Ydintuho sateenkaaren väreissä – vai kuvio aallonkorkeudesta?

Fukushima-pelottelu

Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina levinnyt artikkeleita, joissa väitetään jatkuvien radioaktiivisen veden päästöjen Fukushiman ydinvoimalasta ”myrkyttävän koko Tyynenmeren”. Jokseenkin kaikissa näissä artikkeleissa käytetään kuvituksena oheista Yhdysvaltain sään- ja valtamerentutkimusorganisaation NOAAn tekemää kuviota. Dramaattisen näköinen grafiikka todellakin nopeasti katsottuna vaikuttaa esittävän Japanista aina Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsirannikoille asti leviäviä vaarallisen näköisiä virtauksia.

Itse asiassa kyseinen kuvio ei liity radioaktiivisuuteen mitenkään. Se esittää Tyynenmeren aallonkorkeuksia heti vuoden 2011 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, eli kuvaa, kuinka järistyksen aiheuttama tsunami eteni. (Tähän viitaa myös yksikön ”cm” käyttö kartassa Etelä-Amerikan kohdalle sijoitetussa asteikossa.) Alla sama kuvio rajaamattomana ja hieman suurempana, sekä NOAA:n tuottama toinen versio siitä. Urbaanilegendojen ja muiden huhujen todenperäisyyden selvittämiseen erikoistunut sivusto Snopes selittää artikkelissaan tarkemmin, mistä on kyse.

NOAA-Tsunami-plots

Miksi aallonkorkeuksia esittävä kuvio on päätynyt tämän paikkaansapitämättömän pelonlietsonnan välineeksi? Keskeinen syy lienee kuvan hurja väriskaala, jonka katsoja assosioi helposti epätoivottaviin asioihin kuten myrkkyihin ja säteilyyn. Liuku räikeästä vihreästä punaisen kautta intensiiviseen purppuraan näyttää suorastaan hehkuvan tuhoisaa energiaa. Kun kuva irroitetaan alkuperäisestä yhteydestään, muodostuu sen vahvimmaksi viestiksi voimakas ja uhkaava vaikutelma mereen leviävistä ”saasteista”. NOAA:n logo yläkulmasta antaa kuvalle uskottavuutta ja onnettomasti taustaan hukkuva asteikko jää huomioitta. Neutraalimmalla väriskaalalla toteutettuna kuva tuskin olisi päätynyt huijauksen välikappaleeksi. Ohessa pikainen kokeilu, jossa kuvion väriskaalaa on muutettu hillitymmäksi ja taustakartta haaleamman sävyiseksi.

NOAA-Tsunami-plot2_edit

 

Voisiko Fukushiman vuoto edes teoriassa saastuttaa koko Tyynenmeren alueen? Ei. Asia selviää pienellä laskuharjoituksella.

Merivesi sisältää luonnostaan monia radioaktiivisia aineita. Yksinkertaisuuden vuoksi huomioimme laskelmassamme niistä vain uraanin, jota merivedessä on keskimäärin 3,3 milligrammaa kuutiometrissä. Nopea laskutoimitus kertoo että Tyynenmeren 707,5 miljoonaan kuutiokilometriin vettä on uraania liuenneena jo entuudestaan 2 300 miljoonaa tonnia.

Fukushimasta on tähän mennessä vuotanut mereen 300 tonnia saastunutta vettä ja sitä on voimala-alueella säilytyksessä vesisäiliöissä vielä 400 000 tonnia lisää. Ydinvoimalan omistavan TEPCO-sähköyhtiön mukaan veden radioaktiivisuus on ollut enimmillään 580 000 Bq/l, mikä vastaa noin kolmea grammaa uraania litrassa. Mereen tähän mennessä vuotanut radioaktiivinen vesi sisältää siis korkeintaan 972 kiloa uraania vastaavan määrän radioaktiivisia aineita. Entäpä jos TEPCO pimentääkin tietoa ja mereen vuotaa koko ajan lisää radioaktiivista vettä? Kuinka pahasti meri saastuisi, jos voimalasta vuotaisikin tuo 300 tonnia saastunutta vettä päivittäin? Tarkastellaan tätä hieman liioiteltua skenaariota graafisesti:

Uraanigrafiikka2

Huom! Grafiikka päivitetty 16.10. Ks. kommentti artikkelin lopusta.

