Jonatan Hildén – Informaatiomuotoilu.fi

2023-04-242023-04-24

Engelin rakennukset nykypäivän Helsingissä

Suunnittelin 2012 Schildtsille näyttelykirjan arkkitehti C.L. Engelistä (C.L. Engel —Koti Helsingissä, sydän Berliinissä, löytyy edullisesti antikvariaateista).

Kirjaa varten tehtiin myös kartta kaikista säilyneistä Engelin Helsinkiin suunnittelemista rakennuksista. Kartta piirrettiin Antti Aaltosen tekemän kartan pohjalta joka löytyi Rakennustaiteen museolta, ja Engel-asiantuntija Jarkko Sinisalo konsultoi yksityiskohdissa.

Kiinnostava asia tässä kartassa on, että siitä puutuu kaksi tunnettua rakennusta, joita laajasti pidetään Engelin piirtäminä: Kaivohuone ja Ravintola Kaisaniemi. Muun muassa Kaupunginmuseo sanoo Ravintola Kaisaniemen Engelin piirtämäksi.

Kartta on tässä toistettuna kahtena sivuna blogin taiton vuoksi. Koko kartan voi ladata yhtenä kuvana tästä linkistä.

keltapohjainen kartta, johon merkattu Engelin piirtämät rakennukset. Lisää yksityiskohtia kuvatekstissä. Lista rakennuksista artikkelin lopussa. — Engelin rakennukset nykypäivän Helsingissä. Kartta-aukeama kirjasta, vasen puoli.

Sinisalon laatima kartan kuvateksti: C. L. Engel suunnitteli Helsingin rakennuksia uudelleenrakennustoimikunnan arkkitehtina (1816–1824), yleisten rakennusten intendenttinä eli Intendentinkonttorin päällikkönä (1824–1840), yliopiston arkkitehtina sekä yksityishenkilöiden toimeksiannosta. Intendentinkonttorin suunnitelmista on yleensä vaikea ratkaista, milloin suunnitelma on Engelin omaa työtä, milloin vain laadittu hänen johdollaan.

Kartalla on eritelty Engelin itsensä piirtämät rakennukset (tiilenvärinen) sekä Intendenttikonttorin piirtämät rakennukset (oranssi).

Keltapohjainen kartta, johon merkattu Engelin piirtämät rakennukset. Lisää yksityiskohtia ensimmäisen kuvan kuvatekstissä. Lista rakennuksista artikkelin lopussa. — Kartta-aukeama kirjasta, oikea puoli.

Minulla ei ole tallessa täydellistä dokumentointia keskusteluista, mutta muistan, että Ravintola Kaisaniemen poisjättö oli itsestäänselvyys. Engel oli puistoon suunnitellut jonkun aiemman rakennuksen, mutta nykyinen ja myös kunnostushankkeen vuoksi ajankohtainen talo ei ole hänen käsialaansa.

Kaivohuone oli taas kiistanalaisempi tapaus. Mitä ilmeisemmin alkuperäiset piirustukset olivat jo kauan sitten hävinneet ja sitä on katsottu Engelin piirtämäksi lähinnä tyylihistoriallisin perustein*. Sinisalon mielipide oli, että sitä ei tämän pohjalta voi merkata Engelin piirtämäksi. Näin sekin jäi kartalta pois.

Mutta näin ollen, uskoakseni tämä on tarkin tähän mennessä julkaistu kartta Engelin rakennuksista Helsingissä.

Kartalla mainitut rakennukset listattuna

Nikolainkirkko, nyk. Helsingin tuomiokirkko — Nikolaikyrkan, nuv. Helsingfors domkyrka
Senaatintalo, nyk. valtioneuvoston linna – Senaten, nuv. Statsrådsborgen
Kenraalikuvernöörin talo (Bockin talo) – Generalguvernörens hus (Bockska huset)
Seurahuone, nyk. kaupungintalo – Societetshuset, nuv. stadshuset
Kiseleffin talon julkisivu – Fasaden på Kiseleffs hus
Cavoniuksen talo, Pohjoisesplanadi 21 – Cavonius hus, Norra Esplanaden 21
Yliopiston päärakennus – Universitetets huvudbyggnad
Kansalliskirjasto – Nationalbiblioteket
Pyhän kolminaisuuden kirkko – Heliga Treenighetens kyrka
Kantonistikoulun päärakennuksen julkisivu, nyk. osa Topelia-korttelia – Kantonistskolan, huvudbyggnadens
fasad, nuv. del av Topelia-kvarteret
Vanha klinikka, nyk. valtiotieteellinen tiedekunta – Gamla kliniken,
nuv. Statsvetenskapliga fakulteten
Sotaväenpäällikön talo, nyk. valtioneuvoston juhlahuoneisto (Smolna) – Chefen för finska militärens hus, nuv. Statsrådets festvåning (Smolna)
Eteläranta 16, Sundmans – Södra kajen 16, Sundmans
Keisarinnankivi – Kejsarinnans sten
Heidenstrauchin talo,nyk. Presidentinlinna
Heidenstrauchska huset, nuv. Presidentens slott
Katajanokan kasarmi, nyk. ulkoasiainministeriö – Skatuddens kasern, nuv. Utrikesministeriet
Kaartin kasarmi, nyk. puolustusministeriön virastotalo – Gardeskasernen, nuv. Försvarsministeriets ämbetshus
Yliopiston observatorio – Universitetets observatorium
Vanha kirkko – Gamla Kyrkan
Kaartin lasaretin vanha päärakennus ja leivintupa – Gardeslasarettets gamla huvudbyggnad och bakstuga
Lapinlahden sairaala – Lappvikens sjukhus

