Malofiej – infografiikan Pulitzerit

Artikkeli on julkaistu lyhennettynä Grafia-lehden numerossa 2/2013.

Infografiikan alan ykköstapahtuma on loistava tilaisuus kuulla huippuluokan puhujia ja verkostoitua, mutta itse palkintogaala kaipaisi lisää glamouria. 

Espanjan Pamplonassa jaettiin maaliskuun puolivälissä Malofiej-infografiikkakilpailun palkinnot. Koska kilpailun tuomaristo koostuu monipuolisesti alan huipputekijöistä, on  palkintojenjaon yhteydessä keksitty ryhtyä järjestämään myös seminaaria, jonka puhujina toimivat juryn jäsenet. Lopputuloksena on poikkeuksellisen kovatasoinen seminaariohjelma ja infografiikan tekijöiden kansainväliset kokoontumisajot vailla vertaa.

Ensi kertaa vuonna 1993 järjestetty tapahtuma – oman määritelmänsä mukaan ”infografiikan Pulitzer-palkinnot” – on vuosien varrella kasvanut ja monipuolistunut, mutta edelleen varsin kompaktin kokoinen. Seminaarin osallistujaluettelo mahtuu siististi muutamalle A4-arkille. Painotus on edelleen journalistisessa infografiikassa eikä Pamplonassa juuri nähdä esimerkiksi tieteellisiä visualisointeja. (Niille on omat tapahtumansa kuten USA:ssa vuosittain järjestettävä IEEE VIS.)

Seminaaripuheenvuorot tarjosivat mahdollisuuden päästä näkemään luonnosvaiheesta alkaen kuinka maailmanluokan visualisoinnit syntyvät. Eräänä yhdistävänä teemana olikin juuri huolelliseen luonnostelun merkitys niin isoissa kuin pienissäkin medioissa. Argentiinalaisen La Voz del Interior -lehden piskuinen kolmen(!) hengen grafiikkadeski tuottaa jatkuvalla syötöllä maailmanluokan tietokuvituksia, joiden pohjana on huolellista luonnostelutyötä. Juan Colombato kertoi tutkijoita ja muita asiantuntijoita haastatellessaan pyytävänsä heitä luonnostelemaan itse miten aihe heistä kannattaisi esittää.

National Geographicilla yksittäistä grafiikkaa saatetaan työstää luonnoksina puolikin vuotta. Projekteja venyttää ennen kaikkea faktojen tarkistuksen perusteellisuus. ”Moni ajattelee että National Geographicin kuvitukset ovat vain ’taiteilijan näkemyksiä’. Eivät ne ole. Pienimmätkin yksityiskohdat on tarkistettu”, kertoi Amanda Hobbs ja näytti kuvitusversioita jotka oli asiantuntijoiden kommenttien perusteella piirretty uusiksi moneen kertaan pientenkin yksityiskohtien oikeellisuuden varmistamiseksi.

Omaa elämäänsä Feltron report -”vuosikertomuksen” muotoon dokumentoiva Nicholas Felton esitteli tiedonkeruun ja sen esityskuntoon työstämisen vaiheita. Feltonin esityksessä kiinnostavaa oli uudenlainen työskentelytapa jossa lyijykynän sijaan luonnostelun välineenä on ohjelmakoodi. Muuttamalla parametreja ja kokeilemalla eri tapoja käsitellä dataa syntyy luonnosmaisia versioita joista sitten lopuksi jokin valitaan viimeisteltäväksi julkaisukuntoon.

Myös liikkuvan grafiikan tuotanto vaatii lukuisia luonnostelukierroksia storyboard-vaiheesta ensimmäisiin animointikokeiluihin. The New York Timesin Graham Roberts näytti hauskoja making of -videoita lehden nettisivuille mm. liikkeenkaappaustekniikalla toteutetuista 3d-animaatioista. Videografiikan erityisenä haasteena on, että tarjolla olevat työkalut on yleensä suunniteltu fiktioelokuvan ja pelien tarpeisiin ja niiden uutisviestimen tarpeisiin soveltaminen vaatii välillä luovaa hakkerointia.

Viimeisen seminaaripäivän lopuksi tapahtunut palkintojen julkistaminen oli lähestulkoon antikliimaksi intensiivisen ja huippukiinnostavan seminaariohjelman jälkeen. Jury luetteli kultamitalistit lyhyin perusteluin ja loput palkitut saimme lukea jaetusta tulosteesta. Ensi kertaa kilpailun historiassa Suomeenkin saatiin mitali kun Suomen Kuvalehden Hannu Kyyriäisen Kutistunut Palestiina voitti pronssia.