(Omien suositustemme vastaisesti kuviossa on käytetty kolmiulotteista valeperspektiiviä, koska vertailtavien lukujen ero on niin valtava, että niiden esittäminen pylväs- tai aluekuviolla veisi liikaa tilaa.)

Ei tietenkään ole hyvä asia, että mereen valuu radioaktiivista vettä, mutta on ilmeistä, ettei Fukushiman vuoto mitenkään pysty saastuttamaan koko Tyyntä valtamerta. Pahimmissa kuviteltavissa olevissa skenaarioissa paikallinen tuho Japanin rannikolla voi olla järkyttävä, mutta meren toisella laidalla amerikkalaisten tai australialaisten ei tarvitse missään olosuhteissa pelätä radioaktiivisen saasten kulkeutuvan heille asti. Tämän hetkisillä tiedoilla vuoto tulee luultavasti näkymään kohonneena radioaktiivisuudessa tietyissä Tyynenmeren kaloissa, mutta ei niissäkään kovin vaarallisissa määrin. Täällä Suomessa on lisäksi hyvä muistaa, että maaperämme vuoksi altistumme luonnostaan huomattavasti enemmän radioaktiiviselle säteilylle kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen länsirannikon asukkaat.

Ehkäpä tästä kaikesta voidaan oppia se, että grafiikan tekijöiden kannattaa tarkoin harkita, millaisen mielikuvan heidän grafiikkansa asiayhteydestä irroitettuna voi synnyttää. Lukijoiden taas kannattaa pitää mielessä lähdekritiikki, etenkin ennen kuin dramaattisia grafiikoita lähdetään jakamaan eteenpäin.

Korjaus 16.10.: Alkuperäisessä tekstissä puhuttiin virheellisesti miljardeista tonneista kun tarkoitettiin miljoonia tonneja. Sama virhe toistui myös grafiikan mittasuhteissa, ja on nyt korjattu. Keskustelua  grafiikasta myös kommenteissa alla.

Aikataulumuutos Tieto näkyväksi -seminaarin ohjelmaan

Tieto näkyväksi -seminaari lähestyy kovaa kyytiä ja liputkin ovat menneet mukavaa tahtia kaupaksi. Opiskelijaliput ovat tätä kirjoittaessa melkein loppu, normaalihintaisia lippuja on sen sijaan vielä jonkin verran jäljellä.

Samalle päivälle osuneen kauppakorkeakoulun valmistujaistilaisuuden vuoksi joudumme muuttamaan seminaaripäivän ohjelmaa. Päivitetty ohjelma löytyy seminaarin omilta nettisivuilta.

Tervetuloa!

 

Infografiikan tarkoitus ei ole koristeleminen, Yle

Syyskuussa Tieto näkyväksi -seminaariin puhujaksi tuleva Miamin yliopiston infografiikan professori ja erinomaisen The Functional Art -kirjan kirjoittaja Alberto Cairo on sanonut osuvasti:

”Grafiikan tarkoitus ei ole tehdä luvuista ’kiinnostavia’ vaan muuttaa kuvattava aihe visuaaliseen muotoon, josta ihmisaivot pystyvät löytämään merkityksiä.”

Vaikuttaa, ettei Ylen grafiikkatoimituksessa ole aivan sisäistetty tätä ajatusta. Tuorein esimerkki aiheesta on tämä julkisen velan kehitystä Suomessa ja Ruotsissa 2012–30 käsittelevä A-studion grafiikka:

Julkinen+velka+graafi

Jutun aihe on kiinnostava ja grafiikka on teknisesti ihan kelvollisesti toteutettu, mutta se ei auta lainkaan asian ymmärtämisessä. Jos nyt unohdetaan se miltä Suomi ja Ruotsi erilleen Euroopan kartasta poimittuna joidenkin silmissä näyttävät, myös puhtaasti sisällöllisesti ajatellen grafiikka on epäonnistunut.