*) Esim. tämä lehtiartikkeli vuodelta 1917: https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/781628

2022-02-04

”Maailman parhaimmat laulut” Observablella

Ovatko ”maailman parhaimmat laulut” suomalaisten mielestä yhä samoja kuin 27 vuotta sitten? Kokeilin visualisointia Observablella ja testasin samalla ”fuzzy match” -toimintoa Pandas-kirjastossa. Aineistona oli Helsingin Sanomien koostama asiantuntijaraadin lista vuodelta 2022 sekä Wikipediassa tallennettu Radio Novan kuulijakyselynä rakennettu listaus vuodelta 1995:

https://observablehq.com/@hjhilden/suosituimmat-laulut-1995-vastaan-2022

Visualisointi: miten kappaleiden sijoitukset eroavat listauksien välillä. Ero sijan 1995 ja 2022 välillä. Huippusijoitusten kappaleet siirtyneet aiemmille sijoille
uudemmassa listauksessa. — Visualisointi rakennettu D3-kirjastolla Observablessa

Mikä ihmeen Observable?

Observable on Mike Bostockin ja Melody Meckfesselin perustama yritys ja verkkopohjainen ympäristö, jossa luodaan vuorovaikutteisia dokumentteja eli ”muistioita”, englanniksi notebookeja. Bostock tunnetaan suositun D3-JavaScript-kirjaston kehittäjänä, ja D3 onkin keskeinen osa Observablea. Muistio tai notebook on siis tiedosto, joka koostuu soluista. Solut ovat yksikköjä, pieniä laatikoita joihin voi kirjoittaa JavaScript-koodia, HTML:ää sekä tekstiä (jota voi muotoilla Markdown-merkintäkielellä). Ajatus on, että ympäristö auttaa yhdistämään analyysin, visualisoinnin ja julkaisemisen saumattomaksi ja helposti jaettavaksi kokonaisuudeksi.

Perinteisemmän ohjelmointiin verrattuna muistiossa sekä koodi että se mitä sen ajaminen tuottaa näkyy siis samassa dokumentissa. Observablessa jokaisen solun tulos näytetään sen yläpuolella:

Observablella on olemassa runsaasti tutoriaaleja sekä muistioina että videomuodossa ja niihin tutustuminen lienee paras tapa ymmärtää miten ympäristö toimii: https://observablehq.com/tutorials.

Ympäristön dokumentaatio on tietenkin muistion muodossa https://observablehq.com/@observablehq/documentation

Observableen on myös rakennettu näppärä Observable Plot, joka helpottaa visualisointien tekoa.

Observable muistuttaa Pythonille kehitettyä, suosittua Jupyter-ympäristöä. Jupyterin käyttäjille onkin luotu erityiset työkirjat tutustumista varten: https://observablehq.com/collection/@observablehq/observable-for-jupyter-users

Keskeisimmät erot Jupyteriin ovat siinä, että Observablen solut ajetaan uudestaan automaattisesti, eikä solujen järjestyksellä ole väliä. Tämän takia funktiomäärittelyt voidaan sijoittaa ”piiloon” muistion loppuun, eikä tarvitse muistaa ajaa soluja uudelleen oikeassa järjestyksessä jos tekee muutoksia. Koodi ajetaan siis samalla tavalla kuin funktiot taulukkolaskentaohjemissa kuten Excelissä. Toimintatapaa selitetään tarkemmin tässä muistiossa.