Palkintojen saajien julkistaminen ei tuntunut herättävän yleisössä juuri minkäänlaisia reaktioita. Keskustelin tästä myöhemmin pöytäseurueeni kanssa gaalaillallisella, jossa kultamitalien ja erikoispalkintojen voittajat saivat kunniakirjansa. Viime vuonna paikalla olleiden mukaan palkintojenjako oli silloin kuumentanut tunteet lähes tappeluksi asti. Ehkäpä juuri konfliktien välttämiseksi kultamitaleita olikin sitten jaettu tänä vuonna ennätysmäärä eikä yleisökään lähtenyt julkisesti kommentoimaan juryn valintoja.

Palkittujen töiden joukossa korostuvat urheiluaiheiset grafiikat, jotka keräsivät peräti kolmasosan kaikista kultamitaleista. Eikä ihme: esimerkiksi kisassa hyvin pärjännyt The New York Timesin olympialajeja esittelevä How to win -sarja saa vähemmänkin urheilusta kiinnostuneen innostumaan.

Tapahtuman antia pohtiessa nousee mieleen väistämättä vertailu suomalaisiin vastaaviin kilpailuihin. Omaa infografiikkakilpailuahan meillä ei tietysti ole eikä esimerkiksi Vuoden Huipuissa ole omaa sarjaa tiedon visualisoinnille. Vuoden parhaat sivut -kilpailussa infografiikkaa arvioidaan lehtien ulkonäkökilpailun puitteissa, Apps4Finlandin visualisointisarjan arviointikriteerit taas tuntuvat painottavan teknisiä ja datalähtöisiä kysymyksiä eivätkä niinkään kuvallista viestintää. Ehkä jonkun näistä kilpailuista olisi aika toteuttaa kunnollinen infografiikkasarja.

Saatiin kotimaisiin kisoihin tulevaisuudessa omaa sarjaa infografiikalle tahi ei, idea tuomariston osaamista hyödyntävästä seminaarista on mainio ja pitäisi mielestäni ehdottomasti kopioida meillekin. Malofiej voisi vuorostaan ottaa oppia esimerkiksi Vuoden Huipuista siinä miten itse palkintojenjakoon saadaan draamaa ja glamouria.

Teksti ja kuvat: Juuso Koponen

* * *

Malofiej-kilpailun palkitut

Pääpalkinto/verkko
The New York Times (USA)
Lolo Jones, cleared for takeoff
Verkkoon tehtyjen töiden parhaana palkittiin olympialajeja esittelevien verkkojuttujen How to win -sarjaan kuuluva aitajuoksua käsittelevä video.

Pääpalkinto/printti
National Geographic Magazine (USA)
An army for afterlife
Painettujen julkaisujen pääpalkinnon voitti 500-luvulta peräisin olevasta kiinalaisesta terrakotta-armeijasta kertova feature-kokonaisuus.

Paras kartta/verkko
ProPublica (USA)
Stateface-fontti
Eniten keskustelua gaalaillallisella herätti parhaan verkkokartan palkinnon myöntäminen fontille(!). Vapaasti ladattava Stateface sisältää kirjainten sijaan kaikkien Yhdysvaltain osavaltioiden ja itsehallintoalueiden ääriviivat.

Paras kartta/printti
The New York Times (USA)
Counties blue and red move to the right (verkkoversio)
Printtikarttojen pääpalkinnon voittaja analysoi piirikunnittain Yhdysvaltain presidentinvaalien tulosta uudenlaisella tavalla.

Kultamitalien voittajat:

The New York Times (USA) •••••••
National Geographic Magazine (USA) ••••
El Correo (Espanja) ••
In Graphics (Saksa) ••
South China Morning Post (Kiina) •
ElMundo.es (Espanja) •
El Telégrafo (Ecuador) •
Golden Section Graphics (Saksa) •
Prensa Libre (Guatemala) •
O Estado de S. Paulo (Brasilia): •

Yhteensä 21 kpl.
Hopeamitaleja jaettiin 52 kpl ja pronssimitaleja 74 kpl. Yhteensä kilpailuun osallistui 1 191 työtä 154 eri julkaisulta 28 eri maasta.

 Täydellinen luettelo palkituista töistä

* * *

Kilpailun tuomaristo

Puheenjohtaja: Jaime Serra, La Vanguardia (Espanja) @ja_serra
Wilson Andrews, The Washington Post (USA) @wilsonandrews
Jen Christiansen, Scientific American (USA) @ChristiansenJen
Juan Colombato, La Voz del Interior (Argentiina) @jcolombato
Nicholas Felton, Facebook (USA) @feltron
Amanda Hobbs, freelancer/National Geographic (USA) @AmandaHobbs427
Artem Koleganov, Infografika (Venäjä) @infographer_ru
Fabricio Miranda, Superinteressante (Brasilia) @FabricioMiranda
Stefanie Posavec, freelancer (USA/Iso-Britannia) @stefpos
Graham Roberts, The New York Times (USA) @Grahaphics
Frédérik Ruys, Vizualism (Alankomaat) @fruys
Jan Willem Tulp, freelancer (Alankomaat) @JanWillemTulp
Fernanda Viégas, Google (Brasilia/USA) @viegasf