Ensinnäkin vertailu maiden välillä on tehty tarpeettoman hankalaksi, koska Ruotsin eteläkärki on huomattavasti etelämpänä kuin Suomen eteläisin kohta eli kuvion ”perusviiva” vaihtelee. Nyt Suomen velka vuonna 2012 näyttää ensi vilkaisulla yli kaksinkertaiselta Ruotsiin nähden vaikka oikeasti se on vain puolitoistakertainen. Ja koska maat ovat maantieteeltään erilaisia, sama prosenttiluku on Ruotsissa kauempana maan eteläkärjestä kuin Suomessa.

Kartassa taitaa myös olla suoranainen virhe. Suomen 2012 velkaprosenttia 57,7 % kuvaa alue jonka pohjoisraja on vedetty vain hieman yli maan puolivälin. (Koska Suomi ei ole itä–länsisuunnassa tasavahva pötkö vaan maan eteläinen osa on pohjoista suurempi, viivan eteläpuolelle jää jopa kaksi kolmasosaa Suomen pinta-alasta, mutta se on toinen juttu.)

Visuaalinen metafora on myös pielessä. Julkisen velan ja BKT:n suhde ilmaistaan toki yleensä prosentteina, mutta julkinen velka ei ole osa BKT:tä ja niinpä suhdeluku voi hyvinkin olla yli sata prosenttia, kuten on asian laita esimerkiksi Kreikassa ja Japanissa. Grafiikka on laadittu tavalla joka antaa ymmärtää vallan muuta.

Saman asian olisi huomattavasti selkeämmin kertonut yksinkertainen pylväskuvio, jollaisen pyöräyttää taulukkolaskentaohjelmassa parissa minuutissa:

Screen Shot 2013-08-28 at 21.09.40

Infografiikan tarkoitus ei ole koristeleminen. Jos grafiikasta yritetään tehdä ”hauskaa” ja ”oivaltavaa” niin ankarasti että itse pääasia, viestintä, kärsii, silloin mennään pahasti metsään.

Malofiej – infografiikan Pulitzerit

Artikkeli on julkaistu lyhennettynä Grafia-lehden numerossa 2/2013.

Infografiikan alan ykköstapahtuma on loistava tilaisuus kuulla huippuluokan puhujia ja verkostoitua, mutta itse palkintogaala kaipaisi lisää glamouria. 

Espanjan Pamplonassa jaettiin maaliskuun puolivälissä Malofiej-infografiikkakilpailun palkinnot. Koska kilpailun tuomaristo koostuu monipuolisesti alan huipputekijöistä, on  palkintojenjaon yhteydessä keksitty ryhtyä järjestämään myös seminaaria, jonka puhujina toimivat juryn jäsenet. Lopputuloksena on poikkeuksellisen kovatasoinen seminaariohjelma ja infografiikan tekijöiden kansainväliset kokoontumisajot vailla vertaa.

Ensi kertaa vuonna 1993 järjestetty tapahtuma – oman määritelmänsä mukaan ”infografiikan Pulitzer-palkinnot” – on vuosien varrella kasvanut ja monipuolistunut, mutta edelleen varsin kompaktin kokoinen. Seminaarin osallistujaluettelo mahtuu siististi muutamalle A4-arkille. Painotus on edelleen journalistisessa infografiikassa eikä Pamplonassa juuri nähdä esimerkiksi tieteellisiä visualisointeja. (Niille on omat tapahtumansa kuten USA:ssa vuosittain järjestettävä IEEE VIS.)

Malofiej-seminaari järjestettiin Navarran yliopiston viestinnän laitoksen tiloissa Pamplonassa.
Malofiej-seminaari järjestettiin Navarran yliopiston viestinnän laitoksen tiloissa Pamplonassa.

