Lapsiperheiden kantakaupunki – vai väärin laadittu koropleettikartta?

Helsinkiläinen kunnallispoliitikko Mikko Särelä on laatinut jonkin verran huomiota sosiaalisessa mediassa keränneen kartan joka näyttää, kuinka paljon lapsia neliökilometrillä Helsingin eri osissa asuu. On ihan totta, että lasten osuus kantakaupungissa on ollut kasvamaan päin; alle kouluikäisistä helsinkiläislapsista asuu nykyisin kantakaupungissa vajaan viidenneksen isompi prosenttiosuus kuin vuonna 1992. Harmi kyllä, Särelän kartta ei paljasta tätä kunnallispolitiikan kannalta varsin merkittävää seikkaa vaan tulee kertoneeksi lähinnä Helsingin eri osa-alueiden asukastiheyden.

On vanha informaatiomuotoilun nyrkkisääntö, että koropleettikartalla ei pitäisi kuvata absoluuttisia vaan ainoastaan suhteellisia lukuja. Miksi näin? Otetaanpa käytännön esimerkiksi tämä Helsingin seudun kuntia kuvaava kartta:

(Kiitos, kiitos, kyllä tällä komistuksella vielä joku design-palkinto voitetaan!)

Yllä oleva kartta kuvaa HSL:n julkaisusta Liikkumistottumukset Helsingin seudun työssäkäyntialueella vuonna 2008 löytyvää tietoa siitä, kuinka paljon ”pääasillisia autonkäyttäjiä”* alueen eri kunnissa on, neliökilometrille laskettuna. Ja kas vain! Helsingin kantakaupungissa on 1 745 pääasiallista autonkäyttäjää neliökilometrillä kun taas esimerkiksi Vihdissä heitä on vain 25/km².

Voidaanko siis päätellä, että Helsingin kantakaupungissa suurin osa ihmisistä liikkuu omalla autolla ja Vihdissä ei? No ei voida. Pääasiallisten autonkäyttäjien osuus on kantakaupungissa vertailun pienin (37 %) ja Vihdissä puolestaan suurin (68 %). Kartta näyttää käytännössä vain sen, että Helsingin kantakaupungissa asutaan tihemmin kuin Vihdissä.

Koropleettikartta on hyvin herkkä aluejaolle. Jako on harvoin sellainen että eri alueet, olivat ne nyt sitten kuntia kuten esimerkkikartassani, suurpiirejä kuten Särelän kartassa tai jotain muita, olisivat asukasluvultaan ja -tiheydeltään vertailukelpoisia. Niinpä näytettäessä absoluuttisia lukuja, tullaan yleensä kuvanneeksi vain aluejaon ominaisuuksia. Havainnollinen esimerkki löytyy Wikipediasta, jossa sama väestötieto Bostonista on kuvattu sekä absoluuttisena henkilömääränä väestölaskentaruudukon lohkoissa että asukaslukuna eekkerillä samoissa lohkoissa:

Toki absoluuttisia lukujakin kuvaava kartta jotain paljastaa. Se, että kantakaupungissa on enemmän autoja neliökilometrillä kuin Vihdissä on ihan merkittävä tieto liikenteen suunnittelun kannalta. Mutta liikenneinsinöörit tarvitsevat paljon tarkempaa tietoa kuin mitä karkean tason teemakartta paljastaa. Tällaiset kartat palvelevat lähinnä viestinnällisiä tarpeita kun halutaan puhutella muita kuin asiantuntijoita, ja absoluuttisia lukuja esittävä koropleettikartta yleensä lähettää väärän viestin.