Jokainen solu palauttaa myös ainoastaan yhden arvon – arvot solujen sisällä eivät siis lähtökohtaisesti ole muiden solujen käytettävissä, vaan ne pitää erikseen palauttaa. Toisin kuin Jupyterissa, Observablella ei ole erillistä ydintä eli kerneliä: koodi ajetaan selaimessa. Oletusarvoisesti Observablen muistiot siis asuvat tiedostoina Observablen palvelimella – mutta selaimesi ajaa niissä olevan koodin. Koodia voi myös tuoda vaivattomasti muistiosta eli notebookista toiseen ja erilaisia JavaScript-kirjastoja on helppo käyttää. Muistioita voi myös ”forkata”, eli kopioida uusiksi versioiksi.

Tieteentekijöille Observablen käyttökelpoisuutta voi rajoittaa se seikka, että esimerkiksi kaikille R– tai Python-kirjastoille ei välttämättä ole olemassa suoria tai ainakaan yhtä vakiintuneita ja dokumentoituneita JavaScript-pohjaisia vaihtoehtoja. Sen sijaan se voi olla oiva väline esimerkiksi prototyyppien luomiselle verkkokehittäjille ja datajournalisteille sekä algoritmisen taiteen tekijöille. Se voi myös olla varteenotettava julkaisualusta datajournalistisille projekteille.

Itse tein tähän raakadata datan käsittelyn pääosin Pandas-kirjaston avulla Jupyter-ympäristössä, sillä se on minulle vielä toistaiseksi tutumpi kuin Observable. ”Fuzzy matching” eli sumea vertailu oli helppoa käyttäen difflib-kirjastoa. Ohje löytyi luonnollisestikin StackOverflowista. Kahden DataFramen yhdistäminen indexin perusteella difflibin avulla näyttää tältä:

df2.index = df2.index.map(lambda x: difflib.get_close_matches(x, df1.index)[0])
df1.join(df2)

Tätä ohjetta muokkaamalla sain yhdistettyä kahden eri listan kappaleet nimen perusteella eri vuosilta siitä huolimatta, että niissä oli vaihtelevat kirjoitusasut. En säätänyt algoritmin tarkkuutta, joten se yhdisti aika reippaasti ihmisen näkökulmasta: Abban Don’t Shut Me Down yhdistyi esimerkiksi Pandoran kappaleeseen Don’t You Know. Koska lista tässä tapauksessa oli maltillisen kokoinen, niin oli helpompi siivota nämä käsin pois kuin säätää asetuksia (ja mahdollisesti jättää jokin kappale pois vahingossa!).

Observablen käyttö on tätä kirjoittaessa yksittäisille käyttäjille maksuton, ryhmälisenssit myydään kuukausihinnalla.

2018-05-162022-02-04

Student projects from our course at Aalto, spring 2018

We teach the course “Information Design II” as a part of the the Information Design track of the Master studies in Visual Communication Design at Aalto university. This year we gave our students the following open brief:

Pick a subject of interest and gather data about it. You may also choose to continue your project from Information Design I.

Study your subject carefully and develop a way to explain and represent it visually. You can focus on a particular aspect or strive to give a broader overview of the topic in question. Your work should include several graphics and represent both qualitative and quantitative (numerical) information.

Here’s a selection of interesting projects that were created during the course. Click images to enlarge.

Yentsen Liu: StatFin Database interface redesign

Yentsen did a thorough review of Statistics Finland’s PX-Web database interface and worked on a suggestion for a more usable and contemporary redesign. You can read a comprehensive explanation of the project here: blog.yentsenliu.com/redesign_statfin

Helén Marton: (Mis)informed

Helén developed a concept for an online platform called (Mis)Informed. The purpose for the site is to combat misinformation by:
– hosting a public library of bad, misleading or straight-up deceiving information graphics/visualizations
– by offering educational material to assist in developing a critical eye when viewing graphics.
Helén is currently looking for collaborators to take this project further. Contact her via e-mail: mail{at}helenmarton.com

Adina Renner: Flying Monkeys and a Wall of Silence

Adina wrote and designed a sketch for a thoughtful web article about how young athletes were systematically abused by the physician Larry Nassar. The goal was to make visible the web of connections, that made the abuse possible and allowed it to continue for years.

Lilla Tóth: When Hollywood says ‘I love you’

Lilla used a collection of Hollywood movie scripts to investigate when – and how many times – male and female actors utter the words ‘I love you’ in different films.
Lilla’s portfolio is at behance.net/lillatoth

Liam Turner: Tracing the origins of California city names

Liam created an elegant map that looks at the historical and thematical origins of city names in California.
Liam’s portfolio is at califjordia.com

2015-02-182017-01-27

Conflict: Student works from our course in Aalto 2014

Apologies for the long radio silence, it has been busy times! Just before Christmas, we finished another round of our long-running course Information Design at Aalto University. Now the assignment for the main project was the following:

“Choose a subject that fits under the topic ‘conflict’. Study your subject and find a way to explain and represent it visually.”

The project started in the end of September and working continued throughout the course. Every student was to find their own way of approaching the topic and look for relevant data sets to work with. The challenge was to find a way of representing data relating to the chosen subject that would show both qualitative and quantitative (numerical) information. To allow for a variety of subjects the final presentation format was deliberately left rather open.

(click images to enlarge)

Lisa Staudinger made this very detailed poster on how the news coverage of the ebola epidemic in a number of online newspapers corresponded to the number of cases and deaths. Key events that appear to drive media interest are marked on the graphs. At the bottom is a small multiples graphic comparing Google trends to media coverage. Lisa’s portfolio is at www.behance.net/LisaStaudinger

(Click the image to launch the interactive visualization)
Mustafa Saifee did an impressive job of visualizing global arms trade data with an interactive Sankey diagram created using the Javascript libraries Paper.js and D3. It is striking to note how few countries import big amounts of arms from both Russia and the United States, India being the major exception. Mustafa’s portfolio: mustafasaifee.com

Marija Erjavec used Finnish food waste statistics to create a decision tree poster, that allows the reader to determine her or his average food waste and the amount of food wasted in different categories. Surprisingly, the amount of food waste appear to depend on if the buyer is male or female. Marija’s portfolio: www.behance.net/marijaerjavec

Akbar Khatir’s poster is a timeline of the United Nations. It shows how the UN has expanded and the dynamics of the Security Council voting. One can amongst other things see the ebb and tide of council vetoes during the Cold War and a big increase in the total number of resolutions with the dissolution of the Soviet Union. On the left the Secretary Generals are listed. Akbar’s portfolio: cargocollective.com/akbar, contact via e-mail: akbar.khatir(at)gmail.com

Maja Tisel did a more artistic project on the conflict between daylight and night – evident in the long, dark winters in Finland. In addition to the poster, she made an interactive graphic in Paper.js based on the same data. It can be viewed here.

2013-10-152013-10-16

Ydintuho sateenkaaren väreissä – vai kuvio aallonkorkeudesta?

Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina levinnyt artikkeleita, joissa väitetään jatkuvien radioaktiivisen veden päästöjen Fukushiman ydinvoimalasta ”myrkyttävän koko Tyynenmeren”. Jokseenkin kaikissa näissä artikkeleissa käytetään kuvituksena oheista Yhdysvaltain sään- ja valtamerentutkimusorganisaation NOAAn tekemää kuviota. Dramaattisen näköinen grafiikka todellakin nopeasti katsottuna vaikuttaa esittävän Japanista aina Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsirannikoille asti leviäviä vaarallisen näköisiä virtauksia.

Itse asiassa kyseinen kuvio ei liity radioaktiivisuuteen mitenkään. Se esittää Tyynenmeren aallonkorkeuksia heti vuoden 2011 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, eli kuvaa, kuinka järistyksen aiheuttama tsunami eteni. (Tähän viitaa myös yksikön ”cm” käyttö kartassa Etelä-Amerikan kohdalle sijoitetussa asteikossa.) Alla sama kuvio rajaamattomana ja hieman suurempana, sekä NOAA:n tuottama toinen versio siitä. Urbaanilegendojen ja muiden huhujen todenperäisyyden selvittämiseen erikoistunut sivusto Snopes selittää artikkelissaan tarkemmin, mistä on kyse.

Miksi aallonkorkeuksia esittävä kuvio on päätynyt tämän paikkaansapitämättömän pelonlietsonnan välineeksi? Keskeinen syy lienee kuvan hurja väriskaala, jonka katsoja assosioi helposti epätoivottaviin asioihin kuten myrkkyihin ja säteilyyn. Liuku räikeästä vihreästä punaisen kautta intensiiviseen purppuraan näyttää suorastaan hehkuvan tuhoisaa energiaa. Kun kuva irroitetaan alkuperäisestä yhteydestään, muodostuu sen vahvimmaksi viestiksi voimakas ja uhkaava vaikutelma mereen leviävistä ”saasteista”. NOAA:n logo yläkulmasta antaa kuvalle uskottavuutta ja onnettomasti taustaan hukkuva asteikko jää huomioitta. Neutraalimmalla väriskaalalla toteutettuna kuva tuskin olisi päätynyt huijauksen välikappaleeksi. Ohessa pikainen kokeilu, jossa kuvion väriskaalaa on muutettu hillitymmäksi ja taustakartta haaleamman sävyiseksi.

Voisiko Fukushiman vuoto edes teoriassa saastuttaa koko Tyynenmeren alueen? Ei. Asia selviää pienellä laskuharjoituksella.

Merivesi sisältää luonnostaan monia radioaktiivisia aineita. Yksinkertaisuuden vuoksi huomioimme laskelmassamme niistä vain uraanin, jota merivedessä on keskimäärin 3,3 milligrammaa kuutiometrissä. Nopea laskutoimitus kertoo että Tyynenmeren 707,5 miljoonaan kuutiokilometriin vettä on uraania liuenneena jo entuudestaan 2 300 miljoonaa tonnia.

Fukushimasta on tähän mennessä vuotanut mereen 300 tonnia saastunutta vettä ja sitä on voimala-alueella säilytyksessä vesisäiliöissä vielä 400 000 tonnia lisää. Ydinvoimalan omistavan TEPCO-sähköyhtiön mukaan veden radioaktiivisuus on ollut enimmillään 580 000 Bq/l, mikä vastaa noin kolmea grammaa uraania litrassa. Mereen tähän mennessä vuotanut radioaktiivinen vesi sisältää siis korkeintaan 972 kiloa uraania vastaavan määrän radioaktiivisia aineita. Entäpä jos TEPCO pimentääkin tietoa ja mereen vuotaa koko ajan lisää radioaktiivista vettä? Kuinka pahasti meri saastuisi, jos voimalasta vuotaisikin tuo 300 tonnia saastunutta vettä päivittäin? Tarkastellaan tätä hieman liioiteltua skenaariota graafisesti:

Uraanigrafiikka2

Huom! Grafiikka päivitetty 16.10. Ks. kommentti artikkelin lopusta.

(Omien suositustemme vastaisesti kuviossa on käytetty kolmiulotteista valeperspektiiviä, koska vertailtavien lukujen ero on niin valtava, että niiden esittäminen pylväs- tai aluekuviolla veisi liikaa tilaa.)

Ei tietenkään ole hyvä asia, että mereen valuu radioaktiivista vettä, mutta on ilmeistä, ettei Fukushiman vuoto mitenkään pysty saastuttamaan koko Tyyntä valtamerta. Pahimmissa kuviteltavissa olevissa skenaarioissa paikallinen tuho Japanin rannikolla voi olla järkyttävä, mutta meren toisella laidalla amerikkalaisten tai australialaisten ei tarvitse missään olosuhteissa pelätä radioaktiivisen saasten kulkeutuvan heille asti. Tämän hetkisillä tiedoilla vuoto tulee luultavasti näkymään kohonneena radioaktiivisuudessa tietyissä Tyynenmeren kaloissa, mutta ei niissäkään kovin vaarallisissa määrin. Täällä Suomessa on lisäksi hyvä muistaa, että maaperämme vuoksi altistumme luonnostaan huomattavasti enemmän radioaktiiviselle säteilylle kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen länsirannikon asukkaat.

Ehkäpä tästä kaikesta voidaan oppia se, että grafiikan tekijöiden kannattaa tarkoin harkita, millaisen mielikuvan heidän grafiikkansa asiayhteydestä irroitettuna voi synnyttää. Lukijoiden taas kannattaa pitää mielessä lähdekritiikki, etenkin ennen kuin dramaattisia grafiikoita lähdetään jakamaan eteenpäin.

Korjaus 16.10.: Alkuperäisessä tekstissä puhuttiin virheellisesti miljardeista tonneista kun tarkoitettiin miljoonia tonneja. Sama virhe toistui myös grafiikan mittasuhteissa, ja on nyt korjattu. Keskustelua grafiikasta myös kommenteissa alla.

2012-11-072014-09-25

A little tool for making pictorial unit charts in Illustrator

Pictorial unit charts, like the ones Isotype made famous, is a nice alternative to conventional bar or area diagrams. However, actually making them if you’re working in Illustrator can require a good deal of handiwork and you might easily end up with the wrong amount of little guys when copying and pasting.

To make desinging pictorial unit charts a bit simpler I ended up writing a little snippet of JavaScript code that works with the neat Illustrator plugin Scriptographer. We decided to share it here, as some of our readers might find it useful.

Download unitsymbol-copy_selected.js here. When you first start Scriptographer, you will be presented with a dialogue window asking you to choose a folder for your own scripts. Put unitsymbol-copy_selected.js in that folder, so that Scriptographer can find it. Note that this is a very quickly made tool without much finesse, so feel free to improve! Anyhow, here’s how it works:

1. First you select a shape or symbol that you want to multiply (it also works with groups). I find working with Illustrator’s symbols to be very useful, since then it’s easy to change all individual instances of the same symbol at once when you update your unit figure after making a hundred copies.

2.Choose the script in the Scriptographer panel and press the play button to activate it. If you want to have a look at the code, just double-click the name of the script.

3. A dialog called Parameters appears. Here you set the number of columns and copies of the symbol (the value you will visualize). X- and Y-spacing are measured in points from the bounding box of the symbol, so if you want squares of 10 pt with 2.5 pt spacing between them you input 2.5 in the X- and Y-spacing fields.

Press create and you’ll see the specified amount of copies appear next to your original ‘source’ symbol.

Todos concerning the usability would be to have it accept different units for the spacing, and maybe it should also to give a choice of where to place the symbols. If one would want to make it really clever one would make it possible to update the parameters of created charts, but I suspect that might require writing a whole new plugin, so that’ll be something for another day.

2012-06-172012-06-18

Pyöräilyvisualisointeja

Juuso ja minä suunnittelimme Måndagin kanssa Laituriin Helsinki-päivänä 12.6. avautuneen ja nyt jo runsaasti yleisöä keränneen kaupunkisuunnitteluviraston Fiilari-näyttelyn, johon teimme myös pyöräilyaiheisia visualisointeja. Pyöräilyn edistäminen on paremman kaupunkiympäristön ja liikennekulttuurin kehittämistä ja koemme, että tiedon visualisointi on hyvä keino osaltaan edistää sitä.

Näyttelyssä on ensimmäistä kertaa julkisesti esillä mm. vasta hyväksytty suunnitelma Helsingin kantakaupungin pyöräreittien tavoiteverkosta vuoteen 2025. Siitä ilmenee, että kaupungin puolesta on aitoa tahtoa muuttaa myös sellaiset ikävät kadut kuin Hämeentie ja Runeberginkatu pyöräily-ystävällisiksi. Kantavana teemana näyttelyssä on osoittaa on että pyöräily ei ole vain ulkoilua tai liikuntaa, vaan myös tehokas urbaani liikennemuoto.

Teimme myös visualisoinnin, josta käy ilmi että pyöräilyn lisääntyminen Helsingissä on todellinen ilmiö (kuva suurenee klikkaamalla). Lisäksi koostimme hyödyllisen taulukon siitä, miten polkupyörää saa kuljettaa julkisissa liikennevälineissä. Yksityiskohtaista pyöräilydataa on toistaiseksi vielä tarjolla laihanlaisesti, mutta sitä kerätään koko ajan lisää, joten tulevaisuudessa on odotettavissa paljon uusia mahdollisuuksia visualisointeihin.

Visualisointien lisäksi näyttelyssä on nähtävänä viiden pitkän linjan pyöräilijän haastattelut ja Krista Keltasen heistä kuvaamat muotokuvat, Fiilari-video jossa esitellään kolme polkupyörän käyttöönsä saanutta helsinkiläistä sekä useita erilaisia pyörämalleja. Mukana näyttelysuunnittelussa avustamassa oli myös Tiina Koivusalo.

* * *

Informaatiomuotoilun kannalta kiinnostava on myös näyttelyssä ainakin 21.6. asti esillä oleva Geodeettisen laitoksen Tassu-niminen kosketusnäytöllä toimiva karttasovellus, kokeellinen ulkoilupalvelukarttojen prototyyppi. Tassussa on käytetty Geodeettisen laitoksen omaa laserkeilausdataa Nuuksion kansallispuistosta ja siinä voi muun muassa vertailla erilaisia karttaesitystapoja ja maastovarjostuksia, jotka on suunniteltu vaikkapa juuri pyöräilyn tai talviurheilun karttatarpeet huomioiden. Karttapalvelussa olevia kohteita on myös linkitetty Facebookiin, jossa niitä voi kommentoida. Tutustuminen paikan päällä on suositeltavaa ja prototyypistä kerätään myös käyttäjämielipiteitä.

Näyttely on auki Helsingin kaupungin näyttelytilassa Laiturilla 4.8. asti.

2012-05-212012-05-23

Koska suomalaiset saavat alkunsa?

Matt Stiles julkaisi The Daily Viz -blogiissan joitain päiviä sitten visualisoinnin joka kuvaa eri syntymäpäivien yleisyyttä Yhdysvalloissa. Ongelmallista Stilesin toteutuksessa oli, että se perustui dataan joka ei sisältänyt varsinaisia syntyvyyslukuja, vaan ainoastaan eri päivämäärien yleisyysjärjestyksen. Tästä syystä Stiles teki vielä uuden version joka perustuu absoluuttisiin lukuihin. Uudesta kuviosta käy ilmi, että kuukausittainen vaihtelu syntyvyydessä on lopulta varsin pieni.

Juttu herätti kysymyksen siitä, miltä syntyvyyden kuukausittainen vaihtelu mahtaisi näyttää Suomessa. Parahiksi Tilastokeskuksella on syntyvyydestä tarjolla varsin tarkkaa dataa. Syntymäkuukautta kiinnostavampaa on ehkäpä se, milloin lapset saavat alkuunsa. Yhdeksän kuukauden siirto lukuihin onnistuu toki päässälaskunakin, mutta hieman hankalasti. Siksi päätin sopivasti näin alkukesän tienoilla tehdä kuvion, joka esittää syntyvyyden kuukausittain ja jossa tämä muutos on tehty valmiiksi. Kuviosta voidaan lukea joko syntymäkuukausi (himmeällä suluissa), tai sen alla voimakkaammalla tekstityypillä ladottu oletettu hedelmöityskuukausi.

Koska alkuperäinen data kertoo vain syntyvyydestä, kuvio on lähinnä suuntaa antava, koska se ei huomioi keskimääräistä lyhyempiä tai pidempiä raskauksia. Kuvioon merkityt eri vuodet viittaavat samasta syystä syntymävuoteen, eivät siihen vuoteen jolloin lapsi on saanut alkunsa. Aiheen syklisyydestä johtuen kuviotyypiksi soveltui poikkeuksellisesti tutkakuvio. Kuvion katkaistu asteikko ylikorostaa vaihtelua tarkoituksellisesti.

Kuviosta voidaan havaita, että ajatus juhannuslapsista ei ole täysin tuulesta temmattu: kesäkuussa alkunsa saaneita lapsia on vertailun joka vuonna selvästi enemmän kuin toukokuussa. Muutoin suvunjatkaminen vaikuttaisi painottuvan pikemminkin syksyn ja talven puolelle. Esimerkiksi vuoden 2011 elokuussa, jolloin oli eniten syntyneitä, maailmaan tuli peräti 853 uutta suomalaista enemmän kuin saman vuoden joulukuussa. Vuoden 2011 lapsista oli siis laitettu alulle peräti 18% enemmän marras- kuin maaliskuussa.

Entäpä miltä kuvio näyttäisi, jos vaihtelua ei korosteta asteikkoa katkaisemalla? Tein Stilesin esimerkkiä seuraen tällaisen kuvion, johon on laskettu kuukausien päiväkohtaiset keskiarvot:

Kuukausittainen vaihtelu näyttäisi tämän perusteella olevan Suomessa aavistuksen suurempi kuin Yhdysvalloissa. Huippukuukausi on sama (syyskuussa syntyneet eli joulukuussa alkunsa saaneet), mutta joulukuun alhainen syntyvyysluku poikkeaa amerikkalaisesta datasta. Mitäköhän Suomessa ja USA:ssa siis tapahtuu maaliskuussa?

______________________________

Päivitys 23.5.2012

Kommenteissa esitettyjen hyvien huomioiden perusteella päätin tehdä pienen päivityksen. Ensimmäisessä tutkakuviossa oli tosiaan suoraan käytetty absoluuttisia syntyvyyslukuja, joten kuukausien eri pituuksia ei ollut kompensoitu. Pylväskuviossa tämä oli huomioitu, se näyttää syntyneet per kuukausi jaettuna kuukauden pituudella. Alla oleva uusi kuvio näyttää nyt samalla tavalla syntyneet per kuukausi, unohtamatta vuoden 2008 karkauspäivää. Voidaan huomata että helmikuun syntyneiden kohdalla aiemmassa grafiikassa ollut notkahdus on hävinnyt, mutta muutoin yleiskuva on varsin samannäköinen.

Epätarkkuutta lisää tietysti se seikka, että hedelmöityskuukausi voi olla erimittainen kuin syntymäkuukausi. Vaihtelu kuukausien pituudessa on kuitenkin pientä verrattuna raskauksien tavalliseen pituusvaihteluun: raskauden keston arviointi heittää parhaimmassakin tapauksessa 8-9 päivää ja vähemmän kuin viisi prosenttia lapsista syntyy tarkalleen 40 viikon raskauden jälkeen. 80% syntymistä tapahtuu kahden viikon sisällä 40 viikosta. Näin kuvio on hyvin karkeasti suuntaa antava siittämiskuukauden kohdalla. Tarkan tieton saamiseksi siitä milloin suomalaiset lapset on pantu alulle vaatisi siis enemmin kyselytutkimusta. Liekö sellaista tehty?

Aiempien vuosien ja pitkän ajan muutosten visualisointi on ehdottomasti mielessä ja siihen tulen varmasti vielä palaamaan vastaisuudessa, data kun ulottuu aina vuoteen 1900 asti.

2012-03-082012-03-09

Opastusta Kampissa

Kävin pari päivää sitten Kampin kauppakeskuksessa. Olin etsimässä tiettyä kauppaa, joten yritin löytää infotaulun, jossa kiinteistön kaupat olisi sijoitettu kartalle. Pienen etsiskelyn jälkeen minulle valkeni, että kaikki perinteiset infotaulut oli korvattu isoilla kosketusnäytöillä. Olin aluksi vain kävellyt niiden ohi koska en halunnut vuorovaikuttaa päätteen kanssa, vaan ainoastaan nähdä kartan. Infotaulut näyttävät lepotilassa vain näytönsäästäjäkuvaa, ja päästäkseen kauppakeskuksen karttaan joutuu painamaan näyttöä vähintään kahdesti. Siltä varalta, että näytönsäästäjäkuva ei ole riittävän ilmeinen, näyttöjen reunaan on lisätty pienet jälkiviisaat tarrat: ”Infotaulu löytyy koskettamalla ruutua!”. Tästäkään huolimatta en heti tajunnut, mihin infotaulut olivat kadonneet.

Näyttöjen kuva ei myöskään päivity järin nopeasti ja sen tarkkuus on turhan matala lähikatseluun. Sinänsä kosketusnäyttöjen käytössä infotauluina ei ole mitään vikaa. Ne myös helpottavat muuttuneiden tietojen päivittämistä verrattuna painettuihin opastauluihin. Kampin näyttöjen suurin ongelma on, että oletuskuvan informaatioarvo on nolla ja käyttäjä pakotetaan navigoimaan entuudestaan tuntematonta valikkorakennetta ennen kuin pääsee varsinaiseen tietonäkymään, eli karttaan.

Kun kartan saa auki, huomaa ettei se ole järin selkeästi toteutettu, varsinkin liikkeiden sijainnin hahmottaminen on turhan hankalaa. Helppo keino lisätä havainnollisuutta olisi käyttää värikoodausta eri palveluiden merkitsemiseen.

E-kerroksen karttanäkymä. Mielestäni voi turvallisesti olettaa, että yleisin tieto, jota kauppakeskusken kävijä kaipaa tällaiselta infonäytöltä on juuri opaskartta. Digitaalisen kartan tulisi toimia päänäkymänä ja aukioloaikojen, hakujen ynnä muun hyödyllisen, mutta toissijaisen tiedon avautua sen päälle. Kauppakeskuksen kartta on jo itsessään usein tuntematon käyttöliittymä, jota pitää tutkia melko huolella vaikka tietäisikin mitä hakee. Kampin näytöissä joutuu lisäksi näkemään vaivaa vielä siihen, että edes löytää koko kartan. Kampin opastaulujen päivittäminen kosketusnäytöiksi olisi ollut tilaisuus parantaa käytettävyyttä. Tämä mahdollisuus on hukattu, mikä on harmillista varsinkin kun Kamppi on aikoinaan palkittu esteettömyydestä näkövammaisille suunniteltujen opasteiden takia. Esteettömyys ja käytettävyys eivät kuitenkaan ole taineet pysyä kauppakeskuksen prioriteeteissa enää yhtä korkealla rakentamisvaiheen jälkeen.

2012-02-092012-02-09

Tietosivu kaupunginosista

Helsingin kaupungin tietokeskuksella on varsin paljon dataa Helsingistä kaupunginosien tasolla. Yksittäisistä taulukoista tai edes Tilastollisesta vuosikirjasta ei kuitenkaan ole aina helppoa hahmottaa kokonaiskuvaa yksittäisistä kaupunginosista. Siksi päätimme viime viikonlopun Open Data Kitchenissä yhdessä Janne Aukian ja We Love Open Datan kanssa tehdä pienen työkalun, jonka avulla voi luoda tietosivuja kaupunginosadatasta.

Työkalu ei ole valmis, mutta se on toimiva prototyyppi jolla pystyy visualisoimaan erilaista dataa kaupunginosista, kunhan se on ensin käsitelty sopivasti muotoilluiksi csv-tiedostoiksi. Mielenkiintoinen jatkokehitysmahdollisuus työkalulle olisi esimerkiksi verkkopohjainen versio, jonka avulla kävijä voisi tulostaa tai jakaa valitsemansa dataa omasta kaupunginosastaan.

Projekti on rakennettu Nodeboxilla ja on ladattavissa kokonaisuudessaan Githubista: https://github.com/jaukia/odk-localdata.
Pdf-tulosteet kaikista kaupunginosista löytyvät täältä.

Kartta perustuu kaupungin avoimeen seutukarttaan, joka on Qgisin ja kml-to-svg-konvertterin avulla muutettu svg-muotoon.

English summary: We made a tool for creating local data sheets from Helsinki city district level data in collaboration with Janne Aukia ja We Love Open Data. It is made in Nodebox and is available on Github: https://github.com/jaukia/odk-localdata