Seminaaripuheenvuorot tarjosivat mahdollisuuden päästä näkemään luonnosvaiheesta alkaen kuinka maailmanluokan visualisoinnit syntyvät. Eräänä yhdistävänä teemana olikin juuri huolelliseen luonnostelun merkitys niin isoissa kuin pienissäkin medioissa. Argentiinalaisen La Voz del Interior -lehden piskuinen kolmen(!) hengen grafiikkadeski tuottaa jatkuvalla syötöllä maailmanluokan tietokuvituksia, joiden pohjana on huolellista luonnostelutyötä. Juan Colombato kertoi tutkijoita ja muita asiantuntijoita haastatellessaan pyytävänsä heitä luonnostelemaan itse miten aihe heistä kannattaisi esittää.

National Geographicilla yksittäistä grafiikkaa saatetaan työstää luonnoksina puolikin vuotta. Projekteja venyttää ennen kaikkea faktojen tarkistuksen perusteellisuus. ”Moni ajattelee että National Geographicin kuvitukset ovat vain ’taiteilijan näkemyksiä’. Eivät ne ole. Pienimmätkin yksityiskohdat on tarkistettu”, kertoi Amanda Hobbs ja näytti kuvitusversioita jotka oli asiantuntijoiden kommenttien perusteella piirretty uusiksi moneen kertaan pientenkin yksityiskohtien oikeellisuuden varmistamiseksi.

Omaa elämäänsä Feltron report -”vuosikertomuksen” muotoon dokumentoiva Nicholas Felton esitteli tiedonkeruun ja sen esityskuntoon työstämisen vaiheita. Feltonin esityksessä kiinnostavaa oli uudenlainen työskentelytapa jossa lyijykynän sijaan luonnostelun välineenä on ohjelmakoodi. Muuttamalla parametreja ja kokeilemalla eri tapoja käsitellä dataa syntyy luonnosmaisia versioita joista sitten lopuksi jokin valitaan viimeisteltäväksi julkaisukuntoon.

Myös liikkuvan grafiikan tuotanto vaatii lukuisia luonnostelukierroksia storyboard-vaiheesta ensimmäisiin animointikokeiluihin. The New York Timesin Graham Roberts näytti hauskoja making of -videoita lehden nettisivuille mm. liikkeenkaappaustekniikalla toteutetuista 3d-animaatioista. Videografiikan erityisenä haasteena on, että tarjolla olevat työkalut on yleensä suunniteltu fiktioelokuvan ja pelien tarpeisiin ja niiden uutisviestimen tarpeisiin soveltaminen vaatii välillä luovaa hakkerointia.

Kilpailun parhaana verkkotyönä palkittiin The New York Timesin aitajuoksija Lolo Jonesin juoksutekniikkaa esittelevä video. (ruutukaappaus)
Kilpailun parhaana verkkotyönä palkittiin The New York Timesin aitajuoksija Lolo Jonesin juoksutekniikkaa esittelevä video. (ruutukaappaus)

Viimeisen seminaaripäivän lopuksi tapahtunut palkintojen julkistaminen oli lähestulkoon antikliimaksi intensiivisen ja huippukiinnostavan seminaariohjelman jälkeen. Jury luetteli kultamitalistit lyhyin perusteluin ja loput palkitut saimme lukea jaetusta tulosteesta. Ensi kertaa kilpailun historiassa Suomeenkin saatiin mitali kun Suomen Kuvalehden Hannu Kyyriäisen Kutistunut Palestiina voitti pronssia.

Palkintojen saajien julkistaminen ei tuntunut herättävän yleisössä juuri minkäänlaisia reaktioita. Keskustelin tästä myöhemmin pöytäseurueeni kanssa gaalaillallisella, jossa kultamitalien ja erikoispalkintojen voittajat saivat kunniakirjansa. Viime vuonna paikalla olleiden mukaan palkintojenjako oli silloin kuumentanut tunteet lähes tappeluksi asti. Ehkäpä juuri konfliktien välttämiseksi kultamitaleita olikin sitten jaettu tänä vuonna ennätysmäärä eikä yleisökään lähtenyt julkisesti kommentoimaan juryn valintoja.

Palkittujen töiden joukossa korostuvat urheiluaiheiset grafiikat, jotka keräsivät peräti kolmasosan kaikista kultamitaleista. Eikä ihme: esimerkiksi kisassa hyvin pärjännyt The New York Timesin olympialajeja esittelevä How to win -sarja saa vähemmänkin urheilusta kiinnostuneen innostumaan.

Malofiej-21-award-ceremony-©-Juuso-Koponen
Googlen Fernanda Viégasilla ja freelancerina toimivalla Frédérik Ruysillä oli hauskaa kilpailun palkintojenjakoa odotellessa. Vasemmalla kilpailun järjestäjän, SND-E:n puheenjohtaja Javier Errea.

Tapahtuman antia pohtiessa nousee mieleen väistämättä vertailu suomalaisiin vastaaviin kilpailuihin. Omaa infografiikkakilpailuahan meillä ei tietysti ole eikä esimerkiksi Vuoden Huipuissa ole omaa sarjaa tiedon visualisoinnille. Vuoden parhaat sivut -kilpailussa infografiikkaa arvioidaan lehtien ulkonäkökilpailun puitteissa, Apps4Finlandin visualisointisarjan arviointikriteerit taas tuntuvat painottavan teknisiä ja datalähtöisiä kysymyksiä eivätkä niinkään kuvallista viestintää. Ehkä jonkun näistä kilpailuista olisi aika toteuttaa kunnollinen infografiikkasarja.

Saatiin kotimaisiin kisoihin tulevaisuudessa omaa sarjaa infografiikalle tahi ei, idea tuomariston osaamista hyödyntävästä seminaarista on mainio ja pitäisi mielestäni ehdottomasti kopioida meillekin. Malofiej voisi vuorostaan ottaa oppia esimerkiksi Vuoden Huipuista siinä miten itse palkintojenjakoon saadaan draamaa ja glamouria.

Teksti ja kuvat: Juuso Koponen

* * *

Malofiej-kilpailun palkitut

Pääpalkinto/verkko
The New York Times (USA)
Lolo Jones, cleared for takeoff
Verkkoon tehtyjen töiden parhaana palkittiin olympialajeja esittelevien verkkojuttujen How to win -sarjaan kuuluva aitajuoksua käsittelevä video.

Pääpalkinto/printti
National Geographic Magazine (USA)
An army for afterlife
Painettujen julkaisujen pääpalkinnon voitti 500-luvulta peräisin olevasta kiinalaisesta terrakotta-armeijasta kertova feature-kokonaisuus.

Paras kartta/verkko
ProPublica (USA)
Stateface-fontti
Eniten keskustelua gaalaillallisella herätti parhaan verkkokartan palkinnon myöntäminen fontille(!). Vapaasti ladattava Stateface sisältää kirjainten sijaan kaikkien Yhdysvaltain osavaltioiden ja itsehallintoalueiden ääriviivat.

Paras kartta/printti
The New York Times (USA)
Counties blue and red move to the right (verkkoversio)
Printtikarttojen pääpalkinnon voittaja analysoi piirikunnittain Yhdysvaltain presidentinvaalien tulosta uudenlaisella tavalla.

Kultamitalien voittajat:

The New York Times (USA) •••••••
National Geographic Magazine (USA) ••••
El Correo (Espanja) ••
In Graphics (Saksa) ••
South China Morning Post (Kiina) •
ElMundo.es (Espanja) •
El Telégrafo (Ecuador) •
Golden Section Graphics (Saksa) •
Prensa Libre (Guatemala) •
O Estado de S. Paulo (Brasilia): •

Yhteensä 21 kpl.
Hopeamitaleja jaettiin 52 kpl ja pronssimitaleja 74 kpl. Yhteensä kilpailuun osallistui 1 191 työtä 154 eri julkaisulta 28 eri maasta.

 Täydellinen luettelo palkituista töistä

* * *

Kilpailun tuomaristo

Puheenjohtaja: Jaime Serra, La Vanguardia (Espanja) @ja_serra
Wilson Andrews, The Washington Post (USA) @wilsonandrews
Jen Christiansen, Scientific American (USA) @ChristiansenJen
Juan Colombato, La Voz del Interior (Argentiina) @jcolombato
Nicholas Felton, Facebook (USA) @feltron
Amanda Hobbs, freelancer/National Geographic (USA) @AmandaHobbs427
Artem Koleganov, Infografika (Venäjä) @infographer_ru
Fabricio Miranda, Superinteressante (Brasilia) @FabricioMiranda
Stefanie Posavec, freelancer (USA/Iso-Britannia) @stefpos
Graham Roberts, The New York Times (USA) @Grahaphics
Frédérik Ruys, Vizualism (Alankomaat) @fruys
Jan Willem Tulp, freelancer (Alankomaat) @JanWillemTulp
Fernanda Viégas, Google (Brasilia/USA) @viegasf

Tieto näkyväksi jälleen 20.9., puhujana mm. Alberto Cairo

Viime vuonna huippusuosion saavuttanut Tieto näkyväksi -seminaari saa jatkoa ensi syksynä, perjantaina 20.9. Ensimmäisiksi puhujiksi on kiinnitetty Miamin yliopiston infografiikan professori ja erinomaisen The Functional Art -kirjan kirjoittaja Alberto Cairo, Svenska Dagbladetin graafinen journalisti Thomas Molén, Suomen Kuvalehden palkittu Hannu Kyyriäinen ja lintujen tunnistuskuviin perehtynyt Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija Markku Mikkola-Roos. Liput tapahtumaan ovat myynnissä nyt ja early bird -hinnat (–25 %) voimassa heinäkuun loppuun. Opiskelijoille tapahtuma on ilmainen, mutta vaatii ilmoittautumisen lipunmyyntijärjestelmän kautta.

Lisätietoja tapahtuman nettisivuilta ja Facebook-sivulta. Tervetuloa!

Informaatiomuotoilun sanasto, englanti–suomi

Olemme koostaneet tulevaa Informaatiomuotoilu-kirjaa varten sanastoa keskeisistä informaatiomuotoilun käsitteistä. Ongelmana on ollut, että suomenkielinen sanasto on ollut puutteellista, kirjavaa ja hajallaan useissa eri paikoissa. Olemmekin kirjaamme varten keränneet kirjallisuudesta ja sanakirjoista käännöksiä englanninkieliselle käsitteistölle ja tehneet lisäksi omaa, kohtuullisen mittavaakin sanaston käännöstyötä. Tämä työ on edelleen kesken, mutta olemme päättäneet yleisön pyynnöstä (sekä hyödyntääksemme pientä joukkoistamista) julkaista tämänhetkisen version sivustollamme: Informaatiomuotoilun sanasto, englanti–suomi.

Korostan vielä sanaston keskeneräisyyttä. Esimerkiksi linkit käsitteiden määritelmiin pyritään myöhemmin lisäämään mahdollisimman monen sanan kohdalle. Joka tapauksessa otamme jo nyt mielellämme vastaan palautetta sekä täydennys- ja korjausehdotuksia. Niitä voi lähettää meille suoraan sähköpostitse (etunimi@informaatiomuotoilu.fi), lisätä kommentteina tämän viestin perään tai sitten kommentoida suoraan sanastodokumenttia Google Drivessä. Kaikenlainen palaute on tervetullutta! Sanasto kattaa tällä hetkellä tilastografiikan käsitteistön kohtuullisen hyvin, mutta kartografian ja esimerkiksi käyttöliittymäsuunnittelun osalta puutteita on vielä paljon ja niiden osalta apu on tervetullutta. Lisäksi palautetta nykyisestä sisällöstä otamme vastaan mieluusti. Ovatko nyt esitetyt käännökset mielekkäitä? Onko jokin ristiriidassa vakiintuneen terminologian kanssa? Onko yksi iso aakkosellinen luettelo järkevä toteutustapa vai pitäisikö lista jakaa esimerkiksi erillisiin tilastografiikan, kartografian jne. sanastoihin? Puuttuuko lähteistämme joitain merkittäviä teoksia?

 

Hesarin pysäköintigrafiikka ja maailman alkeellisin virhe

Helsingin Sanomat kirjoittaa tärkeästä aiheesta, Helsingin pysäköintipolitiikasta. Artikkelin saatteena on ”interaktiivinen grafiikka” joka yrittää auttaa hahmottamaan tilannetta. Menemättä nyt siihen että minusta grafiikka ei ole kovin interaktiivinen (ainut interaktiomahdollisuus on Seuraava-napin klikkaaminen) ja että se on muutenkin hieman sekava, Hesari sortuu maailman alkeellisimpaan virheeseen eli pinta-alojen esittämiseen väärin.

Yllä on ruutukaappaus esityksen kohdasta, jossa yritetään havainnollistaa parkkipaikkojen viemää osuutta katutilasta (14 %). Pienen P-merkin pinta-ala on kuitenkin 1,4 %, ei suinkaan 14 % isomman ruudun pinta-alasta. Jos kokosuhde olisi oikein, grafiikka näyttäisi pikemminkin tältä:

Sama mittakaavavirhe toistuu esityksessä toisessakin kohtaa. Varsin kiusallista.

Malofiej – just wow!

Just returned home from Malofiej. What a week it has been! I’ll write a more detailed report (in Finnish) next week, but here are some quick thoughts on the event.

First of all: if you mostly work with information graphics, visualization, data journalism etc., you should go to Malofiej, even if you have no works you’d want to enter to the competition. The competition is only a part of it, albeit probably the most famous part. I personally didn’t enter any projects and quite a few other people I talked with were there likewise only, or at least mainly, because of the conference part. Of course the competition is important and the winners are well worth checking out, but for me the presentations by the judges and the networking opportunities were far more important.

(There’s actually a third part besides the conference and the competition: the Show, Don’t Tell! workshop. It is a masterclass type of three-day workshop for infographics professionals to perfect their skills under the guidance of the world’s top experts. I’d really want to take part in the workshop in the future, but this year I simply couldn’t find the time to do so and thus can’t say much about it. Seems it was a success, which is hardly surprising given the caliber of the teachers.)

All in all it was both a very intensive and a very rewarding experience. At first I was somewhat starstruck to be hanging around with all these people whose work I really admire and whose Twitter feeds and blogs I read for inspiration, but practically everybody I talked with seemed to be very down-to-earth and willing to politely listen to the at times incoherent ramblings of yours truly. I made many new friends and was really fascinated to hear informal behind the scenes stories of the daily grind at world class news organizations’ graphics desks. The sheer amount of all the informal goings-on around the main programme combined with some logistic problems (I ended up spending 21 h travelling from Helsinki to Pamplona due to a cancelled connecting flight) meant that I only catched maybe 15 h of sleep between early Tuesday morning when I left home and Saturday evening when I’m writing this post. Add to that the considerable amount of boozing involved, and my hot tip for next year is to rest well before coming to Malofiej and reserve some time after it for recuperation.

As for the conference programme itself, I must really congratulate the organizers for getting together such an interestingly diverse set of judges/speakers. All the presentations were interesting and the best ones were fantastic. Some themes spanning several presentations included the importance of sketching, programming vs. hand-crafting and different narrative formats (linear vs. nonlinear, the role of annotation etc.). More of these in a later post. The works shown were really interesting and showed a wide variety of themes and techniques, which was also great.

To list a few negative things I have to mention keeping schedules and translation. Some of the speakers kept within their alotted time very well, but some were more liberal in their use of time which is a bit unfair towards the other speakers. Basically all the talks were so interesting that they could have filled a longer time slot, but time is a limited resource so if one speaker goes overtime, someone else often needs to cut their presentation shorter. Not nice!