On totta, että lapsiperheiden palvelut kantakaupungissa eivät ole kasvaneet samaa tahtia kuin lasten osuus väestöstä ja esimerkiksi päiväkotipaikkojen saaminen on vaikeampaa kuin esikaupunkialueilla. (Poikkeuksia toki on, suuntaan ja toiseen.) Päiväkotipaikkojen pitäisi olla lähellä niiden käyttäjiä, siis lapsia, ja tässä suhteellinen osuus on vähemmän merkittävä tekijä kuin lasten absoluuttinen määrä. Mutta koropleettikartta ei ole oikea väline sen kuvaamiseen. Nyt kartta antaa sellaisen mielikuvan, että kantakaupungissa asuisi suhteellisesti – tai jopa absoluuttisesti – enemmän lapsiperheitä kuin muualla Helsingissä. Kumpikaan ei pidä paikkaansa. Lapsiperheitä asuu kantakaupungissa tiheämmässä kuin esikaupungeissa, mutta niin asuu likipitäen kaikkia muitakin kuviteltavissa olevia ihmisryhmiä: autoilijoita, maahanmuuttajia, työttömiä…

Kantakaupungin lapsiperheet – ryhmä johon kuuluu paljon omiakin ystäviäni ja tuttaviani – ja heidän alimitoitetut palvelunsa ansaitsevat kyllä huomiota näin kunnallisvaalien alla käytävässä julkisessa keskustelussa. Mielestäni Särelä on aivan oikeilla jäljillä nostaessaan teeman esiin, mutta informaatiomuotoilun ammattilaisena täytyy todeta että valittu työkalu ei sovi sen datan esittämiseen, johon sitä nyt on käytetty. Jos koropleettikarttaa haluaa käyttää, sillä voisi kuvata vaikkapa tarjolla olevien päivähoitopaikkojen suhdetta lasten määrään. Jos haluaa näyttää pelkästään lasten absoluuttisen määrän, mielenkiintoisempi olisi vaikkapa aikasarja joka näyttää miten määrä on kehittynyt. Kenties asia on kuitenkin luonteeltaan sellainen, että sen ydin tulee paremmin esiin tekstin kuin grafiikan muodossa.

____

*) Tämän käsitteen tarkempi määritelmä löytyy raportin sivulta 44. Olisin mieluummin näyttänyt henkilöautojen määrän kunnissa, mutta siitä en valitettavasti nopealla googletuksella löytänyt tietoa, joten tämä hieman monimutkainen tilastointimääritelmä saa toimia tämän demonstraation tarpeisiin likiarvona sille.

9 vastausta artikkeliin “Lapsiperheiden kantakaupunki – vai väärin laadittu koropleettikartta?”

  1. Hei. Kiitos kirjoituksestasi. Tutkimuksen ammattilaisena sanoisin, että kritiikkisi menee jonkin verran harhaan.

    Päätin käyttää nimenomaan tuota mittaria parista syystä. Ensimmäinen on se, että en ole tietoinen yhdestäkään lapsiin liittyvästä päätöksentekoasiasta, jossa olisi hyödyllistä tietää se kuinka monta prosenttia tietyn alueen väestöstä on lapsia.

    Sen sijaan lapsien määrä tietyllä alueella on hyödyllistä informaatiota. Se on hyödyllistä informaatiota kun mietitään mihin pitäisi rakentaa lapsiperheiden palveluita ja kuinka paljon. Se on hyödyllistä informaatiota kun mietitään sitä pitääkö katuympäristössä ottaa lapset huomioon.

    Helsingissä on rakennuskelpoinen maa kortilla. Näin ollen esittämäni tiheyskartta on hyödyllistä tietoa myös kun halutaan kaavoittaa lapsiperheille sopivaa ympäristöä – tiiviiseen kaupunkiin mahtuu absoluuttisesti enemmän lapsiperheitä kuin löyhästi rakennettuun.

    Jatkan myös samalla, että autojen määrän ilmaiseminen neliökilometriä kohden on erittäin hyödyllistä, mikäli halutaan esimerkiksi näyttää se, että autoistuminen ja ruuhkat ovat ongelma nimenomaan tiiviisti rakennetussa kaupungissa.

    Kyse on siis siitä, mihin kysymyksiin haluaa vastauksen.

    Kiitos pelinavauksesta. Kyseinen kartta on alunperin julkaistu kirjoituksessani: http://www.ihmistenkaupunki.fi/2012/08/24/lasten-paikka/.

