Julkaistu

Gerd Arntz Web Archive

Jos Otto Neurath oli Isotypen aivot, graafikko Gerd Arntz oli sen sielu. (Marie Neurath oli sitten ehkä käpyrauhanen, ainakin jos on uskomista Descartesin teoriaan tämän elimen funktiosta sielun ja ruumiin liittymäkohtana. Hänen roolinsa Isotypen ”muuntajana” (saks. Transformator), eräänlaisena väliportaana sisältöasiantuntijoiden ja Arntzin vetämän graafisen tiimin välissä, on kokonaan oman kirjoituksensa aihe, jota Isotype-tutkija Robin Kinross käsittelee blogipostauksessaan.)

Arntz työskenteli osana Isotype-ryhmää 1928–1940. Ennen tätä Isotypen julkaisujen visuaalinen tyyli oli vaihteleva ja työprosessi jäsentymätön. Arntz loi nopeasti ryhmän julkaisuille visuaalisesti yhtenäisen tyylin, standardisymboleihin perustuvan elementtikirjaston ja linoleikkaustekniikan jolla toistuvien piktogrammien monistaminen sujui nopeasti ja vähensi käsityön määrää huimasti. Juuri sopivassa määrin pelkistetyt, kuitenkin edelleen persoonallista lämpöä sisältävät eriväriset pienet lippalakkipäiset ukot, viljantähkät, kuorma-autot, katulamput, ruumisarkut, kaupunkisiluetit ja lukemattomat muut symbolit rakentavat sen jäljittelemättömän ja ajattoman kiehtovan ”Isotype-ilmeen”, joka mm. itseni aikanaan ensi kertaa houkutteli tutustumaan Isotypen maailmaan. Jopa informaatiomuotoiluguru Edward Tufte, joka tunnetaan Isotype-vastaisuudestaan, myöntää ihailevansa Arntzin visuaalista tyyliä. (Tai näin ainakin Robin Kinross sanoo The Transformer -kirjassaan.)

Uransa (joka Isotypen jälkeen jatkui Alankomaiden tilastosäätiössä) aikana Arntz ehti suunnitella n. 4 000 erilaista symbolia. Edustava otos, n. 600 kpl, on skannattu mahtavalle Gerd Arntz Web Archive -sivustolle. Haagin kaupungin taidemuseon ylläpitämä sivusto on hyvin suunniteltu, selkeä ja täynnä kiinnostavaa tietoa Arntzin urasta ja töistä. Sivustolta löytyy myös skannattuna kaikki sata Arntzin Gesellschaft und Wirtschaft – Bildstatistisches Elementarwerk -teokseen tekemää tilastollista esitystä havainnollistavin selitystekstein. (Teos skannattuna kokonaisuudessaan ilman selitystekstejä löytyy täältä.)

Julkaistu

Auto-Mapic

Photo © Jean M Norgate/University of Portsmouth 2004

Nykyisin lähes joka auton varusteisiin kuuluu gps-navigaattori, mutta jo ennen satelliitteja ja mobiililaitteita on ymmärretty, että parhaan reitin löytäminen tien päällä on luonteeltaan erityyppinen tehtävä kuin yleiskartan tutkiskelu ajan kanssa ja pöydän ääressä. Brittiläinen John Ogilby julkaisi kokoelman reittikarttoja (engl. strip map) jo 1675 ja viimeistään siitä lähtien suunnittelijat ovat yrittäneet kehitellä yhä parempia tapoja opastaa maanteillä liikkuvia oikeaan paikkaan. Hans van der Maarelin blogissa käsitellään Auto-Mapicia, yhtä pisimmälle viedyistä ”analogisista” ratkaisuista tähän pulmaan.

Törmäsin itse Auto-Mapiciin ensimmäisen kerran Peter Wildburin ja Michael Burken kirjassa Information Graphics: Innovative Solutions in Contemporary Design. Vehkeestä on vaikea löytää tietoa, enkä ole päässyt itse sellaista hypistelemään, mutta ilmeisesti kyseessä on itävaltalaisen yrityksen likimain vuosina 1950–70 valmistama tuote, käytännössä muovinen kotelo, jonka sisällä on taiteltuna isohko, useampaan viipaleeseen leikelty tiekartta. Siitä saa eri osia näkyviin metallisia vipuja siirtelemällä ja kotelon taustapuolella on pienoiskuva koko kartasta, josta löytyvien numerokoodien avulla haluttu osa kartasta saadaan esiin.

iCollect247.com-sivustolla on muutamia lisäkuvia, tämä kartta kuvaa Yhdysvaltain itärannikkoa. Van der Maarenin blogin kartta on Benelux-maista ja Wildburin ja Burken kirjassa Iso-Britanniasta. Onkohan Pohjoismaista olemassa Auto-Mapic-karttaa?

Julkaistu

Säteilyannoslaskimia

Ennen taskulaskinten yleistymistä kaikille oppikoulun käyneille tuttu apuväline oli laskutikku eli -viivain, logaritmisten asteikkojen ominaisuuksiin perustuva apuväline jonka avulla pystyi helposti suorittamaan likimääräisesti erilaisia matemaattisia operaatioita. Pyöreää laskutikkua kutsutaan laskukiekoksi.

Laskutikkuja ja -kiekkoja on suunniteltu yleismatematiikan lisäksi myös hyvinkin spesifeihin tarkoituksiin, mm. valotusajan määrittämiseen, lentokoneiden polttoaineenkulutuksen arvioimiseen ja esimerkiksi kumulatiivisen talletuskoron laskemiseen. 1950-luku ja vielä 60-luvun alku olivat paitsi myös laskuviivainten, myös ydinpaniikin kulta-aikaa. Nämä kaksi asiaa yhdistyvät Oak Ridge Associated Universities -yliopistoverkoston nettisivuille kootussa valikoimassa upeita laskukiekkoja ydinlaskeuman, säteilyannostusten ja muiden ydinaseisiin liittyvien suureiden laskentaan.

Näissä laskimissa yhdistyy funktionaalinen, minimalistinen kauneus yllättävänkin runsaaseen tietosisältöön. Muutamalla pyörivällä levyllä on saatu aikaan elegantti ja runsasdatainen esitys, jonka rinnalla useimmat nykyaikaisen tietotekniikan mahdollisuuksia hyödyntävät interaktiiviset sovellukset auttamatta kalpenevat. Mielenkiintoista on myös, että suunnittelijoina ovat yleensä toimineet insinöörit ja fyysikot, toki painoalan ammattilaisia viimeistelyssä apunaan käyttäen, mutta silti kokonaan ilman varsinaisia graafisia suunnittelijoita. Jokainen tyypillisiä 2000-luvun insinöörien suunnittelemia esityksiä nähnyt voi vain harmitella, miten insinöörien visuaaliset taidot ovat rapautuneet tietokoneavusteisen suunnittelun myötä.

* * *

Jos tämä ei ollut vielä tarpeeksi nörttiä, maailman kattavin valikoima laskuviivaimia löytyy Kansainvälisen laskuviivainmuseon nettisivuilta.

Julkaistu

Otto Neurath: International Picture Language

Informaatiomuotoilun uranuurtajan Otto Neurathin International Picture Language vuodelta 1937 on alan klassikko ja yksi varhaismmista kirjoista jota aiheesta on kirjoitettu. Hieman yli satasivuisessa, pienikokoisessa kirjasessa selitetään Isotype-järjestelmän perusteet Basic English -selkoenglannilla. Kielivalinta paljastaa, että kirjanen on ajateltu laajalle lukijakunnalle joka ei puhu englantia äidinkielenään ja/tai jonka lukutaidossa on puutteita. Luultavasti ajatuksena on ollut, kuten niin suuressa osassa muutakin Isotypen toimintaa, kouluttamattoman työväestön sivistäminen. Kirja on tuotettu samana vuonna ilmestyneen Basic by Isotypen rinnakkaisteoksena. Basic Englishin rajoittunut sanavarasto (850 sanaa) tekee ironisesti parissa kohdassa tekstistä aavistuksen vaikeaselkoista, mutta kokonaisuutena se on helppolukuinen ja Gerd Arntzin piirtämät erinomaisen selkeät kuvat auttavat viestin perillemenoa.

Kirja löytyy kokonaisuudessaan skannattuna täältä, laatu valitettavasti ei ole valtavan hyvä. Paremmalla laadulla osittain skannattuna (jostain syystä vain vajaa puolet kirjasta löytyy sivustolta) kirja löytyy sekavalta Imaginary Museum -sivustolta.

Lisää Isotype-materiaalia löytyy esimerkiksi mainiosta Fulltable.comista. Readingin yliopiston Isotype-kokoelma on maailman kattavin, mutta sen nettisivuille kuvia on päätynyt kokoelman laajuuteen nähden vähänlaisesti. Tässä tapauksessa laatu korvaa määrää kyllä erinomaisesti. Samalta sivustolta löytyvä Isotype-artikkelikokoelma onkin sitten aivan omaa luokkaansa. Tutustumisen arvoinen on myös Alankomaiden taloushistoriallisen arkiston sivuille koottu laaja linkki- ja kirjallisuuskokoelma Neurathin työstä ja ajatuksista.