All the talks were either in English or in Spanish (except for one which was half in Spanish and half in Portuguese) and interpreted into the other language. The basic setup with wireless headphones worked reasonably well, but the translators had a hard time at least when translating to English. The impression I got was that something was lost in translation with all the non-English-language presentations. I think a part of the problem may be that the translators (I think there were two) were Spanish native speakers. It probably would work better if Spanish was translated  to English by a native speaker and vice versa. At least that’s how they usually do it in organizations like the EU.

I’ll write later more about the actual awards, but to quickly summarize I think all the gold medal winners certainly earned their prize. I’m slightly disappointed that NYTimes’ 512 Paths to White House didn’t win the Best in Show, but at least it got gold and the NYTimes’ sports piece about hurdles is very well worth the prize, too. Awarding the “best online map” to ProPublica’s StateFace font was an interesting move and certain to create a bit of controversy. The first ever medal (bronze) for a Finnish media was awarded to Hannu Kyyriäinen’s map of shrinking Palestine in Suomen Kuvalehti. Finland even beated our eternal arch-rival the Swedish who this time got no medals. (Personally I think SvD’s graphics should have deserved some, but let’s not go there…)

I highly recommend checking out tweets with the hashtag #malofiej, especially Alberto Cairo’s fantastic coverage.

To sum up, I really enjoyed myself, learned a lot and made new friends and professional contacts. Easily worth the money and time spent. I’m definitely going next year (the dates for 2014 were already announced: 23rd to 28th March) and highly recommend everyone to do similarly!

PS. A minor, but to me an imporant point: Being a “pesco-vegetarian” I did occasionally find it a bit challenging to feed my self in Pamplona. Although many a restaurant offered had a great selection of fish and seafood, many seem to put ham in an amazing variety of dishes, including seemingly vegetarian ones. I hear the local ham is really good, but if you’re a vegetarian – or muslim – I’d be careful. And it would be nice if there was a meatless option for the awards dinner next year. ;)

A misleading chart about Chávez’s legacy

FAIR has an entertaining piece critizising AP’s treatment of the late Venezuelan president Hugo Chávez. While I have some serious misgivings about the tendency of some left-leaning writers to skate over the awful human rights record of the Chavéz regime just because he was seen as a counterweight to the United States’ economic and foreign policy, it is certainly true that spending oil revenues on social programs instead of skyskrapers or museums is a sensible choice for a country like Venezuela. However, I take issue with the use of graphics in the FAIR article.

Accompanying the story is a graphic comparing the number of people living in poverty (defined here as a daily income of less than $ 2 at purchasing power parity) in Venezuela and Brazil:

Why is the vertical scale truncated at 10 %? And more importantly, why does the x-axis start at 2003? President Chávez took office in 1999 so wouldn’t that be a more relevant starting point? (I know the short answer to these questions that the graphic is a screenshot from World Bank’s website, but I still think it’s sloppy journalism to cut corners like this when it would have taken 5 minutes to download the relevant data and do the graphic in Excel.)

I downloaded the same World Bank data and did the graphic below, starting from 1998, a year before Chávez took office. I also added the data for Colombia and Mexico. I also added the data about U.S. oil price in real (inflation-adjusted) dollars per barrel as an inverted bar chart on the background to give context.

The World Bank data is somehat patchy, but by connecting the data points we have an interesting picture appears. In 1998 Brazil, Mexico and Venezuela had the same share of population living in poverty at roughly 20 %. In Colombia the share was some 7 percentage points higher. In the newest available data Brazil and Venezuela are roughly on par and Colombia is still trailing the two by the same amount as in 1998, whereas Mexico clearly has broken off the pack. Venezuela’s progress seems to be tracking the oil price curve whereas Mexico and Brazil show steadier, if less dramatic progress towards lower poverty rates.

The moral of the story is that it’s often possible to frame the data so that it supports your claim, whether true or not. Stepping back and showing more gives the audience the chance to judge for themselves. In this case it would seem that Venezuela did indeed make significant progress in reducing poverty during Chávez’s reign, but so did other oil exporting Latin American countries. Venezuela no more looks exceptional when showing a more complete set of data.