  2. Jatkan vielä yhdellä kommentilla. On yleinen (väärin)käsitys, että kantakaupungissa ei asu lapsiperheitä. Tätä käsitystä tulee vastaan niin tutkijoiden, virkamiesten kuin poliitikkojen suusta. Karttani yksi tarkoitus oli nimenomaan osoittaa, että tämä on väärinkäsitys.

  3. ”koropleettikartalla ei pitäisi kuvata absoluuttisia vaan ainoastaan suhteellisia lukuja”

    Särelän karttahan nimenomaan kuvaa suhteellisiä lukuja. Kartta kuvaa lapsien määrän neliökilometriä kohden, ei lapsiperheiden absoluuttista määrää.

    ”Nyt kartta antaa sellaisen mielikuvan, että kantakaupungissa asuisi suhteellisesti – tai jopa absoluuttisesti – enemmän lapsiperheitä kuin muualla Helsingissä. Kumpikaan ei pidä paikkaansa.”

    Pitäisikö kartan siis antaa oikea kuva lapsiperheiden absoluuttisesta määrästä? Sehän edellyttäisi absoluuttisia määriä sisältävää koropleettikarttaa.

  4. Minunkin mielestäni kritiikki osuu harhaan. Kun mietitään esimerkiksi sitä, tuleeko jonkun alueen suunnittelussa ottaa huomioon lapset, olennaista on lasten absoluuttinen määrä alueella, EI se, kuinka paljon muuta väkeä jollain alueella asuu.

    Särelän blogi tarkoitus oli osoittaa suhteellisen luvun harha ja mielestäni se, ja sen Tamperelainen ja Turkulainen jatko-osa, sen ansiokkaasti tekevätkin.

    Ja tuo autokarttahan on mainio. Jos kaikki alueet saataisiin tuolle keltaiselle, niin olisi paljon vähemmän autoilun aiheuttamia haittoja.

  5. Jatkan vielä vähän. Wikipedia-artikkelissa, johon Koponen viittaa, kirjoitetaan seuraavasti:

    ”Another common error in choropleths is the use of raw data values to represent magnitude rather than normalized values to produce a map of densities.[3] This is problematic because the eye naturally integrates over areas of the same color”

    Tämän perusteella koropleettikartalla ei pidä kuvata absoluuttisia vaan suhteellisia määriä—ja suhteellisia nimenomaan suhteessa pinta-aloihin eikä mihinkään muuhun. Vain tällä tapaa luonnollinen integrointi alan yli tuottaa mielekkään luvun: lasten absoluuttisen määrän. Jos kartassa esitettäisiin lasten määrä suhteessa koko väestöön, integroinnin tulos olis lasten määrän integraali painotettuna asukastiheyden käänteisluvulla. En keksi yhtään hyvää syytä miksi tämä luku kiinnostaisi ketään.

    Jos kartalle merkitään lasten määrä suhteessa koko väestöön, alueiden rajojen siirtely tarjoaa runsaat mahdollisuudet harhaanjohtamiseen. Jos merkitään lasten määrä suhteessa pinta-alaan, kartta näyttää suunnilleen samalta rajojen siirtelystä huolimatta, ja harhaanjohtamisen mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset.

  6. Pahoittelen myöhäistä vastausta, pääsi tässä muiden työkiireiden takia hieman bloginpito jäämään hieman paitsioon.

    On tietysti totta, että onhan per km² myös suhteellinen luku siinä missä prosenttiosuus väestöstäkin. Se ei ole kuitenkaan tässä tapauksessa kovin havainnollinen suhdeluku. Näytettäessä asioiden tiheyttä neliökilometrillä Helsingissä tullaan useimmissa tapauksissa näyttäneeksi lähinnä väestötiheys. (Toki poikkeuksiakin on, jos esimerkiksi tarkastelun kohteena ovat ihmisten sijaan vaikka luontokohteet.) Liki kaikkea mahdollista ihmiselämään liittyvää on kantakaupungissa tiheämmässä. Kantakaupungissa on neliökilometrillä enemmän lapsia, vanhuksia, työttömiä, työllisiä, köyhiä, rikkaita, suomenkielisiä, ruotsinkielisiä, vieraskielisiä, autollisia, autottomia jne. jne. kuin lähiöissä.

