piilossa pidettyä aineistoa kaikkien saataville.

Hakukoneet ja muut tekniset ratkaisut auttavat datatulvan hallitsemiseen, mutta ainakin vielä toistaiseksi sen valjastamiseen hyötykäyttöön tarvitaan ihmistä ja hänen vajavaisia aistejaan. Aisteja, joista näkö on kaikkein vahvin.

Juuso Koponen ja Jonatan Hildén

Kirjoittajat ovat informaatiomuotoiluun erikoistuneita graafisia suunnittelijoita, jotka ylläpitävät Informaatiomuotoilu.fi-blogia ja opettavat mm. Aalto-yliopistossa. Artikkeli sisältää katkelmia heidän tulevasta Informaatiomuotoilu-kirjastaan.

Lähteet:

Zimmermann, Manfred 1989. The nervous system in the context of information theory. Teoksessa Schmidt, Robert F. & Thews, Gerhard (toim.), Human physiology. Berlin ym., Springer-Verlag, 166–173.
Atkinson, Robert K., Levin, Joel R., Kiewra, Kenneth A., Meyers, Tom, Kim, Sung-Il, Atkinson, Laura Ann, Renandya, Willy A. & Hwang, Yooyeun 1999. Matrix and mnemonic text-processing adjuncts: comparing and combining their components. Journal of Educational Psychology 91:2, 342–357
Holmes, Nigel 1991. Pictorial maps. New York, Watson-Guptill Publications.
Tiitta, Allan 1999.  Suomen karttakuvan kehitys. Tieteessä tapahtuu 17:4, 16–23.
Koch, Tom 2012. Knowing its place: mapping as medical investigation. The Lancet 379:9819, 887–888.
Sanomalehtigrafiikan työmenetelmien kehityksestä ks. esim. Järvi, Outi 2006. ”Informatiivinen graafi premillä” – Johdatusta sanomalehtigrafiikan kielioppiin. Vaasan yliopisto, kielitiede. Väitöskirja.
Lohr, Steve 2012. The Age of Big Data. The New York Times 11.2.2012


Informaatiomuotoilu Twitterissä

2012-10-19 linkit, Ei kommentteja

Vaikka jo kukausi sitten muuta lupailtiin, ei kiire ole helpottanut emmekä ole ehtineet blogia juurikaan päivittelemään. Tästä syvimmät pahoittelut. Vähemmän hektisiä aikoja odotellessa päätimme ensihätään pistää pystyyn Twitter-tilin, jos vaikka sitä tulisi päivitettyä vähän matalammalla kynnyksellä eli useammin.

Tunnarina on @infomuotoilu ja päivityskielenä ainakin alkuun pitkälti englanti. Että ei muuta kuin seuraamaan!


Suomen Kuvalehti, vaihtuvat asteikot ja graafisen journalismin työprosessi

2012-09-19 linkit, , , , 2 kommenttia

Tieto Näkyväksi -seminaari on vihdoin paketissa, joten nyt meilläkin on taas aikaa tarttua muihin päivänpolttaviin aiheisiin. (Myös kattava raportti seminaarista on tulossa, mutta sen koostamiseen menee pieni tovi.) Ja mikäpä sen luontevampi aihe kuin toisten tekemisten kritisoiminen! :)

* * *

Ainakin Katleena Kortesuo ja Timo Suvanto ovat blogeissaan kirjoittaneet Suomen Kuvalehden julkaisemasta grafiikasta, jonka perusteella eri puolueiden kannattajilla näkyy olevan hurjat näkemyserot eri kysymysten tärkeydestä kuntavaaleissa:

Jokaisen kuvion taustalla on samanlainen hilaviivoitus, joka antaa ymmärtää, että ne hyödyntäisivät samaa asteikkoa. Lähempi tarkastelu paljastaa kuitenkin, että eri kysymysten visualisoinnissa on käytetty eri mittakaavaa!

Pyöräytin kuvion nopeasti Photoshopissa ja siirsin grafiikan sellaiseen muotoon, että siinä käytetään johdonmukaisesti samaa asteikkoa. Pahoittelen hieman rosoista jälkeä:

Suurin ongelma SK:n alkuperäisessä grafiikassa ei mielestäni ole erojen liioittelu, vaan että todellinen tarina jää kertomatta. Kun kyse ei ole määrä- vaan välimatka-asteikosta, ei asteikon katkaisu sinänsä ole välttämättä suurikaan synti. Todellinen ongelma on pikemminkin, ettei kuvio kerro oikeastaan yhtään mitään koska eri asteikkojen käytön vuoksi vertailtavuus puuttuu. Esimerkiksi terveyspalvelut näyttäisivät olevan melko lailla kaikkien mielestä tärkeä kysymys vaaleissa, kun taas hallituksen linja eurokriisissä ja kuntaliitokset ovat kysymyksiä, joiden tärkeydestä on isoja näkemyseroja eri puolueiden kannattajien välillä. Tämä ei kuitenkaan ilmene alkuperäisestä grafiikasta kuin numeroarvoja katsomalla, jolloin sen voisi aivan hyvin korvata tekstillä tai taulukolla ilman että selitysvoima vähenisi lainkaan.

Ylipäänsä kuvio olisi huomattavasti kiinnostavampi, jos se näyttäisi muutakin kuin vain ääripäät. Kuvioon mahtuisivat helposti esimerkiksi kaikkien puolueiden kannattajien vastaukset sekä niiden keskiarvo. SK:n kunniaksi todettakoon, että lehti on julkaissut alkuperäisen kyselyn tulokset avoimena datana, joten kiinnostuneet voivat halutessaan tehdä parempaa grafiikkaa aiheesta. Timo Suvannon blogista löytyykin joitain kuvioita jotka avaavat mm. vastausten keskihajontaa.

* * *

Itse artikkelissa kyselyn tuloksia on käsitelty ihan fiksusti. Voi vain arvailla, miksi grafiikan kohdalla tällainen lapsus on kuitenkin päässyt tapahtumaan. Oma veikkaukseni on, että SK:n toimituksessa noudatetaan perinteistä ja valitettavan yleistä työnjakoa jossa toimitus ja graafikot elävät omissa bunkkereissaan. Graafikot eivät tässä mallissa ole osa toimitusta vaan ”resurssi” joka vain toteuttaa toimeksiantoja ottamatta kantaa sisältöön.

Asiaa 1990-luvun alussa tutkinut tanskalainen Ole Munk havaitsi, että tämä oli selvästi yleisin toimintatapa uutisgrafiikan tuotannossa sanomalehdissä. Kauimpana ”resurssimallista” oli The New York Times, joka ei-niin-yllättäen onkin mm. vuodesta toiseen siivonnut palkintopöydät alan kilpailuissa. Munk päätyykin tutkimuksensa johtopäätösosiossa suosittelemaan, että graafikot pitäisi organisaatiossa sijoittaa toimituksiin, tai ainakin fyysisesti sellaiseen paikkaan että he ovat konkreettisesti läsnä sisällöntuotannosta vastaavassa työyhteisössä. Lyhyesti sanoen graafisiin journalisteihin tulisi suhtautua kuten muihinkin journalisteihin, ei tilausten toteuttajina vaan tasaveroisena osana toimituskuntaa.

Korostan, että en tiedä miten työt Suomen Kuvalehdessä todellisuudessa on organisoitu. Lehden kustantaja on kuitenkin ilmaissut oman, varsin raadollisen näkemyksensä, joka tukee edellä mainittua oletusta: ”graafinen suunnittelu [on] lehdenteossa valmistusprosessin esivaihetta, ja –– voidaan ulkoistaa tai siirtää sisäiseen matriisiin.” Jos graafikot toimivat toimituksesta irrallaan ja toimeksiannot ovat tasoa ”tee tästä jotain kivan näköistä”, niin sitä yleensä saa mitä tilaakin: sivuntäytettä, joka ei palvele tiedonvälitystä juuri mitenkään.

Niin kauan kuin uutisgrafiikkaan suhtaudutaan vain taittopalana eikä journalistisena sisältönä jota koskevat samat laatuvaatimukset, sama huolellisuus faktojen tarkistamisessa ja samat eettiset periaatteet kuin muutakin lehden, televisio-ohjelman tai nettisivun sisältöä, tällaisia floppeja tullaan vastakin näkemään.


Tieto Näkyväksi on loppuunmyyty!

2012-09-14 tapahtumat, Ei kommentteja

Ensi maanantain Tieto Näkyväksi -seminaarin suosio yllätti meidät täysin! Koko 650 lipun kapasiteetti on käytännössä loppuunmyyty. Jos olet tulossa seminaariin, kannattaa lukea mm. lounasjärjestelyistä tapahtuman omilta sivuilta. Samassa postauksessa tietoa myös videostreamista ja vihoviimeisestä mahdollisuudesta saada lippu jos sinulla on OKFestival-viikkopassi. Nähdään maanantaina!


Potilastietojärjestelmähankkeen kustannusten mittakaava

2012-09-10 grafiikka, , , 14 kommenttia

Informaatiomuotoilu.fi tuo oman panoksensa sosiaalisessa mediassa viime päivinä kuumana käyneeseen keskusteluun Suomeen hankittavaksi suunnitellusta potilastietojärjestelmästä. Hankkeeseen liittyy paljonkin erilaisia merkittäviä kysymyksiä, joita esimerkiksi helsinkiläinen kunnallisvaaliehdokas Otso Kivekäs on tuonut esiin blogissaan. (Full disclosure: olen itse mukana Otson kunnallisvaalikampanjan tukiryhmässä.) Me keskitymme niistä kuitenkin vain yhteen eli hankkeen arvioituihin välittömiin kustannuksiin.

Konsulttiyhtiö Accenturen Sitralle laatimassa selvityksessä on arvioitu, että hankinnan kokonaisarvo olisi 1,2–1,8 miljardia euroa jos ja kun järjestelmä otettaisiin käyttöön kaikissa Suomen sairaanhoitopiireissä. Tämä on valtava summa. Esimerkiksi Kirsi Louhelainen, myös kunnallisvaaliehdokas (Espoossa), vertasi summaa NASA:n avaruussukkulaohjelman tietojärjestelmän kustannuksiin. Esa Heiskanen vuorostaan laski, että 1,8 miljardilla saisi suomalaisilta it-yrityksiltä hankittua työtä noin 14 000 henkilötyövuoden verran. Esimerkiksi Microsoftin Windows 7 -käyttöjärjestelmää oli kehittämässä joidenkin arvioiden mukaan 2 000 ohjelmoijaa noin kolmen vuoden verran. Vaikka ohjelmistoprojekteissa työvoiman lisääminen ei takaa parempia tuloksia vaan usein päinvastoin, antaa jotain käsitystä hankkeen kaavaillusta mittakaavasta että siihen ollaan potentiaalisesti investoimassa enemmän työtä kuin kokonaisen käyttöjärjestelmän kehittämiseen.

Helpoiten mittakaavan hahmottaa kuitenkin visuaalisesti. Seuraavassa potilastietojärjestelmän ennustettu 1,2–1,8 miljardin kokonaiskustannus on suhteutettu muutamiin poliittisessa keskustelussa intohimoja herättäneisiin valtion ja pk-seudun kuntien menoeriin.

Jos suunniteltu hanke onnistuu kaikissa tavoitteissaan, 1,8 miljardin investointi on toki hyvin perusteltu. Mm. valtiontalouden tarkastusvirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, että käyttäjäystävällisemmät ohjelmistot toisivat mittavia säästöjä terveydenhuoltoon. Mutta kuinka todennäköistä on, että hanke todella onnistuu kaikissa tavoitteissaan? Ainakaan se ei ole itsestäänselvää. Toisessa vaakakupissa on se riski, että hanke voi myös epäonnistua todella pahasti, myös taloudellisesti.

Jos katsotaan muutamia otsikoissa olleita julkishallinnon it-hankkeita, ei vaikuta kovinkaan tavattomalta että alkuperäiset kustannusarviot ovat osoittautuneet melko optimistisiksi:

Hanke Alkup. kust.arvio Viimeisin kust.arvio Ylitys
Valtionhallinnon dokumentinhallinta ja arkistointi -hanke (VALDA) 5,5 milj. € 9 milj. € 64 % Lähde 1, 2
Ulosoton tietojärjestelmähanke 6 milj. € 16 milj. € 167 % Lähde
Sähköinen kuljettajarekisteri 20 milj. € 100 milj. € 400 % Lähde
Puolustusvoimien atk-, tulostus- ja kopiointjärjestelmien ulkoistaminen 14 milj. € 72 milj. € 414 % Lähde
Kansallinen tietoarkisto ja sähköinen resepti (KANTA) 20 milj. € 450 milj. € 2 150 % Lähde

Rehellisyyden nimissä on todettava, että tähän listaan on tietysti poimittu vain pahimpia epäonnistumisia. Mainiosti onnistuneista hankinnoista ei revitä samanlaisia otsikoita. Silti, worst case -skenaarionkin mahdollisuus ansaitsee osakseen hieman pohdintaa. Näiden viiden VTV:n moittiman hankkeen keskimääräinen kustannusten ylitys oli uskomattomat 639 %. Lisäksi pitää huomioida, että luvuissa ei ole mukana kuin suorat lisäkustannukset, ei viivästymisestä ja huonolaatuisesta lopputuloksesta johtuvia välillisiä kustannuksia. Esimerkiksi VALDA-järjestelmä ajettiin lopulta kokonaan alas eli siihen käytetyt 9 miljoonaa olivat kokonaan hukkaan heitettyä rahaa.

On tietysti pelkkää spekulointia ja kauhuskenaarioiden maalailua väittää, että uuden potilastietojärjestelmän kustannukset, edes välilliset kustannukset huomioiden karkaisivat näin pahasti käsistä. Mutta ajatusleikkinä, entä jos järjestelmän hankinta todella menisi yhtä pahasti puihin kuin yllä kuvatut hankkeet ja ylittäisi budjetin tuolla 639 prosentilla? Silloin kokonaiskustannus olisi 13,3 miljardia euroa ja vertailukohtia pitäisi hakea jo varsin hurjasta suuruusluokasta:

Korostan, että yllä oleva kuva ei ole tarkoitettu realistiseksi arvioksi siitä, miten voi käydä jos tähän hankintaan lähdetään. On silti hyvä muistaa, miten monia pahoja epäonnistumisia julkisen sektorin it-hankinnoissa on tehty ja että jos nyt pohdittavana oleva projekti menee yhtä pahasti kiville, hintalappu on aivan mieletön.

Kun puhutaan näin suurista asioista, tarvittaisiin syvällisempää julkista keskustelua hankinnasta ja sen toteutustavasta kuin mitä tähän asti on nähty. Ei ole oikein, että miljardiluokan hankintaa joka määrittelee suomalaisen terveydenhoidon toimintaedellytyksiä vuosiksi eteenpäin viedään eteenpäin kulissien takana ja luottamushenkilöiden oletetaan toimivan kumileimasimena joka ei kyseenalaista tehtyjä päätöksiä. Toivon vilpittömästi, että Helsingin terveyslautakunta huomisessa kokouksessaan palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi ja siitä käydään se julkinen keskustelu jonka tämän mittakaavan hankinta vaatisi.

______________________________

Lisäys 10.9.2012 

Meiltä on aiheellisesti kysytty, miksi käytämme yllä olevissa kuvioissa pinta-aloja kuvaamaan summia pituuden, siis tavallisen pylväskuvion sijaan. Onhan alalla yleisesti tunnettu fakta, että ihmiset ovat huomattavasti parempia havaitsemaan eroja pituudessa kuin pinta-alassa. Pinta-alaerot yleensä aliarvioidaan varsin reippaasti. Alla ensimmäisen laatikkokuvion tiedot myös perinteisen pylväskuvion muodossa:

Tämä kuvio antaa pienen vihjeen siitä, miksi tällä kertaa päädyimme käyttämään laatikoita pylväiden sijaan. Ennen kaikkea kyse on tilankäytöstä: nimiöt ovat niin pitkiä, että pylväskuviona esitettynä tärkein asia eli elementtien koot ei saa ansaitsemaansa visuaalista painoarvoa. Ja vaikka valittu esitystapa hieman ”vähätteleekin” kokoeroa vertailukohtiin, potilastietojärjestelmän hinta-arvio on niin poskettoman suuri että kuvion viesti tulee selväksi joka tapauksessa.

Kriitiikki on silti perusteltua. Taisimme itse sortua hieman siihen, mistä olemme usein muita kritisoineet: esitystavan näyttävyyden korostamiseen tiedonvälityksellisten kriteerien sijaan.


Tieto Näkyväksi -seminaarin koko ohjelmisto ja aikataulu julkistettu

2012-08-30 tapahtumat, , , , , , , Ei kommentteja

Saimme vihdoin valmiiksi Tieto Näkyväksi -seminaarin ohjelmiston ja tarkan aikataulun. Uusia puhujia ovat kuvataiteilija Terike Haapoja sekä informaatiomuotoilija/tutkija Stefania Passera ja juristi/tutkija Helena Haapio. Jos ei vielä ole lippua niin nyt viimeistään kannattaa hankkia! :)