    Jos kartta näyttäisi lapsiperheiden osuuden kotitalouksista, näkisimme, kuinka lapsivaltaisia kaupungin eri osat ovat. Jos taas lasten määrän suhteessa päiväkoti- tai peruskoulupaikkoihin, saisi kuvan palvelutasosta. Lapsiperheiten absoluuttisen jakautumisen (asuuko lähiöissä vai keskustassa suurempi osuus Helsingin lapsiperheistä) kuvaamiseen tarvittaisiin jotain muuta esitystapaa, esimerkiksi vyöhyke- tai pistetiheyskarttaa. Koko tilastoteemakarttojen parisataavuotinen historia on pitkälti keskittynyt tällaisten laajan yleiskuvan antavien karttojen pariin, joten selvästikin ne jotakuta kiinnostavat.

    Kuten sanoin, palveluverkoston suunnittelun kannalta lasten absoluuttinen määrä alueella on tietysti olennaisempi tieto kuin tällaiset suhdeluvut, mutta ei tällä tasolla oleva kartta sovi sellaisen suunnittelun työvälineeksi. Alkuperäinen kartta antaa yleiskuvan asiasta ja se kuva on valitettavasti harhaanjohtava.

  7. Kiinnostavaa keskustelua ja hyviä aiheita! Kiitos sekä Juusolle että Mikolle hyvistä blogiteksteistä!

    Kaupunkitutkijana ja vähän kartografiaankin perehtyneenä maantieteilijänä ;-) minun on kyllä pakko puolusta Mikko Särelän karttaa. Vaikka Juuso on sinänsä oikeassa siinä, että koropleettikartta on työvälineenä parhaimmillaan silloin, kun sillä kuvataan suhteellisia osuuksia, Mikon kartat ovat hänen omassa tekstissään minusta aivan paikallaan.

    Kuten Mikko sanoo, hän halusi oikaista sen yleisen väärinkäsityksen, ettei keskusta-alueilla ja kantakaupungissa asuisi lapsia. Suhteellisia osuuksia kuvaava kartta vääristää tässä mielessä ajatteluamme. Vaikka keskustassa asuu väestöpohjaan suhteutettuna vähemmän lapsia kuin esikaupungeissa, isomman väentiheyden takia lapsia on kuitenkin absoluuttisesti – ja suhteessa maantieteelliseen tilaan – aidosti enemmän. Jos kaikki lapset tulisivat asunnoista kadulle, keskusta-alueella kuhisisi kaikkein eniten – ja arjessa kaverit ovat itse asiassa kaikkein lähimpänä kantakaupungissa.

    Tässä ei ole kyse siitä, mikä on sinänsä elegantein tapa visualisoida tietoa, vaan siitä, millaista tietoa tarvitaan päätöksenteon tueksi. Mikko esitti tuon tiedon ihan oikein ja myös järkevästi maapinta-alaan suhteutettuna. Sekä julkisen keskustelun että kaupunkisuunnittelun kannalta on äärimmäisen relevanttia ymmärtää, että kantakaupungissa asuu itse asiassa paljonkin lapsia; absoluuttisesti ja neliökilometrillä.

  8. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että Mikko nosti tärkeän pointin keskusteluun. Olen vain eri mieltä siitä, kannattaako sen visualisoimiseen käyttää koropleettikarttaa. :)

  9. Minusta taas Mikon kartta nimenomaan visualisoi sen olennaisimman asian tässä: onko keskustassa lapsiperheitä. Silloin on minusta syytä nimenomaan hävittää visualisoinnista epäoleellinen informaatio, eli se kuinka paljon keskustassa asuu muita ihmisiä. Tässä keskitytään vain lapsiperheisiin. Asian aiheena ei ole, pitävätkö lapsiperheet keskustasta yhtä paljon kuin muut väestöryhmät, vaan kuinka paljon he siitä ylipäätään pitävät. Tai että onko se lapsiperheille ylipäätään mahdollinen paikka asua.

    Siis kun ei halutakaan tietää lapsiperheiden määrän suhteesta muuhun väestöön, ei sitä pidä kertoa visuaalisestikaan niin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *